Browsing by discipline "Sisätaudit"

Tidigare studier har visat en högre frekvens av bakterieinfektioner hos patienter med diabetes, men de specifika riskfaktorerna har varit oklara. Målet med vår studie var att underöka incidensen av bakterieinfektioner och deras koppling till kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati hos patienter med typ 1 diabetes. Vi undersökte frekvensen av bakterieinfektioner hos patienter med typ 1 diabetes (n=4748) och deras kontrollpatienter som hade justerats för ålder och kön (n=12 954). Vi använde landsomfattande register ur vilka vi samlade information på årliga uppköp av antibiotika och epikrisdiagnoser mellan 1996 och 2009. Diabetesnefropati klassificerades enligt graden av albuminuri. Resultat: Frekvensen av bakterieinfektioner som krävde sjukhusvård och det årliga antalet uppköp av antibiotika var högre hos patienter med typ 1 diabetes, jämfört med kontrollpatienterna. Resultaten korrelerade även med svårighetsgraden av diabetesnefropati. Mängden årliga uppköp av antibiotika korrelerade med graden av kronisk hyperglykemi. Studien visar för första gången sambandet mellan bakterieinfektioner, kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati.

Tutkimuksessa selvitetään oksidatiivisen stressin yhteyttä akuuttiin sepelvaltimotautioireyhtymään. Tämä tehdään vertaamalla veren hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuksia kolmessa potilasryhmässä. Siinä pohditaan myös LDL-kolesterolin käyttöä biologisena merkkisuureena diagnostiikassa. Tällä hetkellä ei ole biomarkkeria, joka osoittaisi akuutin sydrooman vaarassa olevat potilaat. Hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus määritettiin potilaiden plasmasta ELISA-menetelmää käyttäen. Tulokset tukevat työhypoteesia ja tutkimus antaa arvokasta tietoa suomalaisten statiinilääkitystä käyttävien sepelvaltimotautipotilaiden oksidatiivisestä stressistä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kartoitustutkimuksessa tutkittiin verinäyttein 170 aikuiselta ei-aikaisemmin sairaaksi todetulta suursnautserilta tyroksiini (T4), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot (punasolumäärä, hematokriitti ja hemoglobiini). Verinäytteenoton yhteydessä koirille tehtiin yleistutkimus ja kysely mahdollisista oireista erillisellä kaavakkeena. Vajaatoiminnan diagnoosin epäily asetettiin T4-TSH-suhteen perusteella. Kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot eivät tässä tutkimuksessa olleet merkityksellisiä taudin määrityksessä. T4-TSH-suhteen lukuarvo < 30 katsottiin viittaavan hypotyreoosiin ja lukuarvo < 12 antaa varman diagnoosin. Noin 22 % tutkituista suursnautsereista sai tuloksen < 30 ja 12 % sai tuloksen < 12. Yleisimmät oireet sairaiksi epäillyillä koirilla olivat karvapeitteen ja ihon ongelmat, kuten karvattomuus, kuiva karva ja hilseily. Kartoitustutkimuksen toinen osuus koostui aiemmin hypotyreoottiseksi diagnostisoitujen suursnautsereiden kyselytutkimuksesta. Kyselykaavakkeita palautettiin 22 kpl. Keskimääräinen oireiden alkamisikä oli 4,5 vuotta. Yleisimmät oireet olivat haluttomuus (82 %), hilseily (68 %), alentunut kylmänsieto (59 %), kuiva karva (59 %) ja karvattomuus (59 %). Hypotyreoosindiagnoosi perustui useimmissa tapauksissa (91 %) kliinisiin oireisiin ja T4-määritykseen. Kaikista koirista 59 % oli saanut viitealueella olevan T4-pitoisuuden, joka taas vahvasti viittaa normaaliin kilpirauhaiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kilpirauhasen normaali fysiologia, hypotyreoosin etiologia, kliininen kuva, kilpirauhasen toiminnan tutkiminen, diagnoosin asettaminen, hoito ja ennuste. Kilpirauhasen toiminnan tutkimisessa uutta on TSH:n pitoisuuden määritys ja sen tulkitseminen yhdessä T4:n kanssa.

