Browsing by Title

Anestesian induktiolla tarkoitetaan anestesian alussa annettavaa lääkettä tai lääkkeiden yhdistelmää, joka/jotka johtavat yleisanestesiaan. Anestesian induktio voidaan koiralla suorittaa käyttämällä inhalaatio- tai injektioanesteetteja tai näiden yhdistelmiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa koirien anestesian induktioon käytetyistä injektioanesteeteista. Tarkempaan tarkasteluun on valittu seuraavat injektioanesteetit: propofoli, ketamiini, fentanyyli, tiopentaali, etomidaatti ja alfaksaloni. Propofpoli saa aikaan nopean ja tasaisen induktion ja aiheutunut tajuttomuus on lyhytaikainen. Propofolin yleisin haittavaikutus on apnea. Propofoli soveltuu käytettäväksi anestesian induktiossa ainoana anesteettina. Ketamiini kuuluu dissosiatiivisiin anesteetteihin ja se aiheuttaa nk. kataleptisen tilan lamaamalla aivojen NMDA-reseptoreja. Ketamiini säilyttää spontaanihengityksen ja pitää sydän- ja verenkiertoelimistön suhteellisen vakaana. Ketamiinin kanssa tulee käyttää sopivaa esilääkitystä tai ko-induktiota. Fentanyyli on täysagonisti opioidi, jota käytetään pääasiassa kivunlievitykseen. Se sopii myös huonokuntoisen koiran anestesian induktioon. Fentanyylin vaikutukset voidaan kumota antagonistilla. Etomidaatti on imidatsoli-johdannainen, joka säilyttää verenkiertojärjestelmän toiminnan vakaana, joten se soveltuu hyvin sydämen vajaatoiminnasta kärsiville koirille. Etomidaatin kanssa tulee käyttää esilääkitystä tai ko-induktiota, sillä se aiheuttaa myokloniaa. Tiopentaali on barbituraattijohdannainen, joka soveltuu nopeisiin induktioihin ja pääntraumasta tai kohtauksista kärsiville potilaille. Alfaksaloni on uusi, neurosteroideihin kuuluva lääkeaine. Se saa aikaan hyvän ja tasaisen induktion myös ilman esilääkitystä ja sen on todettu soveltuvan hyvin sairaiden ja huonokuntoisten potilaiden induktioon.

Objective of the study. The beginning of teacher’s career, in other words, the induction phase, has been noticed in previous studies to be very challenging and stressful for them. During the induction phase teachers often decide on the continuation of their careers. In previous studies related to teachers in the induction phase, it has been noticed that they have higher stress levels than more experienced teachers. They also feel that their workload is excessive. This master’s thesis objective was to study the induction phase teachers’ workload forms and factors. I also make subject teachers’ workload risk profiles with person-oriented research. The main objective of this thesis is to increase understanding of the induction phase subject teachers’ workload to improve teachers’ working conditions. Methods. The data of this thesis consisted of six induction phase subject teachers’ interviews. The interviewed subject teachers were chosen at discretion for this study. The data on my study was collected as a part of a larger joint research project of the Universities of Tampere, Helsinki, and Easter Finland funded by the Academy of Finland entitled “Early career Teachers’ Professional Agency across four European countries -Key for Sustainable Educational Change?”. The data from these interviews were analyzed qualitatively with theory-based content analysis. Result and conclusions. In the induction phase subject teachers experienced a lot of workload. Teachers were burdened by stress the most. Stress was caused by excessive workload, time pressure, and the lack of support. According to the results, prolonged stress caused burnout. All the burnout dimensions (cynicism, decreased professional self-esteem, and exhaustion) came up in teachers’ speeches. This master’s thesis showed that in the induction phase subject teachers had a risk to become exhausted due to excessive workload. Subject teachers’ workloads are important to identify in order to improve teachers’ well-being at work.

