Browsing by Title

According to the National core curriculum for basic education (2014), schools should guide students towards a sustainable lifestyle, as well as understanding that people are part of na-ture and completely dependent on the surrounding ecosystem. Schools should also address emotions related to climate change, as children have experienced, for example, sadness, fear, and helplessness. Studies suggest that climate education in schools is very fragmented and variable and should be improved. Studies show that children’s books are a good way to deal with difficult issues and emotions among children. In this thesis, I examine what climate emotions occur in children’s books on climate change and how the books present climate change. Based on these questions, I evaluate how children's books on climate change could be used in climate education. This thesis is a qualitative study. Four Finnish children's books on climate change published during 2019 and 2020 were used as data. The books are aimed at children of primary school age. The books were analyzed by using content analysis. In the second research question, I used theory-guided content analysis, in which the guiding theory was the model of ecological literacy by Wong and Kumpulainen (2019). The characters in the books had a wide range of climate emotions: distressing emotions from fear to anxiety, worry, and joy and enthusiasm. The climate emotions in the books were simi-lar to emotions that people have related to climate change. The books described climate change and issues related to climate change in many ways. Children's books on climate change can be useful in climate education, as they can help children deal with difficult climate emotions, as well as understand climate change as a wider phenomenon. More research is needed on how books could improve children’s ecological literacy, and more specifically cli-mate literacy.

Climate change has been identified as one of the most critical challenges of our time globally, but studies show that the adverse effects are already culminating in sensitive areas such as southern Africa. The increase in drought and extreme weather phenomena confuses the region's hydrological cycle, which poses challenges to countries dependent on surface water. The transboundary river network requires cooperation from governments in decision-making on water use. Studies show that water scarcity often leads to increased cooperation between states, but the situation is not excluded from conflict. Water diplomacy activities aimed at cooperation have been identified in Finland as an effective way of resolving water conflicts, and the Ministry of Foreign Affairs is seeking better implementation of the paradigm within the institution. This Master's thesis examines policy documents of Southern African actors identifying water and climate-related conflict risks. The theoretical part of the thesis deals with conflict research in geography and the basis for resource conflicts and transboundary water cooperation. In addition to the theory, the thesis examines Southern Africa as an operating environment in its own chapter. The material used in research is official documents defining the use of waters by South Africa, Namibia and two regional institutions, the Southern African Development Community, and the Oranje-Senqu River Commission. The relationship between the actors and their approach to the risks identified in the literature has been examined through content analysis and interpretative policy analysis. The thesis has been carried out as a mandate towards a Water Cooperation and Peace – Finnish Water Way project funded by the Ministry of Foreign Affairs, the Ministry of Agriculture and Forestry and the Ministry of the Environment. The Finnish Environment Institute and the Finnish Institute for International Affairs coordinate the project. The study's key findings indicate that the documents defining water use in the region are outdated. In international research, climate change has been identified as a key risk in the region, but only the relevant Southern African Development Community document has comprehensively addressed the issue. South Africa is launching a new strategy in 2023, in which, according to the draft used in thesis, the theme has also been taken fully into account. According to the results, Namibia has been active as a single actor in the climate change debate as early as the turn of the 2010s. According to the study's results, the scarcity of water resources and the challenges associated with their distribution impact the region's political power balance. However, despite the asymmetrical nature of power, the initiatives taken by the actors are, in principle, cooperative and therefore peace-building. According to the paper, the region has strong institutions, and decision-making is based on both regional and international norms.

