Browsing by Author "Juopperi, Jukka"

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuorten työkyvyttömyyden tekee erityisen merkittäväksi ongelmaksi se, että suuret ikäluokat ovat parhaillaan siirtymässä eläkkeelle, mikä johtaa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Väestön ikärakenteen muuttuessa kiinnostus työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen tutkimukseen on lisääntynyt. Pääasiassa tutkimus on keskittynyt vanhempiin ikäluokkiin ja nykyisten sosiaalisten tekijöiden tutkimukseen. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu vähemmän. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen sosiaalisia taustatekijöitä. Kiinnostus kohdistuu siihen, millä tavalla nuoruuden koulutus ja pääasiallinen toiminta ovat yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin. Lisäksi tutkitaan sitä, millainen yhteys lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä ja perhetyypillä on siirtymisen riskiin. Tavoitteena tutkimuksessa on määrittää sosiaalisten tekijöiden suhteen suurimmassa riskissä olevat henkilöt. Työkyvyn edistämiseen tähtäävän politiikan tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaisia eroavaisuuksia eri väestöryhmien työkykyyn liittyy. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistoa. Tutkimusväestö koostuu Suomessa asuneista vuosien 1974–1977 ikäkohorteista, joiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä seurataan vuosina 1999–2006. Otokseen kuuluu 29 181 henkilöä, joista miehiä 15 219 ja naisia 13 962. Seurannan aikana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 1,6 prosenttia tutkittavista, miehistä 1,9 prosenttia ja naisista 1,2 prosenttia. Vahvimmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin ovat yhteydessä nuoruuden asemaan liittyvät tekijät. Suurimmassa riskissä ovat enintään peruskoulun suorittaneet, työttömät sekä työvoiman ja koulutuksen ulkopuoliset henkilöt. Miehillä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riski on kaksinkertainen ryhmässä 'muut mielenterveyden häiriö', josta skitsofrenia kattaa valtaosan. Mielialahäiriöissä tai muissa sairauksissa ei löytynyt sukupuolittaisia eroja. Enintään peruskoulun käyneiden välillä sukupuolittaisia eroja ei ollut, joten miesten suurempi riski syntyy ammattitutkinnon suorittaneiden ja ylioppilaiden ryhmissä. Vähäinen koulutus on naisilla suhteellisesti suurempi siirtymisen riskitekijä. Miehillä puolestaan korostuvat työttömyydestä ja virallisten toimintojen ulkopuolisuudesta seuraavat riskit. Lapsuuden alhaisella sosioekonomisella asemalla sekä lapsuudessa muissa kuin avio- tai avoliittoperheessä asumisella on myös yhteys suurempaan siirtymisriskiin, mutta vaikutus välittyy pääasiassa nuoruuden tekijöiden kautta. Nuoruuden tekijöillä vakioimisen jälkeen isän alhaisella koulutuksella ja työvoiman ulkopuolisuudella on edelleen yhteys lisääntyneeseen siirtymisriskiin. Tulokset tukevat elämänkaariepidemiologisia teorioita: nuoruuden aseman lisäksi lapsuuden tekijöiden yhteys nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin välittyy suoraan isän aseman kautta (piiloiset riskit), oman aseman kautta (polkumalli) sekä kasautuen isän työvoimanulkopuolisuuden ja oman alhaisen koulutuksen yhteysvaikutuksen kautta (kasautuvat altistukset). Väestöryhmittäiset erot siirtymisriskeissä saattavat johtua myös muun muassa perinnöllisistä tekijöistä, joten vahvoja kausaalipäätelmiä sosiaalisten tekijöiden vaikutuksista siirtymisriskiin ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrän vähentämiseksi peruskoulun jälkeinen koulutus ja työllistyminen vaikuttavat olevan avainasemassa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka ovat ajautuneet virallisten toimien ulkopuolella. Yhteiskuntapolitiikassa pitäisi kiinnittää huomiota myös lapsuuden olosuhteisiin ja perheiden hyvinvointiin. Tulisi kuitenkin muistaa, että aina tulee olemaan vakavasti sairaita nuoria, joiden tapauksessa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen saattaa olla niin yksilön itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta järkevin ratkaisu.