Browsing by Author "Suvanto, Sofia"

Ampuma-asepolitiikka ja aseharrastukset nousivat Suomessa julkisen keskustelun kohteiksi vuoden 2007 Jokelan kouluampumisten jälkeen, ja ne ovat siitä lähtien toistuvasti nousseet esille uusien ampuma-aseilla suoritettujen joukkosurmien myötä. Tutkielmassa perehdytään ampuma-aseharrastukseen julkisen debatin kohteena. Työn tavoitteena on tutkia miten ampuma-aseharrastusta on konstruoitu suomalaisessa asepoliitttisessa debatissa, miten aseharrastajat itse ovat kokeneet ampuma-asepoliittisen debatin sekä minkälaisesta yhteiskunnallisesta reaktiosta aseharrastusta merkityksellistävissä diskursseissa on ollut kyse. Tutkimuskysymysten selvittämiseksi on kerätty kaksi aineistokokonaisuutta. Ensimmäinen aineistokokonaisuus sisältää Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ajanjakson 2007–2011 ampuma-asepolitiikkaa käsittelevät pää- ja mielipidekirjoitukset sekä toimitukselliset kantaaottavat jutut. Lisäksi aineistoon sisältyy kaksi Suomi24-keskustelupalstan keskusteluketjua. Toinen aineistokokonaisuus muodostuu 3.5.2012–4.6.2012 kerätystä kysetutkimuksesta, johon vastasi yhteensä 1884 henkilöä. Kvalitatiivisen aineiston analyysissä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä, jonka lähtökohtana on ymmärrys kielenkäytöstä sosiaalisena ja yhteiskunnallisena käytäntönä ja toimintana. Tilastoaineiston analyysissä puolestaan on hyödynnetty ryhmien välisten keskiarvojen erojen tilastollista merkitsevyyttä mittaavaa varianssianalyysiä sekä ryhmien välisiä riippuvuuksia ilmentävää ristiintaulukointia. Internet- ja sanomalehtiaineistosta eroteltiin viisi diskurssia: uhan diskurssi, turhuuden diskurssi, sivistymättömyyden diskurssi, eronteon diskurssi ja normalisoiva diskurssi. Uhan diskurssissa aseharrastuksesta konstuoitiin kuvaa epäilyttävänä ja jopa vaarallisena toimintana, joka on jyrkästi ristiriidassa yleisen turvallisuuden kanssa. Aseharrastajat nähtiin diskurssissa itsekkäinä, vastuuttomina ja muiden turvallisuudesta piittamattomina henkilöinä. Turhuuden diskurssissa aseharrastus nähtiin turhuutena, josta harrastajien tulisi luopua ikään kuin varmuuden vuoksi. Sivistymättömyyden diskurssissa aseiden korkea määrä sinänsä nähtiin yhteiskunnan sivistymättömyyden merkkinä, ja aseharrastajat 'sivistymättöminä juntteina'. Eronteon diskurssissa korostettiin aseharrastamisen ja aseiden väärinkäytön eroa sekä metsästyksen erillisyyttä muusta aseharrastuskentästä. Normalisoivassa diskurssissa aseharrastuksesta konstruoitiin kuvaa tavallisena harrastuksena, jolla on tärkeä merkitys erityisesti monille nuorille. Tilastoaineiston avulla saatin selville, että aseharrastajat kokivat median suhtautuneen heidän harrastukseensa erittäin negatiivisesti. Näin kokivat aseharrastajista erityisesti ne, jotka seurasivat ampuma-asepoliittista keskustelua kaikkein aktiivisimmin. Myös yhteiskunnan suhtautuminen aseharrastukseen koettiin yleisesti negatiivisena, näin kokivat erityisesti Uudellamaalla asuvat ja korkeasti koulutetut aseharrastajat. Lisäksi selvisi, että ampuma-asepolitiikalla on ollut vaikutusta reaalipolitiikkaan: moni ampuma-aseharrastaja oli tehnyt äänestyspäätöksensä eduskuntavaaleissa 2011 ainakin osittain ampuma-asepoliittisista lähtökohdista. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että ampuma-asepolitiikka on noudattanut niin sanotun moraalisen paniikin mallia, jossa aseharrastajista muodostettu uhkakuva on noussut suhteettomaksi. Aseharrastajia on kollektiivisesti syyllistetty joukkomurhista, ja heihin on julkisessa keskustelussa suhtauduttu pääosin negatiivisesti. Julkisessa keskustelussa hegemoniseen asemaan on noussut aseharrastuksen kyseenalaistava diskurssi, joka on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi aselakien kiristykseen.