Objective: The aim of this study was to assess the cancer risk in a cohort of Finnish systemic lupus erythematosus (SLE) patients when followed long-term. Methods: The cohort consisted of 182 female and 23 male SLE patients treated at the Helsinki University Central Hospital, from 1967 to 1987. The cohort was linked to the Finnish Cancer Registry and followed for cancer incidence from 1967 to 2013. Standardized incidence ratios (SIRs) were calculated by dividing the number of observed cases with the number of expected cases for different types of cancer. Results: The mean duration of follow-up was 25.7 years. 45 patients out of 205 were diagnosed with cancer, with an increased risk of overall malignancy (SIR 1.90, 95% CI 1.39 to 2.54, p<0.001). The incidence for soft-tissue sarcoma (SIR 12.1, 95% CI 1.47 to 43.7, p<0.05), non-Hodgkin lymphoma (SIR 12.1, 95% CI 5.82 to 22.3, p<0.001) and kidney cancer (SIR 7.79, 95% CI 2.53 to 18.2, p<0.01) were significantly elevated. Conclusion: This long-term study confirms that patients with SLE have an increased risk of cancer, particularly non-Hodgkin lymphoma and kidney cancer.

Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti inhalaatiota hoitomuotona, ja sen haasteita eläinlääketieteessä, sekä siihen käytettävien glukokortikoidien farmakologisia ominaisuuksia, erityisesti budesonidin osalta. Glukokortikoideja käytetään yleisesti koirien pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen ja kissan astman hoidossa. Ne toimivat oireenmukaisesti tulehdusta lievittäen. Perinteisiin injektio- ja tabletti -hoitomuotoihin liittyvät vakavatkin haittavaikutukset ovat herättäneet viime vuosina kiinnostusta kehittää inhalaatio-hoitomuotoa myös eläinlääketieteessä. Inhalaatiota sekä siinä käytettäviä uuden polven glukokortikoideja, kuten budesonidia, on tutkittu laajasti ihmislääketieteessä, mutta julkaistuja tutkimuksia niiden farmakokineettisistä ominaisuuksista koiralla on vain yksi, eikä kontrolloituja pitkäaikaistutkimuksia inhalaatio-hoidoista ole. Perustutkimusta tarvitaan, jotta hoitomuotoa voidaan kehittää edelleen. Tässä pilottitutkimuksessa määritettiin budesonidin farmakokineettisiä arvoja terveellä koiralla kahdella antotavalla, suonensisäisesti sekä inhalaationa. Tämän tutkimuksen olettamuksena oli, että inhaloitavalla budesonidilla voidaan saada mitattavia plasmapitoisuuksia, ja että ainakin osa tästä lääkeaineesta on imeytynyt keuhkojen kautta. Terveet beagle-rotuiset koekoirat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen (n = 7) sai budesonidia suonensisäisesti kerta-annoksena (20 μg kg-1), ja toinen (n = 8) inhalaationa (1000 μg per koira) yhdessä suun kautta annetun lääkehiilen (2,5 g kg-1 per os) kanssa kerta-annoksena. Plasmanäytteitä kerättiin kuuden tunnin ajan, ja budesonidipitoisuus määritettiin HPLC/massaspektrometrin avulla. Suonensisäisellä antotavalla budesonidin eliminaation puoliintumisaika (T1/2) oli 2,8 h, puhdistuma (CL) 1,5 l h-1 kg-1, jakautumistilavuus (Vd) 6,2 l kg-1 ja pitoisuus/aika-kuvaajan pinta-ala (AUC) 14 ng ml-1 h-1. Yhdessä lääkehiilen annon kanssa inhaloidun budesonidin huippupitoisuus plasmassa oli 0,6 ng ml-1 ja se saavutettiin nopeasti: Tmax oli 13 min. AUC tässä ryhmässä oli 0,55 ng ml-1 h-1. Hyötyosuus inhalaatioryhmässä jäi hyvin pieneksi ollen 1,1 %. Vastaavaa tutkimustietoa inhaloidun budesonidin farmakokinetiikasta koiralla ei ole julkaistu aikaisemmin. Tutkimus osoittaa, että inhalaatiolla on mahdollista saada lääkeainetta koiran keuhkoihin, ja että se näin ollen on mahdollinen hoitomuoto koiralla. Budesonidin myös havaittiin imeytyvän suhteellisen nopeasti keuhkoista verenkiertoon. Inhalaatio-annostelussa havaittiin merkittävää yksilöiden välistä vaihtelua budesonidin plasmapitoisuuksissa, joten tekniikkaan on syytä kiinnittää annostelussa huomiota. Saadut farmakokineettiset tulokset suonensisäisen annostelun osalta olivat linjassa aikaisemman julkaistun tutkimustiedon kanssa. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä koskien muita budesonidin farmakokineettisiä ominaisuuksia sekä sen kliinistä käyttöä hengitystiesairauksien hoidossa.

