Browsing by Author "Suvila, Sofia Josefiina"

Tämän tutkielman lähtökohtana on ajatus, että valtiot pyrkivät saavuttamaan vaikutusvaltaa kansainvälisillä areenoilla vaikuttamalla strategisesti muiden valtioiden mielikuviin itsestään. Viime vuosina valtiollisen mielikuvanhallinnan keinona suosiota on herättänyt toiminta nimeltään maabrändääminen, joka on tämän työn erityinen kiinnostuksen kohde. Tutkielman keskeinen tavoite on pohtia, millaisena toimintana maabrändääminen näyttäytyy, kun sitä analysoidaan maailmanpolitiikan tutkimuksen konstruktivistisen tutkimusperinteen käsittein. Tähän tavoitteeseen pyritään pohtimalla, mitä valtiollisten mielikuvien ja identiteetin käsitteiden soveltaminen analyysissä paljastavat maabrändäämiseen logiikasta. Tutkielman tutkimusote on laadullinen ja aineiston tarkoituksena on tarjota katsaus näkemyksiin, joita maabrändäämisestä on esitetty. Aineisto on tekstimuotoista ja koostuu kolmenlaisista lähteistä: Maabrändäämistä käsittelevästä akateemisesta kirjallisuudesta, Suomen maabrändiä ja suomalaista mielikuvapolitiikkaa koskevista dokumenteista sekä kirjoittajan toteuttaman kyselytutkimuksen tuottamasta materiaalista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, joka helpottaa aineiston järjestämistä sellaiseen muotoon, että sitä voidaan vertailla tutkielman teoreettisiin olettamuksiin. Tutkielman analyysi on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistosta identifioituja näkemyksiä maabrändäämisestä verrataan Robert Jervisin esittämiin periaatteisiin valtiollisista mielikuvista. Tämän vertailun perusteella todetaan, että maabrändäämistä voidaan ymmärtää pyrkimyksenä manipuloida mielikuvien ja todellisuuden suhdetta toimijaa hyödyttävällä tavalla. Jervisin teoretisointia käyttäen, maabrändäämistä päädytään kuvailemaan yksinkertaistettuna indeksien manipulointina. Tämän nähdään tarkoittavan, että maabrändäämiseen ryhtyminen sitouttaa valtion mielikuvapolitiikkaan, jonka tavoitteet ja keinot ovat monien valtioiden kohdalla yhteneväisiä, mutta jonka vaikutukset ovat hyvinkin epävarmoja. Analyysin toisessa osassa pohditaan, Alexander Wendtin ajatuksia valtiollisesta identiteetistä hyödyntäen, millaista logiikkaa sitoutuminen mielikuvien ja todellisuuden suhteen manipulointiin valtiolta edellyttää. Tämän osion keskeisin havainto on, että valtiollista identiteettiä tulkitaan maabrändäämisen yhteydessä usein sekä hyödykkeellistettynä että postpoliittisena. Hyödykkeellistetyn identiteetin kohdalla maabrändäämistä voidaan tutkielman mukaan tarkastella, Wendtin näkemyksiä soveltaen, rooli-identiteetin rakennuksen prosessina. Postpoliittista identiteettiä taas tulkitaan objektiivisten ja subjektiivisten intressien kokonaisuutena, joka ilmenee ulkopolitiikan kaupallistumisena sekä näkemyksinä valtioiden globaalikilpailusta. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että maabrändääminen ilmiönä ei ole merkki ulkopolitiikan luonteen muuttumisesta imagopolitiikaksi globaalin aikakauden aikana. Sen sijaan todetaan, että maabrändääminen tulisi ymmärtää osana pitempiaikaista identiteettipolitiikan jatkumoa, jonka tekniikat ja ominaispiirteet vaihtelevat eri aikakausina. Keskeinen huomio on, että nykypäivän maabrändäämiselle identiteettipolitiikan tekniikkana on ominaista talouden ja politiikan logiikan sekoittaminen. Tästä syystä maabrändääminen päädytään näkemään haasteena demokraattisille periaatteille, mutta sen todetaan avaavan myös mahdollisuuksia ajatella uudelleen tapoja, joilla valtiot hoitavat ulkosuhteitaan.