Ilmastonmuutos on aikamme haastavin ympäristöongelma, joka uhkaa ihmiskuntaa ja elämää maapallolla. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt ilmaston lämpenemistä ja että lämpeneminen tulisi pysäyttää 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasoon verrattuna. Yksi tehokkaimmista ilmastonmuutoksen hillintäkeinoista on onnistunut ilmastokasvatus eli ilmastonmuutosilmiön syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä kasvatuksen osa-alue. Ilmastokasvatusta toteutetaan vaihtelevalla laajuudella suomalaisen koulujärjestelmän kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta alkaen. Ensimmäisen kerran “ilmastonmuutos” -termi mainittiin Lukion opetussuunnitelmassa vuonna 2003 ja uusimmassa, syksyllä 2021 voimaan astuvassa, Lukion opetussuunnitelmassa ilmastokasvatuksen pitäisi tulla osaksi kaikkia oppiaineita laaja-alaisen osaamisen osa-alueen, eettisyys- ja ympäristöosaamisen, myötä. Kuitenkin yleensä vastuu ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta koetaan olevan vain luonnontieteellisten oppiaineiden,kuten maantieteen, harteilla. Oppikirjoilla on yhä vahva asema suomalaisessa koulussa, vaikka koulumaailma onkin viimeisten vuosien aikana muuttunut enenevissä määrin sähköiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetustaan usein käyttäen apunaan oppikirjoja. Oppikirja on opetukseen tarkoitettu teos, jonka sisältö peilaa opetussuunnitelman sisältöä. Opetussuunnitelma antaa kuitenkin melko väljät raamit oppikirjailijoille kirjojen sisällön suhteen, joten markkinoilla on keskenään hyvinkin erilaisia oppikirjoja. Ilmastokasvatuksen painoarvo on kasvanut nyky-yhteiskunnassa ja suomalaisessa lukiomaailmassa ilmastokasvatus on ollut perinteisesti maantieteen vastuulla. Perinteisillä oppikirjoilla on yhä merkitystä opettajille työvälineenä ja oppilaille opiskeluvälineenä, joten on mielenkiintoista tarkastella, miten maantieteen oppikirjoissa käsitellään ilmastonmuutosteemaa. Tässä tutkielmassa vertailen keskenään vuosien 2015 ja 2019 Lukion opetussuunnitelmienmukaisia lukion maantieteen GE1 Maailma muutoksessa kurssin oppikirjoja ja sitä, miten näissä käsitellään ilmastonmuutosta. Vertailun kohteena ovat ilmastonmuutosteeman käsittelyn määrä, ilmastonmuutostekstin sisällön pääteemat, ilmastonmuutokseen liittyvät avainkäsitteet ja termit sekä käytetyt havainnollistamisen keinot ilmastonmuutosteeman yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelmassa määritettyihin laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin voidaan vastata maantieteen GE1-kirjojen ilmastonmuutosteemassa. Tulosten perusteella ilmastonmuutoksen käsittelyn määrä on kasvanut ja monipuolistunut GE1 Maailma muutoksessa -kurssin oppikirjoissa huomattavasti siirryttäessä vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman mukaisista kirjoista vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman mukaisiin kirjoihin. Tämä muutos noudattaa opetussuunnitelmissa tapahtunutta ilmastonmuutosteeman käsittelyn kasvua ja suuremmassa mittakaavassa kertoo siitä, miten ilmastonmuutos koetaan koko ajan tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi asiaksi ja miten kansalaisten ilmastokasvatusta pidetään arvossa.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilaisten hyvinvoinnin, taloudellisen, mutta myös kulttuurisen kestävyyden ylläpitäjänä tulee ilmi niissä keskusteluissa, joita kävin eri organisaatioiden edustajien kanssa. Tutkielma herättää kysymyksen siitä, miten luontoarvot turvataan kiihtyvässä kilvassa luonnonresursseista. Minkälaiset ovat poroelinkeinon mahdollisuudet jatkaa olemassaoloaan muuttuvassa ympäristössä ja miten eri toimijat voisivat ymmärtää toisiaan, myös luontoa paremmin ja säilyttää itsensä tulevaisuudessa?