Nämä syventävät opinnot koostuvat kolmesta osasta. Tutkimusosa käsittelee kontrolloidusti furosemidiä vapauttavan puristuspäällystys tabletin käyttäytymistä in vitro ja in vivo kokeissa. Tutkittavat tabletit koostuivat kahdesta kerroksesta. Furosemidin määrä sekä HPMC:n (hydroksipropyylimetyyliselluloosa) viskositeetti ja määrä vaihtelevat. In vivo kokeissa mitattiin furosemidin pitoisuutta plasmassa ja seurattiin röntgenologisesti tabletin hajoamista koiran ruoansulatuskanavassa. Vaihtelemalla furosemidin määrääytimen ja kuoren välillä voidaan säädellä furosemidin vapautumista. Röntgenkuvista havaittiin, että hajoamisnopeuteen vaikutti kuoren koko. Ruokituilla koirilla tabletti viipyi mahalaukussa hajoamiseen asti. Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä osassa käsitellään lääkeaineiden imeytymistä ruoansulatuskanavasta koirilla. Osa käsittelee lääkeaineiden yleisiä imeytymisperiaatteita ruoansulatuskanavasta ja koiran ruoansulatuskanavan fysiologisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat lääkeaineen vapautumiseen ja imeytymiseen ruoansulatuskanavasta. Lisäksi tarkastellaan lääkemuodon, lähinnä tabletin, fysiko-kemiallisia ominaisuuksia ja valmistukseen liittyviä seikkoja, jotka vaikuttavat lääkeaineen vapautumiseen ja imeytymiseen ruoansulatuskanavasta. Kirjallisuuskatsauksen toisessa osassa käsitellään aluksi furosemidin farmakologiaa lähinnä koirilla. Lopuksi luodaan katsaus furosemidin kliiniseen käyttöön tarkastelemalla tavallisimpia koirien furosemidillä hoidettavia sairauksia.

Tässä työssä tutkittiin lampaiden ruuansulatuskanavan loisten esiintymistä Suomessa. Loisten esiintymistiedoista on hyötyä lampaiden terveydenhuollon parissa työskenteleville ihmisille. Loisten aiheuttamat vahingot lampaille vaihtelevat johtuen loislajista ja loisten lukumäärästä, sekä lampaan omista ominaisuuksista. Yleensä loissairaudet vaivaavat nuoria eläimiä, sillä iän myötä lampaiden vastustuskyky eri loislajeja vastaan kehittyy. Loiset voivat vaikuttaa lampaiden taloudelliseen tuotokseen muun muassa hidastuneen kasvun tai huonon villanlaadun kautta. Loislääkityksiin on syytä Suomessakin kiinnittää huomiota, sillä lääkitykset ovat tärkein resistenttien loiskantojen syntymiseen vaikuttava tekijä. Lampailla oletettiin esiintyvän paljon ruuansulatuskanavan loisia. Tutkittuja ulostenäytteitä oli 262 kappaletta, joista 182 kpl oli karitsoista eli alle vuoden ikäisistä eläimistä ja 70 kpl aikuisista lampaista. Näytteitä oli 24:ltä eri tilalta ja ne otettiin teurastuksen yhteydessä syksyllä 2004 (202 kpl) ja keväällä 2005 (60kpl). Näytteet tutkittiin modifioidulla McMaster-menetelmällä. Menetelmä on kvantitatiivinen ja perustuu loisen munan kellumiseen nesteessä, jonka ominaispaino on suurempi kuin loisenmunan paino. Loiset eroteltiin kuuteen eri ryhmään seuraavasti (kokonaisesiintyvyys prosentit näkyvissä): Moniezia 8,0 % (eli lampailla Moniezia expansa), kokkidit 80,9 % (sis. kaikki löydetyt Eimeria-lajit), Strongyloides 47,7 % (sis. Strongyloides-tyyppiset munat, joista lampailla esiintyy S. papillosus), Nematodirus 10,7 % (eli Nematodirus spp.), "Trichostrongylus" 47,3 % (sis. Trichostrongyloidea- ja Strongyloidea-yläheimojen loiset lukuun ottamatta Nematodirus-suvun loisia) ja muut ryhmän 1,1 % (sis. kaikki ne loiset joita ei pystytty sijoittamaan edellä mainittuihin ryhmiin). Tutkimuksessa ei todettu yhtään tilaa, jolla ei olisi ollut loisia. Yksittäisiä eläimiä, joilla ei havaittu loisia oli 7,6 %. Kokkidit olivat yleisin loisryhmä karitsoilla (98,4 %). Myös aikuisilla lampailla oli eniten kokkideja (54,3 %) tosin "Trichostrongyluksia" (54,3 %) oli vastaava määrä. Verrattaessa loisten esiintymistä aikuisilla lampailla ja karitsoilla havaittiin odotetusti loisten olevan huomattavasti yleisempiä karitsoilla. Ryhmien "Trichostrongylus" (aikuisilla 54,3 %, karitsoilla 62,3 %) ja muut (aikuisilla 1,4 %, karitsoilla 1,6 % ) kohdalla erot eivät olleet yhtä suuria kuin muilla ryhmillä. Syksyn ja kevään näytteiden vertailu tehtiin karitsoilla, koska keväällä ei saatu aikuisten eläinten näytteitä. Loisia esiintyi keväällä odotetusti vähemmän kuin syksyllä. Loistartuntojen voimakkuudet vaihtelivat ja yksittäisillä kliinisesti terveillä eläimillä oli voimakkaitakin tartuntoja. Tilojen loistilanteen selvittäminen loishäätölääkityksiä suunniteltaessa olisikin tarpeellista. Näin voidaan suunnitella ja suunnata lääkityksiä paremmin eri eläinryhmille, jolloin turhia lääkityksiä voidaan välttää.