Objective of the study. Teachers' professional agency can be used to examine how teachers learn in their work. There exists little earlier research on the professional agency among teachers in the induction phase, even less has it been studied during the global pandemic. It was therefore necessary investigate the topic in detail. This study had two research questions. The first step was to examine what kind of key learning experiences basic education teachers had during the Covid-19 pandemic in their teacher-student interactions. Second, it was examined how the professional agency of basic education teachers appeared in their teacher-student interaction situations during the Covid-19 pandemic. Methods. The research material consisted of eleven individual interviews with basic education teachers in the induction phase. The data were collected as part of the " Early Career Teach-ers' Professional Agency Across Four European Countries – Key for Sustainable Educational Change? research project carried out in 2018–2022 funded by the Suomi Akatemia. The inter-view had three themes which related to the interviewees' 1) significant learning experiences and professional development, 2) the professional community in the early stages of their ca-reers, and 3) working during the Covid-19 pandemic. The interviews were analyzed using the method of qualitative theory-driven analysis. Results and conclusions. The results of the study showed that during the Covid-19 pandemic, the key learning experiences of induction phase teachers were related to remote and in-person classroom situations with groups of students and individual students. The professional agency of the teachers in the induction phase was strongest in classroom situations. The independent activities of teachers were emphasized in the chosen strategies. Teachers were motivated by commitment to students. Teachers' self-efficacy was illustrated by coping with work tasks dur-ing the Covid-19 pandemic. Compared to previous studies, this study especially highlighted teachers' willingness to meet their students individually. The teachers had a positive attitude towards the use of new IT applications and platforms, which they planned to utilize even after the exceptional circumstances. The findings can be applied to supporting the professional agency of teachers at the beginning of their careers and in the versatile implementation of teaching outside the exceptional circumstances.

Prostaglandiinit ovat hormoninkaltaisia yhdisteitä, jotka osallistuvat välittäjinä hyvin moniin elimistön fysiologisiin toimintoihin. PGF2α:n vaikutukset kohdistuvat lisääntymistoimintoihin, ja sen pääasiallinen tehtävä on luteolyysin aiheuttaminen useilla eri lajeilla. PGF2α muodostuu muiden prostaglandiinien tavoin monityydyttymättömistä rasvahapoista niin kutsutun arakidonihappokaskadin kautta. PGF2α erittyy synteesin yhteydessä kohdusta paikalliseen verenkiertoon, mistä se naudalla kulkeutuu suoraan munasarjaan venoarteriaalista reittiä pitkin. Kiimakierron lopulla luteolyysiin johtava PGF2α:n vapautuminen tapahtuu useina erillisinä pulsseina. Muissa kiimakierron vaiheissa eritys on vähäisempää eikä pulsseja havaita. PGF2α:lla on lyhyt puoliintumisaika, ja se metaboloidaan systeemisessä verenkierrossa nopeasti lyhyemmiksi yhdisteiksi. Tämä asettaa omat vaatimuksensa näytteenotolle ja analysoinnille. Kirjallisuusosassa kuvataan tarkemmin PGF2α:n eritystä, vaikutuksia, metaboliaa ja analysointia naudalla. Tutkimusosassa pyrimme selvittämään, onko kloprostenoli- ja GnRH-käsittelyllä aiheutettu lyhyt kiimakierto seurausta ennenaikaisesta PGF2α:n vapautumisesta, ja muistuttaako tämä mahdollinen PGF2α-eritys luonnollisen, spontaanin luteolyysin aikaista PGF2α-eritystä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että lyhyitä kiimakiertoja esiintyy sykloivilla naudoilla silloin, kun kiima indusoidaan kloprostenolilla kiimakierron päivänä 7 - 10 ja ovulaatio indusoidaan GnRH:lla joko samanaikaisesti tai 24 tuntia myöhemmin. Tutkimuksessa oli mukana 24 hiehoa, 12 koe- ja 12 kontrolliryhmässä. Kuudelle eläimelle kummassakin ryhmässä annettiin kloprostenoli-injektio 6. päivänä ovulaatiosta ja toisille kuudelle 7. päivänä ovulaatiosta. Koeryhmien 12 hieholle annettiin GnRH-injektio 24 tuntia kloprostenoli-injektion jälkeen. Seitsemällä koeryhmän hieholla todettiin lyhyt, 8 - 12 päivän mittainen kiimakierto. Muilla hiehoilla, lopuilla koeryhmän ja kaikilla kontrolliryhmän eläimillä, kiimakierrot olivat normaalin pituiset (17 - 22 vrk). Lyhyen kiimakierron hiehoilla havaittiin merkitsevää PGF2α-eritystä useina pulsseina, ja eritykseen liittyi progesteronipitoisuuden lasku. Muilla hiehoilla kyseisiä muutoksia ei todettu. Tutkimus osoittaa, että ennenaikainen PGF2α:n vapautuminen aiheuttaa luteolyysin myös silloin, kun lyhyt kiimakierto on seurausta 24 tunnin välein annetuista kloprostenoli- ja GnRH-injektioista. Lyhyissä kiimakierroissa PGF2α-eritys muistuttaa luonnollisen luteolyysin aikaista eritystä, vain ajankohta on eri.

