Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Suvilaakso, Hanna"

Sort by: Order: Results:

  • Suvilaakso, Hanna (2012)
    Tutkielma tarkastelee venäjänkielisten maahanmuuttajien elämää asuinpaikkakunnallaan pyrkimyksenään ymmärtää maahanmuuttajien elettyä maailmaa ja sen muodostumista osana jokapäiväistä paikassa elettyä elämää. Työssä kysytään millaisista elementeistä elämä uudella paikkakunnalla, paikassa, venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksessa rakentuu ja mikä paikassa ja elämässä siellä koetaan tärkeäksi. Tutkielman aineistonkeruu on toteutettu noin 6 kuukautta kestäneen etnografisen kenttätyöjakson aikana vuonna 2009. Aineistonkeruuseen on käytetty kahta metodia: Osallistuvan havainnoinnin kautta aineistoa on kerätty venäjänkielisten maahanmuuttajien paikallisyhdistyksen toimintaan tutustuen ja osallistuen. Lisäksi työhön on haastateltu 18 venäjänkielistä maahanmuuttajaa yhdistyksen toiminta-alueelta ja sen ympäristöstä. Tutkielmassa venäjänkielisten maahanmuuttajien elämä muuttopaikkakunnalla näyttäytyy sekä tähän hetkeen ja paikkaan suuntautuneesta elämästä että tärkeistä kulttuurisista jatkumoista muodostuvana. Näitä muutoksen ja jatkuvuuden aspekteja tarkastellaan työssä fenomenologisten paikkaa ja paikan kokemusta ymmärtämään pyrkivien teoreettisten lähestymistapojen sekä sosiaalisen muistin käsitteen kautta, ja avataan erityisesti habituksen – sosiaalisen rakenteen - käsitteen valossa. Näiden tarkastelukulmien kautta työssä avautuu näkökulma maahanmuuttajien kuulumisen rakentumiseen kahden maailman – kahden erilaisen sosiaalisen rakenteen - kohdatessa maahanmuuttajien eletyssä paikassa. Asuminen, päivittäinen elämä ja arki, kiinnittää maahanmuuttajia vahvasti tähän hetkeen - uuteen maailmaan ja siellä elettävään elämään - tehden asuinpaikasta kodin ja kuulumisen paikan. Asumisen kautta uusi maailma opitaan ja omaksutaan. Samalla maahanmuuttaja kantaa vanhaa maailmaa, habitukseen kiinnittynyttä sosiaalista rakennetta, mukana jaettuihin kulttuurisiin käytäntöihin ja tapoihin, instituutioihin ja arvoihin kiinnittyneenä. Nämä kulttuurisen ryhmän jakaman sosiaalisen muistin osa-alueet pitävät yllä yhteyden menneeseen, taakse jätettyyn kuulumisen paikkaan ja maailmaan ja emotionaalisesti merkittävään kotiin, tuottaen kokemusta jatkuvuudesta uudessakin ympäristössä. Samalla ne toimivat siltana kahden maailman välillä tuottaen näin osaltaan kuulumista ja kotona olon – kokemuksesta myös uudessa paikassa siellä eletyn elämän osina. Perhe ja uskonto merkityksellistyvät maahanmuuttajien uuden ja vanhan maailman, muutoksen ja jatkuvuuden, risteyskohdassa kuulumisena ja kuulumisen kokemuksen tuottajina molempiin. Perhe, sukulaisuus sekä kasvatus ovat erityisessä roolissa vanhan maailman välittäjinä ja kantajina, mutta samalla uuden kulttuurin ja rakenteen vaikutuspiirissä myös muutoksessa. Erityisesti lasten ja kasvatuksen kohdalla mukana kannettu habitus näyttäytyykin myös mahdollisuutena ymmärtää ja ottaa haltuun uutta maailmaa tutusta rakenteesta käsin. Myös uskonto näyttäytyy tärkeänä osana mukana kannettua vanhaa maailmaa, muistin jatkumona sekä jokapäiväisen elämän tasolle yltävänä kosmologian ja rakenteen yhteenkietoutumiseen mahdollistuneena tapana kohdata ja ymmärtää uutta maailmaa ja siinä eletyn elämän haasteita. Samalla uskonto merkityksellistyy yhteisönä, joka tarjoaa myös kansallisten ja etnisten rajojen yli yltävän, paikallisten kanssa jaetun, kokemuksen kuulumisesta. Tutkielma osoittaa, miten paikassa eletyssä elämässään maahanmuuttajat neuvottelevat kuulumisesta, kotona olon mahdollisuuksista, kahden maailman, muutoksen ja jatkuvuuden sekä samalla erilaisten kuulumisen yhteisöiden risteyskohdassa. Työssä näyttäytyy myös, miten erilaisten rakenteiden kohdatessa samassa paikassa ne merkityksellistyvät symbolisina rajoina, joihin liittyy paikassa eletyssä elämässä erityisesti maahanmuuton lisääntyessä myös vierauden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Samalla tutkielma kuitenkin osoittaa, että pitäessään kiinni habituksensa kannalta merkittävistä asioista maahanmuuttajat myös etsivät ja rakentavat mahdollisuuksia kuulumisen ja osallisuuden – kotona-olon – kokemukseen uuteen paikkaan ja erityisesti sen paikalliseen yhteisöön.