Browsing by Author "Kuusela, Tuomas"

Vertailen tässä tutkielmassa Suomen oikeusjärjestelmän ja Ison-Britannian scheme of arrangement -järjestelyn mahdollistamia keinoja, joilla taloudellisissa vaikeuksissa olevan suuren ja vahvasti velkarahoitteisen osakeyhtiön rahoitusta voidaan järjestellä uudelleen. Vertailu rakentuu osin oikeustaloustieteelliseen teoriaan ja osin yhtiörahoituskäytännön todellisuuteen perustuvalle taloudellista tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta tasapainottavalle puitekehykselle. Puitekehyksen perusteella uudelleenjärjestelyt tulisi pystyä toteuttamaan tehokkaasti siten, että yhtiön liiketoimintaan sitoutunutta kokonaisarvoa menetetään järjestelyn seurauksena mahdollisimman vähän. Tällöin uudelleenjärjestelyt kohdistetaan pelkkiin rahoittajavelkojiin, mikä nopeuttaa käsittelyä ja välttää jokapäiväisen liiketoiminnan häiriöitä. Tehokas järjestely torjuu myös ns. holdout-tilanteet, joissa pieni velkojavähemmistö pystyy estämään korkea-asteisen enemmistön edullisena pitämät ratkaisut. Toisaalta uudelleenjärjestelyn lainsäädännölliset puitteet eivät saa sisältää sellaisia elementtejä, jotka mahdollistavat selvät poikkeamat yhtiön rahoittajien etusijajärjestyksestä tai johtavat helposti tilanteisiin, joissa tuomioistuin vahvistaa uudelleenjärjestelyyn liittyviä fundamentaalisesti epävarmoja sisältö- ja arvonmäärityskysymyksiä. Jos suomalaisten osakeyhtiöiden velkarahoitus hajautuu jatkossakin aiemman kehityksen mukaisesti useille samaehtoisille velkarahoittajille, Suomeen on perusteltua ottaa vaikutteita Ison-Britannian tuomioistuinjohtoisesta scheme of arrangement -järjestelystä, jolla voidaan parantaa kohdennetusti hajautuneisiin rahoitusvelkoihin kohdistuvien uudelleenjärjestelyiden onnistumisen edellytyksiä. Scheme of arrangement -järjestelyn lähestymistapa – sellaisena kuin se nähdään Englannin ja Walesin tuomioistuinten velkajärjestelykäytännössä – vaikuttaa velkojien taloudellisten etujen näkökulmasta oikeudenmukaiselta. Yhtäältä tuomioistuimet huomioivat samaehtoisen velkojaryhmän korkea-asteisen enemmistön näkemyksen kulloisenkin järjestelyn taloudellisesta edullisuudesta. Toisaalta ne kuitenkin tutkivat tarvittaessa, ettei tietyn velkojaryhmän sisällä vaikuta sellaisia taloudellisia eturistiriitoja, jotka johtavat järjestelyä vastustavan vähemmistön epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Järjestelyn periaatteelliset edut vaikuttavat selviltä suhteessa Suomen yrityssaneeraukseen, joka edellyttää raskasta velkaselvitystä, mahdollistaa poikkeamat rahoittajien etusijajärjestyksestä ja edellyttää tuomioistuimelta järjestelyn sisällöllisen hyväksyttävyyden kokonaisvaltaista arviointia sen tutkiessa saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksiä ja esteitä.