A US government agency estimated the national cost of inadequate software testing to be \$60 billion annually, and that was 20 years ago. As the role of technology and software has been rapidly increasing worldwide for decades, it suffices to say that the worldwide fiscal effect of poor testing practices today is probably ``quite a bit``. An increasing number of industry-focused survey studies on testing have been published worldwide in recent years, signalling an increased need to characterize the testing practices of the software development industry. These types of studies can help to guide future research efforts towards subjects that are meaningful to the industry, and provide practitioners with an opportunity to compare their own practice to those of their peers and recognize the main improvement areas. As no secondary study devoted to these types of survey studies could be identified, the opportunity was seized to carry out a literature review was to find out what the data from these studies can tell us when aggregated. The precise topics focused on were the usage of test levels, test types, test design techniques, test tools and test automation. Looking at these studies in aggregate tells us about some general trends: unit testing, functional testing and regression testing are popular everywhere, and also quite popular regardless of the surveyed population are performance testing and usability testing. The popularity of the other test levels and test types vary from survey to survey or region to region. Black-box techniques and experience-based techniques are more popular than white-box techniques. Exploratory testing, error guessing, use case testing and boundary value analysis are some of the most popular test design techniques. Much of the industry relies on manual testing over automated testing and/or have inadequately adopted the usage of testing tools.

Tämä tutkielma tarkastelee kahta 2000-luvun suosituinta populaarikulttuurin tuotantoa: sankaritarinoita ja omaelämäkerta kirjallisuutta. Käyttämällä hyödyksi Joseph Campbellin monomyytti teoriaa tutkielmassa tarkastellaan neljän omaelämäkerran kerrontaa narratiivisella metodologialla. Tarkoituksena on selvittää, onko lukijan mahdollista löytää omaelämänkirjoista sankarimyyttiin viittaavia yhtäläisyyksiä ja täten päätyä mielikuvaan sankarista. Kerrontaa tarkastellaan myös postkolonialistisen ja ihmisoikeus näkökulmasta, jolloin syvennytään tarkemmin Campbellin teoreettiseen mahdollisuuksiin selittää mitä sankarit ovat ja mitä ihmiset pitävät tämän päivän sankareina. Tarkasteluun on valikoitunut neljä omaelämäkertaa: Mahatma Gandhin, Nelson Mandelan, Malcom X:n ja Ayaan Hirsi Alin teokset. Nämä teokset valikoituivat niiden suosion ja julkisesta näkyvyydestä mitä näillä henkilöillä mahdollisesta on ollut ja on edelleen. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja metodologiana on käytössä konstruktiivinen narratiivinen analyysi, jolla tarkastellaan kertojan paljastamia asioita niin itsestään ja ympäröivästään maailmasta. Tutkielman teoriaosuudessa esitellään Campbellin sankarimyytti teoria, omaelämäkerronnan tutkimus sekä postkolonialistisen teorian ja ihmisoikeus teorian näkökulma, jolla syvennytään sankariuden mahdolliseen näkyvyyteen omaelämäkerronnassa valikoiduissa teoksissa. Campbellin teoriasta on etenkin hyödynnetty monomyytin yksinkertaisinta muotoa: lähtö, initiaatio ja paluu. Tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että jokaisessa omaelämäteoksessa on nähtävillä sankarimyyttiin viittaavia rakenteita. Kerronnassa on löydettävissä lähtöä, initiaatiota ja paluuta muistuttavia muotoja. Tämän lisäksi postkolonialistinen sankarimalli seuraa samankaltaista kaavaa mitä 1900-luvun kolonialistisen maailman sankarit näyttivät. Kertojat käsittelevät teemoja, jotka nostavat esille postkolonialistia kysymyksiä. Ihmisoikeuskysymykset taasen tuovat viholliselementin elämäkertojen kerrontaan. Tämän lisäksi kertojat kuvaavat kokemuksiaan epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa, jotka toimivat myös ihmisoikeusrikkomusten todistuksina.

