Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Koskenvuo, Juha W."

Sort by: Order: Results:

  • Qadri, Sami; Anttonen, Olli; Viikilä, Juho; Seppälä, Eija H.; Myllykangas, Samuel; Alastalo, Tero-Pekka; Holmström, Miia; Heliö, Tiina; Koskenvuo, Juha W. (2018)
    BACKGROUND Arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) is an inherited cardiac disease, involving changes in ventricular myocardial tissue and leading to fatal arrhythmias. Mutations in desmosomal genes are thought to be the main cause of ARVC. However, the exact molecular genetic etiology of the disease still remains largely inconclusive, and this along with large variabilities in clinical manifestations complicate clinical diagnostics. CASE PRESENTATION We report two families (n = 20) in which a desmoglein-2 (DSG2) missense variant c.1003A > G, p.(Thr335Ala) was discovered in the index patients using next-generation sequencing panels. The presence of this variant in probands’ siblings and children was studied by Sanger sequencing. Five homozygotes and nine heterozygotes were found with the mutation. Participants were evaluated clinically where possible, and available medical records were obtained. All patients homozygous for the variant fulfilled the current diagnostic criteria for ARVC, whereas none of the heterozygous subjects had symptoms suggestive of ARVC or other cardiomyopathies. CONCLUSIONS The homozygous DSG2 variant c.1003A > G co-segregated with ARVC, indicating autosomal recessive inheritance and complete penetrance. More research is needed to establish a detailed understanding of the relevance of rare variants in ARVC associated genes, which is essential for informative genetic counseling and rational family member testing.
  • Leivo, Krista; Koskenvuo, Juha W.; Heliö, Tiina (2018)
    Perinnöllisissä sydänlihassairauksissa geeniteknologian ja bioinformatiikan kehityksen myötä uuden sukupolven sekvensointi on mahdollistanut laaja-alaisten geenipaneeleiden käytön rutiininomaisesti diagnostisena apuvälineenä ja kliinisen sairauden perinnöllisen etiologian selvittelyssä. Selvitimme Meilahden sairaalan perinnöllisten sydänlihassairauksien poliklinikan geenitutkimusten käyttöä, tuloksia laajojen geenipaneelien aikakauden alkuvuosilta ja varianttien luokittelumuutoksia seuranta-aikana. Kliiniset löydökset ja geenitulokset kerättiin perinnöllisten sydänlihassairauksien poliklinikan kautta indeksipotilailta ja sukulaisilta. Eri tautiryhmien osuudet kokonaisaineistosta vastasivat hyvin eurooppalaisessa kirjallisuudessa esitettyjä lukuja. Geenipaneeleiden käyttö oli selvästi suosituin geenitestauksen muoto. Kliinisesti merkittävien, eli patogeenisten tai todennäköisesti patogeenisten, geenivarianttien löytymisosuus kaikista indeksipotilaiden geeninäytteistä oli ryhmäkohtaisesti HCM:ssä 36%, DCM:ssä 31%, ARVC:ssä 14% ja LVNC:ssä 10%. HCM-potilaiden patogeenisista mutaatiolöydöksistä suomalaisten valtamutaatioiden osuus oli 54%, ja ne selittivät 14% HCM-indeksipotilaiden tautietiologiasta toisin kuin FinHCM-tutkimuksessa, jossa nämä mutaatiot kattoivat neljänneksen tautitapauksista. Mutaatioiden luokitteluissa nähtiin muutoksia geenitutkimus- ja nykyhetken välillä. Kasvua oli nähtävissä patogeenisten varianttien ja harmittomien varianttien luokissa. Laskua todettiin todennäköisesti patogeenisissa ja merkitykseltään tuntemattomissa varianteissa. Varianttien luokitteluiden polarisoituminen klassifikaation ääripäihin kuvaa geneettisen tiedon yhtenäistymisen kautta tapahtuvaa epävarmojen varianttien varmistumista jompaankumpaan suuntaan. Suuri muutosten määrä luokituksissa heijastelee alalla tapahtuvaa nopeaa kehitystä geenitiedon siirtyessä avoimiin laajoihin referenssitietokantoihin sekä niin diagnostisten laboratorioiden kuin tutkimuslaboratorioiden varianttitietokantoihin.