Browsing by Author "Nummelin, Ida"

Tutkimuksessa käsittelyn keskiössä on suomalaisten suhtautuminen uusliberalismiin sekä uusliberalismikehitykseen Suomessa. Työn johtoajatuksena on hyvinvointivaltion ja uusliberalismin ja hyvinvointivaltion välinen dynamiikka. Kiinnostukseni tähän aiheeseen heräsi keväällä 2012 kun Björn Wahlroos julkaisi kirjan Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle. Kirjan julkaisu antoi uutta pontta keskustelulle uusliberalismin asemasta Suomessa sai mediassa otettiin voimakkaasti kantaa Wahlroosin argumentteihin. Tarkoituksena on perehtyä hyvinvointivaltion rakenteisiin ja ideologiseen perustaan sekä uusliberalismin tematiikkaan. Kiinnostuksen kohteena on myös suomalaisen yhteiskunnan kehitys hyvinvointivaltiona sekä kehitys kohti uusliberalistista taloutta. Keskeisimpänä tavoitteena on selvittää, miten uusliberalismista ja hyvinvointivaltiosta puhutaan. Tärkeimmät tutkimuskysymyksen pureutuvatkin siihen minkälaisella argumentoinnilla uusliberalismia puolustetaan tai vastustetaan ja millaisena hyvinvointivaltion tulevaisuus näyttäytyy näissä keskusteluissa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi. Analyysin tavoitteena on ollut löytää tutkimusaineistosta diskursseja, jotka kuvaavat sekä hyvinvointivaltion että uusliberalismin ympärille luotuja todellisuuksia sekä merkityksiä, joita näille annetaan. Tutkimuksen tavoitteena ei missään nimessä ole tuottaa objektiivista tietoa siitä, mitä suomalaiset ajattelevan uusliberalismista tai hyvinvointivaltiosta, vaan tarkastella sitä todellisuutta, jota tarkastelussa olevan aineiston kirjoittajat teksteillään luovat. Uusliberalismikehitystä ja sitä kohtaan osoitettua asenteistoa lähestytään hyvinvointivaltion kautta aineistona käytetään hyvinvointivaltiota käsitteleviä blogitekstejä, jotka on kirjoitettu vuonna 2012. Ensimmäiset tekstit on kirjoitettu keväällä heti Björn Wahlroosin kirjan julkaisemisen jälkeen ja viimeiset aivan vuoden lopulla. Aineiston on rajattu ajallisesti Wahlroosin kirjan julkistamiseen (16.4.2012), koska kirjan julkaisu antoi uusliberalismikeskustelulle uutta pontta ja oletuksena on, että yhä useampi on ryhtynyt tuomaan esille omia asenteitaan uusliberalistista kehitystä kohtaan, sekä puolesta että vastaan. Keskeisimmiksi diskursseiksi aineistosta nousevat muutoskeskustelu, keskustelu vapaudesta ja vastuusta, talouskeskustelu, teksteistä esiin nouseva vastakkainasettelu oikeiston ja vasemmiston välillä sekä kriisipuhe. Koska diskurssit ovat painottuneet teksteissä eritavoin, joten toisia on myös käsitelty laajemmin kuin toisia. Uusliberalismi ja hyvinvointivaltio näyttäytyvät toisilleen jyrkästi vastakkaisilta ideologioilta sekä teoreettisesti että tunnetasolla. Aineiston analyysi osoittaa uusliberalismin ja siihen liittyvän hyvinvointivaltiokeskustelun herättävän voimakkaasti tunteita. Uusliberalismikehitys näyttää herättävän hyvinvointivaltionkannattajissa sekä pelkoa että epävarmuutta, mutta myös hämmennystä. Toisaalta myös se on huomionarvoista, kuinka voimakkaasti uusliberalismin kannattajat ovat pettyneet hyvinvointivaltioon ja kokevat sen rakenteet toimimattomina hidasteina oman hyvinvointinsa kasvattamiselle. Yksi keskeisimmistä analyysissä tehdyistä huomioista onkin se, kuinka eri diskursseja yhdistää voimakas tunteellisuus ja toisaalta myös tunteisiin vetoaminen tehokeinona. Analyysissä esiin nousseiden diskurssien jakautumisen ja laajuuden perusteella näyttäisi siltä, että puhe hyvinvointivaltiosta keskittyy lähinnä talouskeskusteluun sekä muutosvaatimusten puolustamiseen tai vastustamiseen voimakkaasti taloudellisin argumentein. Huomion arvoista kuitenkin on se, että hyvinvointivaltion perinteiset vahvuudet sekä tavoitteet ovat jääneet keskustelussa vähemmälle huomiolle, elleivät jopa lähes täysin huomiotta. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että uusliberalismin keskeisimmät perusteet ja hyvinvointivaltioon kohdistuvat moitteet, löytyvät taloudesta. Tästä syystä myös hyvinvointivaltion puolustajat joutuvat tukeutumaan pääasiallisesti taloudellisiin argumentteihin, vaikka hyvinvointivaltion arvopohja nojaa paljon muuhunkin kuin talouteen ja sen toimintamahdollisuuksien turvaamiseen. Erityisen kiinnostava on se seikka, että tutkimustulosteni perusteella näyttäisi siltä, että mielipidetutkimukset eivät välttämättä anna kovin kattavaa kuvaa suhtautumisesta hyvinvointivaltioon. Tämän tutkimuksen keskeisimmäksi ansioksi voidaan katsoa lukeutuvan se, että tutkimustulokset raottavat monipuolisesti sitä keskustelua, jota hyvinvointivaltiosta ja uusliberalismista käydään.