This thesis examines just climate adaptation to climate change at the river Kokemäenjoki in Southwest Finland. Climate change will significantly change flood risks in Finland. Säpilänniemi adjustment stream is a flood risk management and climate change adaptation measure designed to mitigate flood risks in the area. The adjustment stream is expected to have effects on the flood risks of the entire river area. In particular, the adjustment stream is thought to be important in winter flood situations, which are increasing due to climate change. There are also some disadvantages associated with the planned adjustment stream such as the negative effects on a protected Natura2000-area upstream. The thesis is situated in the field of social scientific environmental research and delves into the themes of just climate policy. There is a great need for research that looks at just practices of climate change adaptation, because the challenges brought by climate change require significant adaptation measures. Adaptation measures are prone to an uneven distribution of harms and benefits, which is why the study of just adaptation is important. Adaptation planning opens up opportunities to reduce current vulnerabilities and promote just adaptation. Climate justice refers to the social and environmental effects on equality and justice that result from climate change or climate policy. In academic literature, climate justice is often understood as a combination of recognition, procedural and distributive justice. Climate justice opens possibilities to plan and examine just adaptation that takes unequally distributed justice effects into account. The research method used in this thesis is narrative analysis. Narrative analysis is a framework that can be used to study different groups' perceptions of the same events. The presupposition is that people build both events and relationships between things in speech and text in the form of narratives. Political processes and different policy practices can also follow the structure of a narrative. The data of the thesis consists of focus group interviews conducted in the fall of 2022 and the river Kokemäenjoki flood risk management plan for 2022-2027. The topic is approached through two research questions: i) What policy narratives emerge from the material? and ii) How is climate justice understood in the narratives? Three narratives were found from the data. The narrative of authorities is the narrative that dominates the data and defines the flood risk management and measures in the area. The narrative of the residents challenges the assumptions about management made in the authorities' narrative. The third narrative is the narrative of municipalities. The results of the study reveal that the case of Kokemäenjoki and Säpilänniemi adjustment stream have typical challenges of just adaptation. Narratives' understandings of climate-just flood risk management vary, and in particular procedural justice is perceived in different ways between the narratives. A climate just adaptation could be enhanced by strengthening participatory processes of flood risk management with the help of municipal actors in the case study area.

Ilmastonmuutoksen hillintää on kuvailtu ”yhteiseksi hyväksi”, vaikka ilmastotoimien hyödyt eivät jakaudu tasaisesti. Maailman rikkain osuus väestöstä on vastuussa suurimmasta osasta maailman päästöjä, mutta haavoittuvamassa asemassa ilmastonmuutoksen edessä olevilla on vähemmän vaikuttamismahdollisuuksia. Tunnustavan ilmasto-oikeudenmukaisuuden ytimessä onkin saavuttaa tasapuolinen osallistumismahdollisuus yhteiskunnan toimintaan sekä edistää haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutuminen. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia ilmastonmuutoksen ratkaisuja ja osallistumismahdollisuuksia ilmastonmuutoksen kuvissa rakentuu. Tutkielman aineisto koostuu vuoden 2021 Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden ilmastojuttujen 323 ihmisteemaisesta pääkuvasta ja niitä kehystävistä juttujen teksteistä. Yhdessä lehdet antavat yhtä lehteä laajemman kuvan Suomen mediakentästä, ja toisaalta kaksi lehteä mahdollistaa kuvastojen välisen vertailun. Representaatioita tarkastellaan konstruktivistisen suuntauksen mukaisesti määrällistä sisällönanalyysia ja laadullista kehysanalyysia yhdistellen intersektionaalisen lähestymistavan avustamana. Kuvien inklusiivisuutta lähestytään kahden tutkimuskysymysten kautta: 1) Miten yhteiskunnallisesti erilaisissa positioissa olevat ihmiset ovat mukana ilmastonmuutoksen ratkaisuissa Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden ilmastojuttujen ihmisteemaisissa pääkuvissa? 2) Miten inklusiivisia ilmastonmuutosta koskevat ihmisteemaiset pääkuvat ovat? Vuonna 2021 järjestetyn suuren ilmastonmuutoskonferenssin laaja uutisointi ja ilmastonmuutoksen yleinen käsittely Suomen kontekstista määrittelivät suurelta osin kuvastoa. Vaikka perinteiset uutiskriteerit ohjailivat juttuaiheita, olisi representaatiot olleet inklusiivisempia toisenlaisilla kuvavalinnoilla. Kehystäminen vahvisti kuvissa esiintyvien valta-asemaa ja superrikkaiden liikeyritysten miesjohtajien osuus ja kritiikittömät kehystämisen tavat korostuivat etenkin Helsingin Sanomissa. Ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevat alkuperäiskansat ja eteläisen pallonpuoliskon väestöt jäivät kuvastossa marginaaliin, eikä heitä näkynyt Maaseudun Tulevaisuudessa lainkaan ratkaisijoiden roolissa. Tutkielma tuo lisäymmärrystä valokuvien käytön inklusiivisuudesta ilmastonmuutoksen kuvissa. Lisäksi tutkielma tuo esiin, millaisia erilaisia toimijuuksia ilmastonmuutoskuviin rakennettiin yhteiskunnallisen aseman ja ilmastoratkaisujen suhteen vuoden 2021 Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden ilmastojutuissa. Jatkossa vertaileva analyysi historiallisista muutoksista ilmastokuvastoissa voisi syventää ymmärrystä ilmastokuvien inklusiivisuudesta ja toimituskäytäntöjen tutkiminen puolestaan ilmastokuvaston yksipuolisuudesta.

