Browsing by Author "Weckström, Anna"

Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomea että ruotsia simultaanisesti omaksuvan lapsen koodinvaihtoa. Koodinvaihdolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kielen vaihtamista toiseen kesken ilmaisun tai pidemmän keskustelujakson aikana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten noin kaksivuotias lapsi käyttää koodinvaihtoa vuorovaikutuksen resurssina keskustellessaan joko suomenkielisen äitinsä tai ruotsinkielisen isänsä kanssa. Tutkielmassa kartoitetaan, mitä eri funktioita informantin koodinvaihdolla on ja vertaillaan koodinvaihtoa suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä kontekstissa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään millaisia korjausstrategioita lapsi käyttää havaitessaan keskustelun sujuvuuden ja yhteisymmärryksen kannalta ongelmallisia tilanteita. Aineisto koostuu videotallenteista, joissa lapsi on vuorovaikutuksessa joko suomenkielisen äitinsä tai ruotsinkielisen isänsä kanssa. Vapaita leikkitilanteita nauhoitettiin perheen kotona kahden viikon välein molemmissa kielikonteksteissa. Videot ovat puolen tunnin mittaisia ja äiti-lapsi sekä isä-lapsi -keskusteluja on molempia yhteensä 9. Molemmista kielellisistä konteksteista videomateriaalia on n. 4,5h eli yhteensä materiaalia on n. 9 tuntia. Aineisto on litteroitu Elan 5.1 ohjelmalla. Tämän lisäksi aineistoon kuuluu päiväkirja-aineisto informantin kumulatiivisesta sanavarastosta ensisanan ilmaantumisesta tutkimusjakson loppuun saakka. Tutkimuksesta selviää, että jo alle kaksivuotiaalla lapsella on käytössään osittain samoja koodinvaihdon funktioita kuin aiemmin tutkituilla vanhemmilla lapsilla. Tutkittavan lapsen koodinvaihto johtui useimmiten joko puutteellisen sanaston paikkaamisesta tai mieltymyksestä tiettyyn sanaan. Tämän lisäksi koodinvaihtoa tapahtui tilanteissa, joissa lapsi oli alun perin oppinut sanan tietyssä kielikontekstissa, lapsi oli kokenut aktiviteetin tietyllä kielellä, lapsi toisti kuulemansa alkuperäiskielellä sekä lapsi tarkensi keskustelukumppanin valintaa. Suomenkielisessä keskustelussa koodinvaihto selittyi useimmin puutteellisen sanaston paikkaamisella, kun taas ruotsinkielisessä keskustelussa koodinvaihto suomeen johtui usein lapsen mieltymyksestä tiettyyn sanaan. Korjausstrategiana tutkittava lapsi käytti useimmiten toistoa. Tutkimustulokset antavat tietoa aiemmin tutkittuja lapsia nuoremman kaksikielisen lapsen koodinvaihdosta. Tapaustutkimuksen tulokset eivät ole laajasti yleistettävissä, mutta ne kuvaavat yhden informantin kielenkäyttöä. Tutkimus herättää jatkotutkimustarpeen, sillä eri tapaustutkimuksia vertailemalla voidaan nähdä kielenkäytön yleisiä taipumuksia.