Browsing by Author "Suvikas, Milla"

Suomalaisessa muinaisuskossa pyhin eläin oli karhu. Suomessa vaikutti voimakas karhukultti, jonka näkyvin merkki olivat karhun kaatamisen kunniaksi pidetyt peijaiset, suuret juhlat. Karhun tappamiseen liittyi paljon uskomuksia, runoja ja lauluja. Karhusta käytettiin useita erilaisia nimityksiä, ja yksi näistä oli lalli. Suomeen virtasi vähitellen kristillisiä vaikutteita sekä idästä että lännestä kauppareittien ja ihmisten liikkumisen myötä. Vanhat ja uudet uskomukset sekoittuivat keskenään. Suomea alettiin aktiivisesti kristillistää 1100-luvulla, ja noin vuonna 1153 Ruotsista tehtiin ristiretki Suomeen. Tämän seurauksena Suomeen alettiin perustaa kirkkoja ja seurakuntia. Maallinen ja hengellinen valta alkoi järjestäytyä uudella tavalla. Keskiajalla pyhimyskultti oli tärkeä osa kristinuskoa. Suomen suojelupyhimykseksi tuli Pyhä Henrik, joka legendan mukaan oli uppsalalainen piispa, joka oli tullut kuningas Eerikin kanssa Ruotsista ensimmäisen ristiretken mukana käännyttämään suomalaisia kristityiksi. Suomessa pyhimyskultti vakiintui hyvin, ja pyhimyksiä juhlittiin erityisinä juhlapäivinä. Suomalaisen muinaisuskon karhukultissa ja kristinuskon piispa Henrikin pyhimyskultissa oli paljon yhteisiä piirteitä. Pyhimyskultti saattoi olla myös kirkon tarpeisiin kehitetty erityispiirre, jonka avulla kristillistä uskoa oli helpompi viedä pakanallisten, monijumalaisten kansojen pariin. Suomessa ennen kristinuskoa kunnioitettiin monia eläimiä sekä tonttuja ja haltioita, kristinuskon saapumisen myötä myös useita pyhimyksiä. Siirtymä muinaisuskosta kristinuskoon oli hidasta ja päällekkäistä. Suomalaiset siis noudattivat useita perinteitä samanaikaisesti. Tämä näkyy myös hautalöydöissä, joissa muinaisuskon symboleja on yhdistetty kristillisiin symboleihin samoissa esineissä. Karhukultti ja pyhimyskultti yhdistyvät kansankielisessä Pyhän Henrikin surmavirressä. Sen mukaan talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliöjärven jäällä, ja piispan karhunkarvainen lakki jäi jumiin Lallin päähän.. Kyse voi siis olla kansankielisestä kertomuksesta muinaisuskon ja kristinuskon kamppailusta, jonka seurauksena piispasta tuli pyhimys ja Suomen oma suojelija, kun taas Lalli pakeni loppuelämänsä ja sai rangaistuksen. Suomalaisessa kalenterissa Pyhän Henrikin muistopäivä osuu samalle päivälle karhun päivän kanssa, ja mielestäni tämä on myös osoitus tarkoituksenomaisesta karhun kunnioituksen korvaamisesta Pyhän Henrikin palvonnalla. Suomalainen synkretismi eli muinaisuskon ja kristinuskon rinnakkaisuus eli hyvin pitkään, ja siitä toimivat lähteinä esimerkiksi piispojen teesit ja saarnat, jossa suomalaisia vaaditaan luopumaan pakanallisista tavoistaan ja erityisesti karhuriiteistä. Synkretismistä kertovat myös runot, joissa esiintyvät samaan aikaan muinaisuskon olennot sekä kristilliset pyhimykset.