Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by department "kliininen laitos, lastentautien yksikkö"

Sort by: Order: Results:

  • Hintsala, Emilia (2010)
    TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.
  • Järvelä, Merit (2010)
    Taustaa: Yksikammioinen sydän on vaikea synnynnäinen sydänvika, jonka leikkausohjelmaan kuuluu useita leikkauksia. Leikkaussarjan yhteydessä oikean eteisen ja proteesiputken välille voidaan jättää varaventtiiliksi aukko eli fenestraatio, joka turvaa sydämen minuuttitilavuutta. Tämä parantaa potilaiden ennustetta välittömästi leikkauksen jälkeen, mutta altistaa potilaita myöhemmin komplikaatioille. Siksi fenestraatio pyritään myöhemmin sulkemaan katetrointitekniikalla. Siinä potilaille tehdään testisulku, jossa mitataan verenkierrollisten tekijöiden muutoksia sulun aikana. Potilaat ja menetelmät: Tutkimukseen otettiin ne lapset, joille tehtiin sydämen katetrointitutkimus ja fenestraation testisulku vuosina 1999-2008. Tutkimuksessa potilasryhmää, jolta fenestraatio suljettiin, verrattiin ryhmään, jonka fenestraatio jouduttiin jättämään auki. Tiedot sydänvian laadusta ja katetrointitutkimuksen tulokset kerättiin tietojenkeruukaavakkeelle. Arvot syötettiin tilastointiohjelmaan. Tulokset: Fenestraation testisulun läpäisi 26 lasta ja heiltä fenestraatio suljettiin. 26 lapsella testisulun aikana tapahtui liiallinen minuuttitilavuuden lasku ja heidän fenestraationsa jätettiin auki. Kun verrattiin näitä ryhmiä, voitiin todeta, että oikeatyyppinen kammio, kirurgiset toimenpiteet aortan kaaressa ja keuhkovaltimossa heikentävät mahdollisuutta sulkea fenestraatio testisulun yhteydessä. Testisulku on välttämätön tehdä ennen kuin fenestraatio suljetaan pysyvästi.
  • Kupiainen, Johanna (2010)
    Tutkielman lähtökohtana oli kerätä tietoja ennenaikaisista ja täysaikaisista vastasyntyneistä ja selvittää pienten keskosten osalta mahdollisia hoitokäytäntöjen muutoksia. Aineisto kerättiin kaikista vastasyntyneiden teho-osastolle kahden puolen vuoden mittaisen seurantajakson aikana hoitoon tulleista potilaista. Tiedot kerättiin 502 vastasyntyneestä. Tuloksia tarkasteltiin jakamalla vastasyntyneet raskausviikkojen perusteella raskausviikkoryhmiin ( alle 28, 28-31+6, 32-36+6 ja yli 37-viikkoiset ). Teho-osastolla hoidossa olleista lapsista 29 % oli pieniä keskosia, 34% lievästi ennenaikaisia ja 37 % täysiaikaisia. Suurin osa, noin 80 % teho-osastolle tulleista vastasynty neistä syntyi Naistenklinikalla. Hoitokäytönnöissä havaittiin muutoksia erittäin epäkypsien keskosten (alle 28-viikkoiset) kohdalla. Hengityskonehoidon kesto oli hieman lyhyempi vuoden 2008 keräysjaksolla, sama koski tehohoidon kestoa. Näiden keskosten vähäinen lukumäärä kuitenkin vaikeutti johtopäätösten tekoa. Vaikeiden hengitysvaikeuksien hoidossa kortikosteroidien käytössä siirryttiin deksametasonista hydrokortisoniin. Muiden keskosten hoidossa alkuhoidossa hieman useampi vastasyntynyt intuboitiin vuonna 2008 kuin vuonna 2007. Tämä näkyi myös surfaktantin käytön lisääntymisenä. Hengityskone- tai ylipainehoidon komplikaationa syntyneitä ilmavuotoja havaittiin eniten täysiaikaisilla vastasyntyneillä. Vastasyntyneiden teho-osaston potilaiden tärkein diagnoosi oli hengityselimistön sairaus.
  • Piekkala, Maija (2009)
    Matriksin metalloproteinaaseilla (MMP:t) on osoitettu olevan roolia tulehduksellisessa suolistosairaudessa tapahtuvassa kudoksen tuhoutumisessa ja korjaantumisessa. Tutkimukseni tavoitteena oli verrata paksusuolen poistoleikkauksen jälkeisen, ohutusuolesta rakennetun pussin tulehduksen MMP-esiintyvyyttä colitis ulcerosassa havaittavaan MMP-esiintyvyyteen. MMP-3,-7,-8,-9,-12,-26 ja TIMP-1,-2,-3 esiintyvyys tutkittiin immunohistokemiallisesti 36 formaliinifiksoidusta parafiiniin valetusta näytteestä. Näytteistä 8 oli Crohnin taudista ja 28 CU:sta. Näytteet arvosteltiin semikvantitatiivisesti. Crohn -näytteet olivat mukana vertailua varten. Epiteelissä esiintyi MMP-3:sta, MMP-7:ää, MMP-12:sta ja TIMP-3:sta ja stroomassa MMP-9:ää, MMP-12:sta ja TIMP-3:sta. TIMP-2 esiintyminen epiteelissä oli voimakkaampaa näytteissä, joissa kalprotektiini oli koholla (≥ 100 µg/g). MMP-3:n esiintyminen epiteelissä oli voimakkaampaa tulehtuneissa näytteissä. MMP-3:n, MMP-7:n ja MMP-26:n esiintyminen epiteelissä ja MMP-9:n stroomassa liittyivät suolen funktionaaliseen toimintaan. Pussiitti-tulehdus ei näytä olevan CU:n tai Crohnin taudin ilmentymä vaan omanlaisensa tulehdus, joka muistuttaa näitä.