In this MSc thesis the impacts of climatic factors and forestry operations on concentrations of total nitrogen (TN), total phosphorus (TP), suspended solids (SS) and total organic carbon (TOC) were examined in seven small forested catchments in Southern and Eastern Finland between 1985 and 2010. The study was conducted using statistical methods on discharge, water quality, temperature and precipitation data provided by the Finnish Environment Institute and Finnish Meteorological Institute. The results from forestry operations were mostly based on spatial data regarding age stand provided by the Finnish Forest Research Institute as well as the current peatland drainage status from Corine 2006 Land Cover. Overall the study results highlighted the impact of catchment characteristics on concentrations, which was clearly demonstrated by the significance of peatland percentage. The effects of global warming and changes in discharge were particularly evident in the northernmost catchments. Concentrations of TN and TOC mostly increased while concentrations of TP decreased in nearly all of the catchments during the study period. The single most important factor explaining changes in TN was temperature while increased winter and minimum discharge accounted for a major part of TP concentrations. Changes in SS and TOC were most notably explained by peatland percentage. Long term impacts of forestry operations correlated with TN, SS, and TOC but not with TP. In the future more long term studies and more specific information on catchment characteristics are needed to be able to reliably compare results between different catchments.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi fossiilisen energian tuotantoa ja käyttöä on vähennettävä merkittävästi. Fossiiliteollisuus on 1900-luvun lopusta asti vastustanut hillintää viestinnässään, alun perin kieltämällä ilmastonmuutos ja korostamalla hillinnän haittavaikutuksia. 2000-luvun alusta asti fossiiliteollisuus on alkanut myöntää hillinnän tärkeyden, mutta samalla oikeuttanut riittämättömän toiminnan ja fossiilisen energian käytön jatkamisen. Tällaista viestintää voidaan kutsua ilmastoviivytykseksi. Tämän tutkielman tavoite on tutkia miten ilmastoviivytyksen diskurssit ilmenevät Fortumin ja Nesteen vastuullisuusraporteissa ja millä tavalla raporteissa esiintyvät diskurssit ylläpitävät tai haastavat fossiilihegemoniaa. Fortumin ja Nesteen kasvihuonepäästöt ovat suomalaisten yhtiöiden korkeimmat ja molempien liiketoiminta perustuu pääosin fossiilisen energian tuotantoon. Kysymyksenasettelun lähtökohtana on ilmeinen konflikti yhtiöiden kestävyyttä painottavan viestinnän ja korkeapäästöisen ydintoiminnan välillä. Tutkielman aineistona toimivat yhtiöiden kaikki tähänastiset GRI-standardin mukaiset vastuullisuusraportit, eli Fortumin vastuullisuusraportit vuosilta 2010–2022 ja Nesteen vastuullisuusraportit vuosilta 2009–2022. Tutkielman menetelmänä toimii Fairclough’n diskurssiteoriaan perustuva korpusavusteinen diskurssianalyysi, joka hyödyntää frekvenssi-, kollokaatio- ja konkordanssianalyysia. Kyseinen teoreettinen ja menetelmällinen lähestymistapa mahdollistaa suuren aineiston analyysin ja ilmastonmuutoksen hillinnän hahmottamisen valtakonfliktina. Analyysi osoittaa, että ilmastonmuutoksen saama tila ja huomio raporteissa on kasvanut selkeästi. Raporteissa esiintyvät diskurssit ovat pääosin silti hyvin vakaita koko tutkitun ajanjakson ajalta. Yhtiöiden väliset erot ovat lähinnä painotuksissa ja vähemmän vahvoissa diskursseissa. Molempien yhtiöiden raporttien vahvimmissa diskursseissa on selkeitä piirteitä vastuun siirtämisen ja riittämättömien ratkaisujen yläluokkiin kuuluvista ilmastoviivytyksen diskursseista. Vastuu ilmastonmuutoksen hillinnästä asetetaan diskursseissa pääosin kuluttajille ja hillitsemiseksi esitetään pääosin teknologisia ja markkinapohjaisia ratkaisuja. