Browsing by Author "Väänänen, Meeri"

Tutkimus on teemahaastatteluihin perustuva tapaustutkimus yhteisöllisestä luonnonsuojelusta San Martínin alueella Perun Amazonilla. Tutkimus keskittyy Pucacacan kylän paikallisen luonnonsuojelujärjestön Asociación el Bosque del Futuro Ojos de Aguan eli ABOFOAn toimijoihin ja muihin paikallisyhteisön jäseniin. Tutkimuksessa pohditaan ABOFOAn toimijoiden ja paikallisyhteisön jäsenten luonnonsuojelukäsityksiä ja –motivaatioita. Sen tavoitteena on selvittää, miksi ABOFOAn toimijat ovat aloittaneet suojelun ja jatkavat suojelua edelleen, ja toisaalta miksi kyläyhteisön jäsenet eivät osallistu luonnonsuojeluun. Samalla tutkimuksessa pohditaan, poikkeavatko toimijoiden käsitykset luonnonsuojelusta keskenään ja onko luonnonsuojelukäsityksissä ja –motivaatioissa eroja sukupuolten välillä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan kahdentoista teemahaastattelun pohjalta: haastatelluista kuusi on ABOFOAn aktiivisia toimijoita ja kuusi Pucacacan paikallisyhteisön jäsentä. Puolet haastatelluista on miehiä ja puolet naisia, jotta sukupuolten väliset erot tulevat paremmin esiin. Kukin haastattelu kestää n. 1-1,5 tuntia ja litteroitua aineistoa on yli 140 sivua. Lisäksi aineistona käytetään ABOFOAn ja aluehallinnon arkistoista saatuja materiaaleja, monipuolista lähdekirjallisuutta sekä kolmea taustatietohaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena selkärankana on toimintateoria tai toiminnan teoria. Tutkimuksessa sovelletaan Pierre Bourdieun habitusta, eli käsitystä ihmisten toimijuudesta ja toimintamalleista. Tutkimuksen avainajatus on, että luonnonsuojeluajattelu ja –motivaatiot poikkeavat abofoalaisten ja kyläläisten välillä toisistaan, koska abofoalaiset ovat luoneet jo järjestön perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2003 lähtien omaa habitustaan, joka on yhteentörmäyksessä kyläläisten habituksen kanssa. Koska järjestön jäsenet ovat luoneet oman toimintakenttänsä, tämä kenttä myös aktiivisesti sulkee muita kyläyhteisön jäseniä ulkopuolelle luoden näin vahvan dikotomian “meidän ja heidän” välille. Siten luonnonsuojeluun eivät osallistu muut kyläläiset, vaikka se oli tarkoitettu alunperin yhteisölliseksi projektiksi ja vaikka luonnonsuojelun hyödyt välittyvät ainakin välillisesti koko kylälle. Habituksissa voi havaita selkeitä eroja abofoalaisten ja kyläläisten välillä. Abofoalaisten luonnonsuojelumotivaatiot nousivat luonnonsuojelun alussa erityisesti maanomistuksesta ja siitä, miten luonnonsuojelun ajateltiin tuovan hyötyjä omille maille tulevaisuudessa. Tästä ajatuksesta alkoi oman habituksen luominen, joka ajan kanssa sulki muita kyläläisiä ulkopuolelle ja teki ABOFOAsta sulkeutuneen järjestön. Vasta ajan kuluessa rakkaus metsää kohtaan tuli yhdeksi tekijäksi, kun aiemmin luonto oli nähty enemmänkin välineellisenä hyötynä. Naisten ja miesten tapauksessa sukupuolirakenteisiin perustuvia eroja löytyi erityisesti luonnonsuojelumotivaatioissa, sillä naisten motivaatiot välittyivät poikkeuksetta perhesiteiden, eli patriarkaatin kautta.