Browsing by Author "von Rettig, Mirella"

Tutkielmassa tarkastellaan tuen tarpeessa olevien nuorten toimijuuden muotoutumista suhteessa normatiiviseen odotukseen siirtymistä koulutuksen ja työelämän pariin. Toimijuus ymmärretään toimintana, joka kiinnittyy yksilöiden elämänkululliseen hetkeen, yhteiskunnallisiin instituutioihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Nuorten polku kohti autonomisempaa aikuisuutta kulkee erilaisten yhteiskunnallisten instituutioiden kautta. Nuorten vuorovaikutusta rakenteellisten instituutioiden kanssa voidaan tutkia siirtymän käsitteen avulla. Siirtymät nuoruudesta aikuisuuteen sisältävät usein ajatuksen nuorten etenemisestä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja siitä eteenpäin työelämään ja kohti itsenäisempää aikuisuutta. Jälkimodernissa ajassa vastuu elämän suunnasta on enemmän yksilöllä itsellään. Yhteiskunta kannustaa nuoria autonomian tavoitteluun, mikä vaatii heiltä omien kykyjen ja resurssien tunnistamista, sekä tehokasta käyttöä suhteessa koulumaailmaan ja työelämään. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten tuen tarpeessa olevien nuorten toimijuus muotoutuu, kun he vuorovaikuttavat erilaisten institutionaalisten rakenteiden, sosiaalisten piirien ja resursseja tarjoavien tahojen kanssa. Tutkielman metodologinen viitekehys nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin, jossa yksilön toiminta ja sille luodut merkitykset syntyvät jaetussa sosiaalisessa todellisuudessa. Teoreettinen taustatutkimus kiinnittyy erityisesti nuorten toimijuuden relationaalista luonnetta painottaviin tutkimuksiin. Tutkielman aineisto koostuu kuuden suomalaisen nuoren haastattelusta. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavasti sisällönanalyysillä, jossa taustateoriana käytetään toimijuuden modaliteettiteoriaa. Analyysin tuloksena esitetään kolme ulottuvuutta, joihin tuen tarpeessa olevien nuorten toimijuus näyttäisi kiinnittyvän. Ensiksi nuorten toimijuus muotoutuu vahvasti suhteessa yhteiskunnan instituutioihin. Nuoret altistuvat koulutus- ja työmarkkinarakenteiden koville vaatimuksille, joiden kautta tulee näkyväksi heidän psyykkisen toimintakykynsä rajat. Toiseksi nuorten toimijuus ilmentyy vuorovaikutuksessa yksilöiden sosiaalisten piirien kanssa, mikä tuo esille käsitteen relationaalisen luonteen. Sosiaaliset piirit näyttäytyvät nuorten resurssien kannalta merkityksellisinä, koska niiden avulla heille tarjoutuu väyliä, joiden kautta toimijuutta on mahdollista vahvistaa. He myös itse muokkaavat sosiaalista ympäristöään ja perustelevat rajauksiaan omien etujen mukaisiksi. Kolmanneksi nuorten toimijuudella on yksilön autonomiaa palveleva ulottuvuus. Nuoret neuvottelevat kulttuurisesti muokkautuvan aikuisuuden määreen kanssa ja kokevat ajatuksen normatiivisesta aikuisuudesta vieraaksi. He kuitenkin haluavat olla osa järjestelmää ja kiinnittyä siihen tekemällä omaa autonomiaa edesauttavia valintoja. Nuorten toimijuuden tarkastelu modaliteettiteorian avulla tuo esille, miten nuorten toiminta kiinnittyy osaksi yhteiskunnallista elämää. Nuoret haluavat olla osa yhteiskuntaa ja sen toimintaa. He joutuvat kuitenkin suhteuttamaan omia voimavarojaan instituutioiden luomiin viitekehyksiin ja löytämään itse ne väylät, joiden avulla voivat edetä siirtymissä koulutuksen ja työelämän pariin. Nuoret rakentavat autonomiaansa tekemällä oman elämänkulun kannalta järkeviä päätöksiä, pohtimalla omia mahdollisuuksiaan ja suuntaamalla toimintaansa kohti omannäköistä aikuiselämää.