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevat diskurssit esittävät ilmastonmuutoksen abstraktina ilmiönä, jonka vaikutuksista miljardeihin ihmisiin jätetään puhumatta. Analyysi osoittaa myös, että molempien yhtiöiden raporteissa esiintyy fossiilisen energian korvaamisen vastadiskurssi. Diskurssi painottuu tutkitun ajanjakson myöhemmälle puoliskolle. Korvaamisen vastadiskurssi kietoutuu yhteen aineiston vahvimpien diskurssien kanssa tavalla, joka voidaan nähdä hegemonisen uudelleenneuvottelun tuloksena. Korvaamisen vastadiskurssikaan ei siis tuota subjekteja raporttien vahvimmista diskursseista poikkeavalla tavalla. Raporteissa ilmenevät diskursiiviset käytännöt eivät haasta vaan uusintavat nykyistä sosiaalista järjestystä ja fossiilihegemoniaa.

Kaupan merkitys ruoan ilmastovaikutusten vähentämisessä on huomattavasti suurempi kuin kaupan omien päästöjen osuus koko ruokaketjun ilmastopäästöistä. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitä ympäristönäkökulmia kuluttajat pitävät tärkeinä, millainen on ympäristöystävällinen elintarvike kuluttajien mielestä ja millaisena kuluttajat näkevät kaupan roolin ruoan ilmastovaikutusten vähentämisessä. Hypoteesi oli, että ympäristönäkökulmat vaikuttavat yhä enemmän ruokaostoksilla ja kuluttajat kokevat kaupan tuella valintojen ohjaamisessa merkittävän roolin. Aineisto kuluttajatutkimuksessa kerättiin kvantatiivisen verkkokyselyn avulla (n=2054). Ympäristönäkökulmien ymmärrys ja merkitys ovat muuttuneet odotetulla tavalla. Ympäristönäkökulmat vaikuttavat edes vähän ruokavalintoihin lähes kaikilla ja yli puolella heistä enemmän nyt kuin vuosia sitten. Ympäristöystävällisyydellä ruoanvalintaominaisuutena oli edes vähän merkitystä lähes kaikille vastaajista, mutta ympäristöystävällisyys ruoanvalintaominaisuutena ei ylittänyt maun, laadun, hinnan ja kotimaisuuden merkitystä. Se, että elintarvike oli kotimainen ja lähellä tuotettu olivat merkittävimmät ympäristöystävällisen elintarvikkeen ominaisuudet. Ilmastonäkökulman merkitys muihin ympäristönäkökulmiin nähden oli yllättävän vähäinen, kun yli viidesosa vastaajista ei näyttäisi pohtivan lainkaan ilmastonäkökulmia arvioidessaan ruoan ympäristöystävällisyyttä. Hävikillä nähtiin ruokaketjusta suurin merkitys ruoan ympäristökuormituksen muodostumisessa, kaupan osuudella puolestaan vähäisin. Kaupan toimilla nähtiin kuitenkin suuri merkitys ruoan ilmastovaikutusten vähentämisessä, ja suurin osa vastaajista haluaisi saada kaupalta lisää tietoa siitä, miten pienentää ruokaostosten hiilijalanjälkeä. Lähes 90 % vastaajista arvioi, että kaupan tarjoama tieto ilmastoystävällisistä elintarvikkeista vaikuttaisi edes vähän ruokavalintoihin ja vielä suurempi osa olisi valmis muuttamaan edes vähän ruokavalintojaan, jotta hiilijalanjälki ruoan osalta pienenisi. Tuuppaustoimista ilmastoystävällisen valikoiman lisääntyminen ja tuotteiden korostaminen valikoimassa koettiin parhaiten valintoja helpottaviksi toimiksi. Kuluttajat olisivat siis valmiita muuttamaan ruokavalintojaan ilmastoystävällisempään suuntaan, ja kaupan toimilla on suuri merkitys kuluttajien tukemisessa ja valintojen ohjaamisessa.

