Browsing by Author "Gonzalez Jalonen, Irene"

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mikä asema suullisella kielitaidolla on espanjan opetuksessa suomalaisissa lukioissa, eli kuinka sitä harjoitellaan ja minkä tyyppisiä suullisia harjoituksia oppimateriaalit tarjoavat. Lisäksi tutkittiin espanjan kielen opettajien ja oppilaiden mielipiteitä aiheesta. Halusimme myös saada selville, mitkä oppimateriaalit ovat käytetyimmät espanjan opetuksessa, minkä tyyppisiä suullisia tehtäviä oppitunneilla tehdään ja kuinka ylioppilaskirjoitukset vaikuttavat suullisen kielitaidon harjoitteluun. Tutkimusaineisto koostui kyselystä, johon osallistui 28 espanjan opettajaa eri puolilta Suomea, sekä kahden eri oppikirjasarjan (¡Dime! ja ¡Nos vemos!) analyysistä. Kyselyssä oli sekä monivalintatehtäviä että avoimia kysymyksiä. Oppikirjat valitsimme kyselyn perusteella, sillä ¡Dime! ja ¡Nos vemos! olivat kaikista käytetyimmät. Tarkastelimme kirjoja lukion opetussuunnitelman (2015), eurooppalaisen viitekehyksen (2001) sekä Littlewoodin (1981) tehtäväluokittelun valossa. Tutkielman teoreettisena taustana on Littlewoodin (1981) esittelemä luokittelu, jossa suulliset tehtävät jaetaan kahteen eri ryhmään: esikommunikatiivisiin ja kommunikatiivisiin tehtäviin. Esikommunikatiiviset ovat rakennepainotteisia tehtäviä, joiden tarkoituksena on harjoitella kielioppia ja sanastoa systemaattisesti (strukturoidut dialogit, käännöstehtävät, tekstien ääneen lukeminen sekä kuuntelu- ja toistotehtävät). Kommunikatiiviset tehtävät sen sijaan keskittyvät kielen luovaan viestinn llisyyteen ja uuden tiedon luomiseen (roolipelit, haastattelut, väittelyt, interaktiiviset pelit sekä vapaamuotoinen keskustelu). Tulokset osoittivat, että sekä oppilaat että opettajat kokevat suullisen kielitaidon harjoittelun tärkeäksi ja pitävät oppikirjojen suullisia tehtäviä pääosin hyvinä ja riittävinä. Lukion ensimmäisillä kursseilla harjoitellaan paljon suullisia tehtäviä, kuten esimerkiksi dialogeja, tekstin lukemista ja pelejä, mutta viimeisillä kursseilla 6–8 keskitytään ylioppilaskirjoitusten harjoitteluun ja kirjallisten taitojen kehittämiseen, jolloin suullinen harjoittelu jää vähemmälle. Kummatkin oppikirjasarjat tarjoavat runsaasti suullisia tehtäviä. Ensimmäisillä kursseilla tehtävät ovat pääosin esikommunikatiivisia, kun taas viimeisillä kursseilla on enemmän kommunikatiivisia tehtäviä. Tehtävien sisällöt vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita. Tutkielmassa tarkastellut oppikirjasarjat eroavat toisistaan siten, että uudempi kirjasarja ¡Nos vemos! tarjoaa ¡Dime!-kirjasarjaan verrattuna enemmän opiskelijalähtöisiä tehtäviä sekä hyödyntää enemmän teknologiaa.