Browsing by Author "Juntunen, Tiia"

Tutkielmassa tarkastellaan, hyödynnetäänkö Suomen kääntäjänkoulutuksessa käännösten tarkistamista. Lisäksi selvitetään, millä tavoin ja missä opinnoissa sitä hyödynnetään ja kuinka opiskelijat suhtautuvat siihen. Aineistona on 66 Helsingin, Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopiston englannin, ranskan, saksan ja venäjän kääntämisen pääaineopiskelijoilta sähköisen kyselylomakkeen avulla kerättyä vastausta. Kyselyn suljettujen monivalintakysymysten vastaukset analysoitiin määrällisesti ja avointen kysymysten vastaukset laadullisesti. Käännösten tarkistamisella osana yliopisto-opetusta tarkoitetaan tässä tutkielmassa toimintaa, jossa opiskelijat tarkastavat joko toisten opiskelijoiden tai ulkopuolisen toimeksiantajan käännöksiä ja tekevät niihin korjauksia. Tarkistuksen kohteena on lähes valmis käännös, joka palautetaan tarkistamisen jälkeen joko takaisin kääntäjälle korjauksien tekemistä varten tai opettajalle arviointia varten. Tutkielmassa tarkastellaan sekä vertailevaa tekstintarkistusta, jossa lähtö- ja kohdetekstiä vertaillaan toisiinsa, että yksikielistä tekstintarkistusta, jossa käännös tarkistetaan keskittyen ainoastaan kohdetekstiin. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli osallistunut käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen. Ne vastaajat, jotka eivät olleet osallistuneet käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen, olivat pääasiassa kandidaattivaiheen opiskelijoita. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi eniten pääaineen opinnoissa, kun taas yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes yhtä paljon sekä pääaineen että suomen kielen opinnoissa. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes ainoastaan muiden kurssien yhteydessä, mutta yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi enemmän myös käännösten tarkistamiseen keskittyvillä kursseilla. Suurin osa yksikielistä tekstintarkistusta hyödyntäneistä oli saanut opettajalta ohjeita käännösten tarkistamiseen. Sen sijaan vertailevaa tekstintarkistusta hyödyntäneistä vastaajista ohjeita oli saanut vain noin puolet. Selvä enemmistö vastaajista ei kuitenkaan ollut saanut opettajalta palautetta tarkistustavastaan. Lähes kaikki vastaajat pitivät käännösten tarkistamista hyödyllisenä osana opintoja. Lievä enemmistö vastaajista toivoi tarkistamisen osuuden lisäämistä opinnoissa. Myös vertaistarkistamiseen suhtauduttiin myönteisesti, vaikka osa vastaajista piti toisilta opiskelijoilta saatua palautetta jokseenkin turhana. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että käännösten tarkistamista hyödynnetään kääntäjänkoulutuksessa ennen kaikkea keinona antaa opiskelijoille palautetta käännöksistä sen sijaan, että päällimmäisenä tarkoituksena olisi käännösten tarkistamisen harjoitteleminen. Aihetta pitäisi kuitenkin tutkia suuremmalla aineistolla, jotta tuloksista voitaisiin tehdä yleisiä johtopäätöksiä käännösten tarkistamisen hyödyntämisestä kääntämisen yliopisto-opetuksessa.