Lääketiede kiinnostaa suomalaisia, ja sitä koskevaa tietoa etsitään ensisijaisesti internetistä. Blogien merkitys yleistajuisen tiedeviestinnän kanavana nousee tasaisesti, mutta tekstilajeina erityyppiset blogitekstit ovat jossain määrin hahmottomia. Monipuolistuvassa tekstimaailmassa tekstien tulkintaan liittyvien taitojen merkitys korostuu, ja tekstitaitojen opetuksen kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa siitä, miten kirjoittajan sitoutuminen ja asennoituminen tekstissä ilmenevät. Tämä tutkimus käsittelee lääketieteen yleistajuisissa blogiteksteissä esiintyvää moniäänisyyttä ja kirjoittajan suhtautumista sisältöön. Työn teoreettisena lähtökohtana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria) sekä sen pohjalta kehitetty suhtautumisen teoria, joka avaa tekstin dialogisia suhteita ja SF-teorian interpersoonaista metafunktiota ilmentäviä kielenpiirteitä perinteisiä tekstintutkimuksen menetelmiä syvällisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista moniäänisyyttä teksteissä esiintyy. Toinen keskeinen tavoite on tutkia, millaisena kirjoittajan sitoutuminen sisältöön näyttäytyy ja millaiset kertojan ja lukijan roolit blogiteksteihin rakentuvat. Tutkimusaineisto sisältää 12 lääkärien kirjoittamaa, suurelle yleisölle suunnattua blogitekstiä kolmesta eri blogista. Analyysi osoittaa, että lääketieteen asiantuntijablogitekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä moniäänisyyden rakentumisen että tekstissä näkyvän sitoutumisen ja asennoitumisen suhteen. Käytettyjen kielellisten resurssien valikoima vaihtelee kirjoittajakohtaisesti mutta toisaalta myös blogikohtaisesti. Siinä missä tutkituista blogeista kaksi on paikoittain hyvin yksiäänisiä, kolmannen tutkitun blogin tekstit ovat selvästi muita moniäänisempiä. Tämän blogin teksteissä esiintyy muita tekstejä enemmän etäännyttäviä lähdemainintoja, asenteellista leksikkoa ja intensiteetin ilmauksia. Sitoutumisen näkökulmasta runsaat arvottamista ja tekijän läsnäoloa osoittavat ilmaukset toimivat subjektiivisuutta lisäävinä elementteinä. Tekstiin kirjoittuvien roolien ja dialogisen tilan näkökulmasta merkityksellistä näyttää lisäksi olevan se, miten spesifisesti vieras ääni tekstissä ilmaistaan. Toisissa teksteissä kirjoittaja ilmaisee eksplisiittisesti äänet, joiden näkemyksistä hän irtisanoutuu, kun taas toisissa teksteissä kiistämisen tai irtisanoutumisen kohteena oleva ääni on aina epämääräisempi. Tutkimustulokset tukevat aiempaa käsitystä suhtautumisen teorian käyttökelpoisuudesta argumentoivien tekstien moniäänisyyden tutkimuksessa. Vaikka teorian osasysteemit – sitoutuminen, asennoituminen ja intensiteetti – ovat osittain päällekkäisiä ja erityisesti asennoitumista kuvaavien merkitysluokkien rajat paikoittain häilyviä, syventää analyysi perinteisten moniäänisyyden resurssien, kuten referointitapojen, tutkimusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tekstitaitojen opetuksessa sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella.