Browsing by Author "Sammallahti-Visser, Satu"

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on määritellyt ylipainon yhdeksi merkittävämmäksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi; suomalaisista miehistä yli puolet ja naisista lähes puolet on ylipainoisia. Kenties tästä syystä lihavuutta on tutkittu viime vuosina lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi myös yhä enemmän yhteiskunnallisesta ja kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta. Tarkastelun kohteena tässä tutkimuksessa on nyky-yhteiskunta ja sitä määrittävä vaatimus terveelliseen elämäntapaan sekä yksilön vastuun ja itsekurin korostuminen. Tutkimuksessa pohditaan, miten lihavuus ja vaatimus yksilön itsehallinnasta kietoutuvat yhteen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ihmiset puhuvat lihavuudesta, miten yksilöt argumentoivat omia näkemyksiään asian suhteen ja millaisten argumentaatiopositioiden taakse keskustelijat ryhmittyvät. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle tarjoavat Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin näkemykset refleksiivisestä modernista ja erityisesti giddensläinen elämänhallinta ja elämänpolitiikka. Refleksiivisen modernin teoria korostaa individualismia ja yksilön valinnanvapautta – ja samalla vastuuta itsestä. Yksilö nähdään tässä viitekehyksenä tietynlaisena projektina ja ruumis tämän projektin ilmaisijana. Tutkimuksen aineistona käytettiin internetin keskustelupalstalta kerättyä aineistoa. Aineiston muodostivat vuosina 2014 ja 2015 vauva.fi –internetsivustolla käydyt keskustelut, joissa aiheena oli lihavuus. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä diskurssianalyysia ja tarkastelun kohteena olivatkin näin erityisesti merkityksen tuottamisen tavat; miten ihmiset tuottivat lihavuuteen liitettäviä merkityksiä? Aineiston argumentatiivisesta luonteesta johtuen tutkimuksessa hyödynnettiin myös retorista analyysia ja tämän tarjoamaa analyysivälineistöä. Näiden menetelmien avulla pyrittiin paikantamaan niitä arvoja ja asenteita joiden perusteella lihavuuteen suhtauduttiin tietyllä tapaa sekä selvittämään, millä näitä näkökulmia perusteltiin. Aineisto jakaantui kolmeen erilaiseen diskurssiin ja argumentaatiopositioon: lihavuuteen syyllistävästi suhtautuvaan, yksilön vastuuta korostavaan sekä lihavuutta selittelevään tai puolustavaan diskurssiin. Lihavuuteen syyllistävästi suhtautuvassa diskurssissa käytettiin runsaasti metaforia ja keskustelijoiden tuottama puhe oli erittäin hyökkäävää. Yksilön vastuuta korostavassa diskurssissa lihavuutta vastustettiin esimerkiksi vetoamalla itsekuriin, lihavuus nähtiin puhtaasti yksilön omana vikana. Selittelevä ja puolusteleva diskurssi puolestaan vetosi syihin, miksi yksilön elämänhallinta oli epäonnistunut. Näissä viesteissä korostui lihavuuden esiintuominen väliaikaisena tilana, ei osana yksilön identiteettiä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että on olemassa tietty yleinen käsitys ja asenne siitä, että lihavuus on jotakin epämiellyttävää ja että sitä ei tulisi hyväksyä. Lihavuus nähtiin aineistossa lähes poikkeuksetta vääränlaisena olemisen tapana. Kaikki kolme argumentaatiopositiota vahvistivat tätä näkemystä, myös selittelevästi tai puolustavasti lihavuuteen suhtautuva diskurssi näytti vahvistavan ja rakentavan sitä samaa hegemonista näkemystä lihavuudesta kuin mitä myös syyllistävä tai yksilön vastuuta korostava diskurssi rakensi. Itsekurista ja ruumiin hallinnasta näyttää tutkimuksen perusteella tulleen yksilön arvon mitta.