Browsing by Author "Nuorala, Antton"

Kraniosynostoosilla tarkoitetaan kallon saumojen ennenaikaista luutumista yhteen. Tämä on suhteellisen yleinen vaiva vastasyntyneillä. Saumojen ennenaikainen luutuminen voi johtaa poikkeavaan kallonmuotoon sekä estää aivojen normaalin kehityksen tilan puutteen vuoksi. Seurauksena voi olla akuutti hengenvaarallinen tila kuten aivopaineen nousu tai pitkällä aikavälillä kehittyvä neurologisen kehityksen häiriö. Kallon epämuodostumia luokitellaan luutuneitten saumojen määrän ja sijainnin mukaan sekä esiintyykö epämuodostuma osana syndroomaa. Diagnoosi voi olla joissain tapauksissa kliinisesti selvä, kun taas yhden sauman osittaiset luutumat voivat olla vaikeampia havaita. Kraniosynostoosien diagnostiikassa hyödynnetäänkin paljon kolmiulotteista tietokonetomografia- ja magneettikuvantamista. Valtaosa potilaista vaatii leikkaushoitoa, jonka suunnittelussa ja mahdollisissa jälkikontrolleissa samaisilla kuvantamismenetelmillä on keskeinen rooli. Etenkin lapsilla diagnostiseen kuvantamiseen liittyy paljon ongelmia. Yleisesti käytetty TT-kuvantaminen on hyvä erottamaan luukudosta ja kuvantaminen on suhteellisen nopeaa ja edullista. Pienet lapset eivät kuitenkaan pysy paikallaan TT-putkessa, joten heidät tulee nukuttaa kuvantamista varten. Tämän lisäksi lapset saavat aikuisia herkemmin kudosvaurioita ionisoivasta säteilystä. Magneettikuvantamisen etuna on hyvä kontrasti pehmytkudosten suhteen ja säderasituksen puute. Ongelmina ovat tutkimuksen saatavuus, hinta, kuvauksen kesto ja tarve anestesialle. Kuvantamislaitteet ja -ohjelmat kehittyvät jatkuvasti, mikä mahdollistaa potilaan kuvantamisen nopeammin, kohdennetummin ja pienemmällä sädeannoksella. Laitteet ovat nykyään myös pienikokoisempia, mikä mahdollistaa niiden käytön leikkaussalissa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kraniosynostoosipotilaiden leikkauksien jälkeistä kuvausprotokollaa muutettiin vuonna 2017. Tätä ennen kuvantaminen oli suoritettu leikkausta seuraavina päivinä TT-laitteella, jolloin lapsipotilas oli nukutettava kuvaa varten. Vuoden 2017 jälkeen aloitettiin leikkauksen jälkeinen kuvaaminen välittömästi leikkaussalissa O-kaarella, jolloin potilas säästyi ylimääräiseltä nukutukselta. Lisäksi tämä mahdollisti tarvittavat toimenpiteet kirurgin toimesta kuvantulkinnan jälkeen. Tämä tutkimus vertaa perinteisten TT-laitteiden ja kartiokeila O-kaaren välisiä eroja säderasituksen ja kuvanlaadun suhteen kraniosynostoosin vuoksi leikatuilla lapsipotilailla. Tutkimuksen perusteella O-kaaren säderasitus on pienempi kuin perinteisillä TT-laitteilla ja kuvanlaatu on riittävä, mikä puoltaa O-kaaren käyttöä postoperatiivisena kuvantamismenetelmänä.