Browsing by Author "Saarela, Heidi"

Hyötyliikuntana voidaan pitää mitä tahansa arjen askareiden sivutuotteena tapahtuvaa liikkumista kuten portaiden nousemista, siivoamista tai koiran ulkoiluttamista. Suuri osa ihmisten päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kertyykin hyöty- ja arkiliikuntana päivän askareiden lomassa. Terveyden edistämisen näkökulmasta hyötyliikuntaa pidetään usein teholtaan liian vähäisenä eikä sitä ole yhdistetty erityisiin terveyttä edistäviin tekijöihin. Kuitenkin hyötyliikunnalla voisi olla rooli yleisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, painonhallinnassa sekä liikkumisen ja kokonaisenergiankulutuksen lisäämisessä. Hyötyliikuntaa on omana ilmiönään tutkittu niukasti, joten tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten hyötyliikkumista ja siihen yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä. Tutkittavat hyötyliikunnan lajikokonaisuudet olivat metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus; piha-, puutarha- ja lumityöt; askartelu- ja remonttityöt; metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito sekä kotityöt ja siivoaminen. Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallista FINRISKI-terveystutkimusta ja sen liikunta- alaotosta vuodelta 2002, joka on edustava otos suomalaisista 25–64-vuotiaista aikuisista sukupuolen, iän ja alueen suhteen. Tutkimusaineisto rajattiin 12 kuukauden liikuntataulukon kokonaisuudessaan täyttäneisiin vastaajiin (n=4 481). Suomalaisten hyötyliikuntaa tarkasteltiin lajikokonaisuuksittain kuvailevilla taulukoilla ja sosiodemografisten tekijöiden yhteyksiä puolestaan Poisson-regressiolla. Hyötyliikuntaa harrastaa Suomessa ainakin 81 prosenttia suomalaisista. Naiset harrastavat enemmän kotitöitä ja siivoamista, kun taas miehet ovat aktiivisempia metsästyksessä, kalastuksessa, marjastuksessa ja sienestyksessä, askartelussa ja remontoinnissa sekä metsähoidossa, metsätöissä ja halonhakkuussa. Hyötyliikunta näyttäisi myös lisääntyvän iän myötä sekä yhdistyvän matalampaan sosioekonomiseen asemaan. Väestöryhmien liikkumisen ja hyvinvoinnin kannalta on olennaista tunnistaa eri liikkujaryhmät ja niihin liittyvät ominaisuudet, jotta liikkumisen resursseja on mahdollista suunnata tuloksellisesti. Arjen hyötyliikkumista tukemalla voisi olla mahdollista edistää vanhusten ja matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien hyvinvointia ja jaksamista. Koska noin viidenneksen suomalaisista on arvioitu olevan vapaa-ajallaan täysin passiivisia, voisi hyötyliikunnan harrastamisen tukeminen auttaa myös vapaa-ajallaan passiivisia ottamaan askeleen hyötyliikunnan avulla kohti aktiivisempaa elämää.