Browsing by Author "Kuusenhako, Anita"

Tutkielmani tavoitteena on analysoida kirjallisuustieteellisen proosa-analyysin avulla Luukkaan kertomusta Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä (Luuk. 24:13–35). Keskeisiä tutkimuskysymyksiä analyysissani ovat: Millaisia kertomuksellisia keinoja tässä evankeliumikertomuksessa voi havaita? Millaisia tulkintoja kertomukselliset keinot tarjoavat? Millaisia kokonaismerkityksiä proosa-analyysi tästä evankeliumikertomuksesta avaa? Lähestyn aineistoa kirjallisuustieteen näkökulmasta kolmiportaisella kertomuksen analyysilla. Sen pohjana on perinteinen novellianalyysi, jota täydennän laajemman, kertomuksen poetiikkaa koskevan kirjallisuudentutkimuksen tarjoamin näkökulmin. Koska evankeliumikertomukset eivät ole novelleja, vaan teologis-historiallista proosaa, kutsun metodiani proosa-analyysiksi. Tarkastelen kertomusta kolmelta tasolta: tarinana, kerronnalliselta tasolta ja temaattisen kokonaismerkityksen kannalta. Vaikka analysoin ja tulkitsen aineistoa kirjallisuustieteen näkökulmasta, tutkimuksellani on selkeä yhteys myös teologiseen tutkimukseen. Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä on rakenteeltaan ja tyyliltään hyvin kaunokirjallinen kertomus, ja kirjoittaja on hyödyntänyt runsaasti kertomuksellisia keinoja. Näistä keskeisimpiä on juoni, jonka toiminnan tulee aristoteleen mukaan olla jatkuvaa ja yhtenäistä ja siinä tulee olla jokin muutos. Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä noudattaa tätä rakennekaavaa. Se koostuu viidestä kohtauksesta, jotka muodostavat kolmiosaisen rakenteen (alku, keskiosa ja loppu). Keskikohdassa lisääntyvä jännite purkautuu kertomuksen huippukohdassa, jossa tapahtuu käänne (peripeteia) ja antiikin draamoille ominainen tunnistaminen (anagnorisis). Kerronta on kertojakeskeistä ja sisältöjen valinnassa näkyy sisäistekijän ideologiset painotukset: tavoitteena on todistaa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkitys pelastushistoriassa. Evankeliumien päähenkilö on Jeesus, mutta myös matkakumppaneilla on keskeinen asema, sillä he toimivat lukijalle elämänmakuisina samaistumisen kohteina. Kertojaa voi pitää luotettavana, koska tämä asettuu lukijan puolelle. Kokonaismerkitystä pohdittaessa korostuu kirjoittajakeskeisen teeman ideologiset painotukset. Mitä symbolisempiin tulkintoihin analyysin vaiheissa edetään, sitä lukijakeskeisemmäksi tulkinta muuttuu. Näin proosa-analyysi korostaa kontekstuaalisen teologian näkökulmaa, jonka mukaan yhtä ainoaa tulkintaa ei ole, vaan kukin lukija (myös tutkija) analysoi ja tulkitsee kertomusta omasta viitekehyksestään käsin.