This thesis addresses the role of international law in terms of access to medicine in the global South. More specifically, it ex-plores how on the one hand, international law has a restricting influence on the access and, on the other hand, it can help those in need to argue for the access to medicine. The thesis aims to contribute to a better understanding of the role of public interna-tional law, both intellectual property law and human rights law, in the challenges of access of medicine. The key goal highlight the dimensions of both international IP regime and human rights regime, which are affecting to access to medicine and find out how the overlapping spheres can be used to argumentations either to increase to access to medicine in developing countries or to promote other kinds of goals. One of main questions that this master thesis aims to answer is to out how protection of pharma-ceutical patents under the TRIPS Agreement affects the global South. First, the understanding of international intellectual property regime is crucial to comprehend the collision of regimes. The thesis provides answers to questions on the benefits of patent system and why patents matter in pharmaceutical industry. How-ever, the concentration in relation to IP law is on the TRIPS Agreement, which often cited to be one of the main reasons of inadequate access to medicine in developing countries. Therefore the objectives and purposes and the scope of patenting in the TRIPS Agreement are discussed as well as TRIPS-plus regimes. In addition, developments during and after Doha ministerial meetings and how developing countries have used TRIPS provisions in order to promote access to medicine are discussed as the TRIPS flexibilities actually provide (developing) countries means to promote access to medicine. Secondly, the right to health and access to medicine as a part of it are further discussed in order to bring the understanding of other side of the regime conflict into the same table. Several human rights instruments have confirmed the status of access to medicine in human rights law and states have obligations to take actions for improvement of access to medicine. Nonetheless, further concentration to the relation of human rights law and intellectual property law makes it evident, that even though human rights norms may be claimed to have a primacy over intellectual property law provisions in a collision situation states are likely to follow trade law provisions as the WTO system has stronger enforcement mechanisms than human rights sphere. The division of the world to global from a global North and South brings tensions to the question, as the North holds most of the pharmaceutical patents but the actual need of the pharmaceuticals is mostly demanded in the South. The study intends to uncov-er the occasionally hidden power relations and use the platform provided by international law to draw attention about injustice against dominant consensus and narrative of the North. The thesis focuses in details on North-South differences in opinion and the role of pharmaceutical companies during drafting the TRIPS Agreement as well as later on. The questions related to private actors in public law making and fairness of law are also mentioned. The social realities of developing countries in which the collision of the regimes has in real life effects to access to HIV medi-cines are explored through case examples from India and Brazil. Both countries have been active within the discussion of the effects of the pharmaceutical patenting to access in medicine although strategizes chosen by the states are however a bit differ-ent: India has focused on the pre-grant opposition, strict criteria for patentability and protection of its own pharmaceutical indus-try while Brazil has based its arguments on compulsory licensing and its main concern is connected to its wide health program. All in all, access to medicine in the developing countries remains to be a challenge, as the prices continue to be too high. How-ever, both human rights regime and intellectual property law provide developing countries with means to increase access to essential medicines. On the other hand, both regimes can be used against the needs of developing countries. As the questions of power disparities and political will remain to be significant in the context of access to medicines, in the end the choice is to be done whether and how act in manner that no one is left behind.

