Browsing by Author "Gordin, Robert"

Tutkielmassa tarkastellaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (596/2014, MAR) tiedonantovelvollisuussääntelyä ja näiden velvollisuuksien rikkomisen suhdetta kansalliseen arvopaperimarkkinaoikeudelliseen vahingonkorvausnormistoon. Arvopaperimarkkinoilla tiedonantovelvollisuudella on perustavanlaatuinen rooli eri markkinaosapuolten välisessä tiedon jakamisessa ja tasapuolisuuden varmistamisessa. Luottaakseen rahoitusmarkkinoihin sijoittajien tulee voida luottaa siihen, että he ovat tiedollisesti yhdenvertaisessa asemassa markkinoilla toimivien muiden osapuolien kanssa. Osana tämän tavoitteen toteuttamista, liikkeeseenlaskijoille on säädetty tiedonantovelvollisuuksia, joiden nojalla liikkeeseenlaskijaan liittyvää tietoa tulee julkistaa markkinoille. MAR:ssa säädetäänkin liikkeeseenlaskijan velvollisuudesta sitä suoraan koskevan sisäpiiritiedon julkistamiseen. Liikkeeseenlaskijan etujen suojaamiseksi on kuitenkin säädetty myös liikkeeseenlaskijan oikeudesta lykätä sisäpiiritiedon julkistamista, mikäli kaikki MAR:ssa asetetut edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Tämä merkitsee siis poikkeamista liikkeeseenlaskijan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta. Tämän säännöksen systematisoinnin kautta hahmotetaan virheelliseksi sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäämiseksi kutsuttavaa tiedonantovirhettä. Arvopaperimarkkinaoikeudellinen vahingonkorvausnormisto on hahmotettavissa hyvin kansalliseksi verrattuna edellä esitettyyn tiedonantovelvollisuuden sääntelyyn. Arvopaperimarkkinalaki (746/2012, AML) sisältää hyvin yleisluonteisen säännöksen vahingonkorvauksesta arvopaperimarkkinoilla. Säännöksen väljän sanamuodon johdosta on katsottava, että sen soveltamisessa voidaan verrattain laajasti hyödyntää vahingonkorvausoikeuden yleisiä oppeja korvausoikeuden arvioimisessa. Arvopaperimarkkinoiden on katsottava kuitenkin asettavan tiettyjä erityisedellytyksiä näiden oppien soveltamiselle. Tutkielman ytimessä voidaan katsoa olevan juuri edellä mainittujen normistojen yhteensovittamiseen liittyvien kysymysten tarkastelu. Näkökulmaa rakennetaan sitä kautta, että tutkielmassa asetetaan kaksi päätutkimuskysymystä: 1) miten virheellistä sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäämistä tulisi arvioida suhteessa tavanomaisempiin tiedonantovirheisiin; sekä 2) onko virheellisen sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäämisen johdosta ylihintaisia rahoitusvälineitä hankkivalla sijoittajalla oikeutta vahingonkorvaukseen ja miten tätä oikeutta arvioidaan? Tutkimuskysymyksillä rajataan tutkielman tarkastelu koskemaan siis tilannetta, jossa sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäämisen edellytykset eivät täyty, mutta liikkeeseenlaskija ei myöskään julkista sisäpiiritietoa tiedonantovelvollisuutensa nojalla. Tutkielman näkökulma on lainopillinen, mutta toiseen hyvin rajattuun tutkimuskysymykseen esitetään ratkaisua hyödyntäen de sententia ferenda –näkökulmaa. Tutkielman lopuksi esitetään, että sisäpiiritiedon julkistamisen lykkääminen virheellisesti, eli silloin kun lykkäämisen edellytykset ovat rauenneet eikä tietoa julkisteta markkinoille, voidaan rinnastaa tavanomaisempiin tiedonantovirheisiin. Tällöin tämän myötä voidaan arvioida sijoittajille syntyvien vahinkojen korvattavuutta. Toiseen tutkimuskysymykseen vastaten voidaan todeta, että jos arvopaperimarkkinaoikeudellisten vahinkojen yleiset syntyedellytykset täyttyvät, voi sijoittajalle myös syntyä oikeus vahingonkorvaukseen. Tämän osalta kuitenkin lain väljä sanamuoto puoltaa yksityiskohtaisen ja tapauskohtaisen arvioinnin korostamista.