Browsing by Author "Patrikainen, Merja"

Pakolaiskriisin yhteydessä vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä, 3024, yksin alaikäisenä tullutta turvapaikanhakijaa. Tekniikan kehittymisen myötä yhteydenpito lähtömaan perheeseen on heille aiempaa helpompaa ja monimuotoisempaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaisnuorten kokemuksia transnationaaleista eli ylirajaisista perhesuhteistaan ja elämästä Suomessa ilman perhettä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaisnuorten perhesuhteet ovat olleet lähtömaassa, millä tavoin he ylläpitävät niitä transnationaalisti, ja millaista pakolaisnuorten elämä Suomessa on ilman perhettä. Tutkielman tavoitteena on saada yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaisnuorten kerrotut kokemukset näkyviksi ja kuuluviksi sekä viedä niiden sanomaa eteenpäin, jotta näiden nuorten tilanne tulisi paremmin ymmärretyksi. Paremman ymmärryksen avulla vastaanotto- ja kotouttamisjärjestelmissä sekä yleisesti palvelujärjestelmässä yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaislasten ja -nuorten kasvua, kehitystä ja kotoutumista on mahdollista tukea tarkoituksenmukaisemmin. Tutkielma hyödyttää esimerkiksi yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaisnuorten kanssa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia. Metodologisesti tutkielma kiinnittyy laadulliseen tutkimukseen, narratiivisuuteen ja fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkimukseen haastateltiin kuutta yksin alaikäisinä Suomeen tullutta pakolaisnuorta narratiivisella haastattelumenetelmällä. Haastatteluaineistosta muodostettiin kertomukset narratiivisella analyysilla. Kertomukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkielman tulosten mukaan yksin alaikäisinä Suomeen tulleet pakolaisnuoret kokevat lapsuuden perhesuhteensa hyvin merkityksellisinä. Lähes kaikilla nuorilla on lapsuudessaan ollut hyvin läheinen suhde yhteen tai useampaan perheen aikuiseen. Yksin alaikäisinä tulleet pakolaisnuoret arvostavat vanhemmilta saamaansa kasvatusta ja kokevat omaksuneensa vanhemmilta tärkeitä arvoja. Nuorten lähdöstä Eurooppaan oli päättänyt joku heidän perhepiiristään. Yksin alaikäisinä Suomeen tulleet pakolaisnuoret pitävät transnationaalisti yhteyttä lapsuuden perheeseensä. Nuorten yhteydenpito perheeseen on säännöllistä ja tapahtuu joko puhelimitse tai internetin välityksellä. Yksin alaikäisinä Suomeen tulleet pakolaisnuoret kaipaavat perhettään ja kantavat huolta perheensä tilanteesta lähtömaassa. Nuorten ja perheen välisessä yhteydenpidossa vältetään puhumasta ongelmista ja huolista, sillä vastapuolta ei haluta huolestuttaa. Vanhemmat antavat Suomessa asuville lapsilleen ylirajaisesti tukea, kannustusta, ohjeita ja neuvoja. Vastavuoroisesti nuoret haluavat huolehtia ylirajaisesta perheestään ja kokevat sen velvollisuudekseen. Osa yksin alaikäisinä Suomeen tulleista pakolaisnuorista lähettää rahaa tai postipaketteja perheelleen. Tutkielman tulosten mukaan yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaisnuorten elämässä Suomessa on sekä heidän hyvinvointiaan heikentäviä että lisääviä tekijöitä. Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä ovat ilman perhettä eläminen Suomessa, haastava perheenyhdistämisprosessi ja marginalisaatioon joutumisen riskit. Hyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat ihmisoikeuksien toteutuminen, voimavarana toimivat verkostot, taito selviytyä vastoinkäymisistä ja usko hyvään tulevaisuuteen. Tutkimustulosten perusteella yksin alaikäisinä Suomeen tulleiden pakolaislasten ja -nuorten kasvun, kehityksen ja kotoutumisen tukemiseksi yhteiskunnallisen asenneilmapiirin tulisi olla suvaitsevaisempi heitä kohtaan ja perheenyhdistämisprosessissa tulisi entistä painokkaammin huomioida lapsen etu. Lisäksi vastaanotto- ja kotouttamisjärjestelmän tulisi tukea ja auttaa yksin alaikäisinä tulleita pakolaislapsia ja -nuoria pitkäaikaisten sosiaalisten verkostojen luomisessa, jotta he eivät jäisi yksin jälkihuollon päättyessä 21-vuotiaana.