Ontuminen on hevoselle hyvinvointiongelma ja yksi yleisimmistä syistä, miksi eläinlääkäri tutkii hevosen. Ontumatutkimukset vievät ison osan hevospraktikoiden työajasta ja sen tavoitteena on tunnistaa ontuma ja paikallistaa sen aiheuttaja. Ontumatutkimuksissa hevosen liikkumista on perinteisesti arvioitu subjektiivisesti, mutta se ei useiden tutkimusten perusteella ole luotettava tapa arvioida hevosen ontumisen astetta. Hevosten objektiivista ontumatutkimusta varten on kehitelty useita erilaisia menetelmiä, joista yksi vaihtoehto ovat inertiaaliset sensorit. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä hevosten ontumatutkimuksiin kehitetyt inertiaaliset sensorit ja selvittää soveltuvatko ne hevosen ontuman arviointiin ja millä edellytyksillä. Katsauksessa keskitytään inertiaalisten sensoreiden ominaisuuksiin eläinlääkärin näkökulmasta. Hevosille kehitetyt inertiaaliset sensorit ovat langattomia hevoseen ulkoisesti kiinnitettäviä liiketunnistimia, jotka koostuvat valmistajasta riippuen kiihtyvyysanturista, gyroskoopista ja magnetometristä. Laitteisto on siirrettävissä helposti paikasta tai hevosesta toiseen ja laitteistoa voidaan käyttää missä tahansa olosuhteissa, joissa voidaan suorittaa perinteinen visuaalinen ontumatutkimus. Laitteistoa voi käyttää käynnissä tai ravissa ja soveltuu käytettäväksi myös ratsastaessa tai ajaessa. Antureiden tutkimuksen aikana keräämä informaatio tallentuu järjestelmässä olevalle muistikortille tai siirtyy langattomasti tietokoneelle, jossa tieto analysoidaan tarkoitukseen suunnitellulla ohjelmistolla. Keskeisimmät analysoitavat arvot ovat antureiden kiinnityskohtien vertikaaliset siirtymät, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä hevosen symmetriasta. Saatuja tuloksia voidaan tilanteesta riippuen verrata standardiin, saman hevosen aiempaan liikkumiseen tai verrata jalkapareja keskenään. Inertiaalisia sensoreita on verrattu useissa tutkimuksissa visuaaliseen havainnointiin ja muihin objektiivisiin ontuman tunnistus menetelmiin (voimalevy, optinen liikkeen tunnistus). Inertiaaliset sensorit mittaavat hevosen liikkumista tarkasti ja niillä on todettu olevan riittävän hyvä toistettavuus kliinistä käyttöä varten. Niiden avulla voidaan havaita niinkin lievät ontumat, joita ihmissilmä ei kykene erottamaan. Menetelmä soveltuu käytettäväksi myös ympyrällä sekä taivutuskokeiden ja diagnostisten puudutusten tulosten objektiiviseen arvioon. Mittausvirheitä voi syntyä, jos iho liikkuu kiinnityskohdassa luurakenteeseen nähden tai jos anturit kiinnitetään hevoseen epäsymmetrisesti esimerkiksi lonkkakyhmyihin. Katsauksen perusteella inertiaaliset sensorit soveltuvat apuvälineeksi arvioida hevosen ontumaa, mutta eivät korvaa eläinlääkäriä, jonka tehtäväksi jää edelleen arvioida ontuman merkitystä hevoselle, paikallistaa ontumisen aiheuttaja ja suunnitella jatkohoito ja seuranta. Inertiaalisista sensoreista voisi olla hyötyä erityisesti aloitteleville hevospraktikoille ja sellaisille hevospraktikoille, jotka eivät ole erikoistuneita ortopediaan, mutta tekevät hevosille ontumatutkimuksia. Laitteistosta voisi olla hyötyä myös kokeneemmille hevosortopedeille silloin, kun arvioidaan lieviä ontumia tai vastetta puuduteinjektiolle. Inertaaliset sensorit soveltuvat myös ontuman kehityksen seurantaan, jos saman eläinlääkärin ei ole mahdollista tutkia hevosta uudestaan.

