Browsing by Author "Juolahti, Jaakko"

Tutkielma on korpuspohjainen analyysi på-preposition esiintymisestä ruotsin kielessä. Sen tarkoitus on autenttisen tekstimateriaalin pohjalta selvittää missä yhteyksissä på esiintyy ja miksi. Mitkä ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat siihen, että jonkin substantiivin, adjektiivin tai verbin yhteydessä käytetään prepositiota på eikä jotain muuta prepositiota. Lisäksi tavoitteena on analysoida, mitä lisäarvoa tai muutosta på tuo mukanaan sekä onko verbin yhteydessä esiintyvää på:ta motivoidumpaa kutsua prepositioksi vai partikkeliksi. Myös aineiston sisältämät metaforat, joissa på on mukana, analysoidaan erikseen. Tutkimuksen tarkoituksena on myös vertailla på:n esiintymistä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa lauseissa. Analyysin taustalla olevat teoriatiedot pohjaavat pääasiassa Ruotsin akatemian (Svenska Akademien) ja seuraavien henkilöiden ruotsin kielioppia käsitteleviin teoksiin; Maria Bolander, Erik Andersson, Olof Thorell ja Elias Wessénin. Teoriatiedot metaforista pohjaavat Lakoff & Johnsonin sekä Mall Stålhammarin teoksiin. Kollokaatioiden teoriataustana ovat John Sinclairin ja Bodil Rosqvistin aihetta käsittelevät teokset. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat prepositio, prepositioverbi, partikkeli, semantiikka, syntaksi, semanttinen ja syntaktinen valenssi, metafora ja kollokaatio. Tutkimuksessa på-preposition esiintymiset jaetaan kategorioihin sen mukaan onko kyseessä tilaa tai aikaa ilmaiseva adverbiaali, korvaako på genetiivimuodon, esiintyykö på yhdessä adjektiivin tai verbin kanssa vai onko på yhtenä osana kiinteää ilmausta. Erityisesti tarkastellaan på:n esiintymistä verbien yhteydessä. På:t verbien yhteydessä jaetaan edelleen eri kriteerien pohjalta neljään alakategoriaan lähempää tarkastelua varten. Korpuksina ovat Göteborgin yliopiston ylläpitämässä sähköisessä kielipankissa (Språkbanken) olevat sanomalehtien Göteborgs-Postenin ja Hufvudstadsbladetin vuosikerrat 2013. Tutkimuksessa analysoidaan molempien korpuksien 250 ensimmäistä lausetta, joissa på esiintyy. Tutkimustuloksissa ei ole havaittavissa merkittäviä eroja suomenruotsin tai ruotsinruotsin välillä. Aineiston analyysi vahvistaa käsitystä på:n primäärisestä spatiaalisesta merkityksestä. Ylivoimaisesti suurin osa, 41 %, tapauksista, joissa på esiintyy ovat ensisijassa tilaa - mutta myös aikaa ilmaisevia adverbiaaleja. Aineiston myötä vahvistuu myös käsitys siitä, että ehkä aina ei pelkästään sanan; substantiivi, adjektiivi tai verbi, oma syntaktinen valenssi yksin määrää prepositiota, vaan siihen vaikuttavat myös preposition oma sisäinen olemus ja primäärinen merkitys. På itsessään, käsitteenä, luo vaikutelman "kontaktipinnasta", joka voidaan käsittää joko konkreettisesti tai kognitiivisesti. Metaforien määrä ei ole huomattava, mutta metaforien analyysien yhteydessä, esim. useampisanaisten prepositioiden i jakten på ja på jakt efter vertailun tulokset antavat ajattelemisen aihetta. Tutkimuksessani päädyn mieluimmin kutsumaan verbin yhteydessä olevaa på:ta prepositioksi partikkelin sijasta ja verbejä, jotka selkeästi rakentuvat preposition avulla, prepositioverbeiksi.