Objectives: Early recognition of developmental challenges in infancy is central for being able to start interventions earlier with possible better outcomes. The aim of this study was to investigate the potential of using eye-tracking at seven months to predict adaptive behavior outcomes at two years. Adaptive behavior implies the child's adaptation to their specific living environment and it includes aspects of conceptual, social and practical adaptation. Here, I studied several eye-tracking based markers of visual attention in infancy for their possible association with adaptive behavior at two years, such as saccadic reaction time (SRT) and measures of attentional preference for faces and emotional facial expressions. SRT has been shown to be a general attentional marker in infancy associated with many developmental and clinical aspects while attentional preference for faces and emotional facial expressions are pronounced at seven months and have been hypothesized to play a role in socio-emotional development. Infants were also studied with respect to attentional behavioral tendencies based on their SRT measures. Methods: This study employed material from the Toibilas-study at BABA center at Helsinki University Hospital. The study consisted of 45 children of either typical development (n=26) or children of high developmental risk (n=19) due to their prior treatment at the neonatal intensive care unit. The high-risk group was assumed to increase variability of the sample. Infants participated in eye-tracking measurements at seven months old using two different eye-tracking paradigms; a SRT task and a task measuring attentional bias for facial vs. non-facial as well as emotional facial expressions vs. neutral facial expressions. The same children were assessed for adaptive behavior at two years of age by a parent filled-questionnaire. Associations between attentional behavioral markers at seven months and adaptive behavior at two years were analyzed using linear models. The models also accounted for behavioral attentional tendency as identified from a set of SRT measures. Results and conclusions: A bigger attentional preference for faces compared to non-faces was associated with better overall adaptive behavior score as well as adaptive behavior composites for conceptual and practical adaptive behavior. This is in line with the hypothesis that attentional bias for faces is important for socio-emotional development. A significant association between identified behavioral attentional tendencies and the conceptual composite score of adaptive behavior was found. This finding suggests that recognizing attentional tendency may be useful for predicting later developmental trajectories. The present work provides preliminary evidence for the proof of principle that eye-tracking based metrics may provide clinically relevant predictions in infants, however novel prospective datasets are needed for clinical validation.

Spontaneous and voluntary movements of infants effectively reflect the developmental integrity of brain networks. When it comes to the research of motor development, the use of intelligent technology has shown to provide objective, automated, and scalable methods for movement assessment. In addition to intelligent technology, research on the usage of surveys – in this case parental surveys – has looked at the untapped potential that parental viewpoint. Guardians have a unique and holistic image of the child’s development, thus data from parental surveys could be used to further help us to assess infant’s development. For this study, I studied how the parents’ time estimate on the positions their child spends time in holds up against the machine-learning based data obtained with the smart jumpsuit. Using the data acquired from the smart jumpsuit during the recordings, we can see the amount of time the child spends in each position. Aim was to study the relationship between these variables and gain further understanding on the utilization of parental perspective in the assessment of motor development. Data was collected from 19 video recordings and videos were annotated with Anvil video annotation software for child’s posture and movements, and the annotations were used for training a machine learning-based classifier of the smart jumpsuit. Only data regarding postures was extracted for further analysis. Parental surveys were carried alongside of recordings. In the survey of parental estimate, we asked the parent to assess how much time the child spends in a specific posture. Positions which the survey focused on were prone, supine, side, sitting, crawling, and standing. Data from the recordings as well as data from parental surveys were visualized with radar plots. In addition, correlation was visualized in a linear regression. Positions which had both correlation of higher than 0.5 and a significant p-value were sitting (p < .001**), crawl posture (p < .05*), standing (p < .001**), and supine (p < .05*). Results suggested that parents were successfully assess the time spent in following postures: sitting, crawling, standing, and supine. This indicates that parents have a holistic understanding of their child’s motor development, and the knowledge could be useful in the overall assessment of development, especially when it comes to children with developmental delay. The parent’s ability to accurately assess a child’s motor development helps the parent support the child’s development.