Målet var att kartlägga livskvaliteten för att bedöma vårdeffektiviteten hos hemvårdspatienterna före och efter bytet av servicemodellen för medicinskt stöd inom Borgå stad. Studien undersökte ändamålsenligheten med HRQOL-instrumentet 15D och subjektiv hälsostatus för evaluering av livskvaliteten hos den i huvudsak geriatriska målgruppen. 499 hemvårdspatienter utgjorde kohorten som uppföljdes i 8 månader. Enkäten innehållande demografiska data, 15D, allmän hälsa mätt med första frågan ur SF-36 fylldes i av patienten själv eller med assistans av anhöriga eller vårdpersonalen. I första ronden svarade 347 och i andra ronden 268 personer. 15D-indexmedelvärdet var 0,7211 (SD 0,130) före interventionen och 0,7314 (SD 0,135) efter. Ökningen var inte statistiskt signifikant. Den allmänna hälsostatusen förbättrades väsentligt (p=0,037). Den nya servicemodellen konstaterades effektiv. Huruvida patienten besvarat enkäten ensam eller inte hade en självständig inverkan på 15D. Betydelsen av hjälp vid ifyllandet av livskvalitetsenkäten var större än förväntat och detta borde i större utsträckning beaktas vid dylika undersökningar.

Context: Sirtuins (SIRTs) regulate cellular metabolism and mitochondrial function according to the energy state of the cell reflected by NAD+‚ levels. Objective: Our aim was to determine whether expressions of SIRTs and NAD+‚ biosynthesis genes are affected by acquired obesity and how possible alterations are connected with metabolic dys-function while controlling for genetic and familial factors. Design and Participants: We studied a cross-sectional sample of 40 healthy pairs of monozygotic twins, including 26 pairs who were discordant for body mass index (within-pair difference +ƒ 3 kg/m2), from the FinnTwin12 and FinnTwin16 cohorts. Main Outcome Measures: Subcutaneous adipose tissue (SAT) transcriptomics was analyzed by using Affymetrix U133 Plus 2.0 chips, total SAT (poly-ADP) ribose polymerase (PARP) activity by an ELISA kit, body composition by dual-energy x-ray absorptiometry and magnetic resonance imaging/spectroscopy, and insulin sensitivity by an oral glucose tolerance test. Results: SIRT1, SIRT3, SIRT5, NAMPT, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 expressions were significantly down-regulated and the activity of main cellular NAD+‚ consumers, PARPs, trended to be higher in the SAT of heavier cotwins of body mass index–discordant pairs. Controlling for twin-shared factors, SIRT1, SIRT3, NAMPT, NMNAT3, and NRK1 were significantly negatively correlated with adiposity, SIRT1, SIRT5, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 were negatively correlated with inflammation, and SIRT1 and SIRT5 were positively correlated with insulin sensitivity. Expressions of genes involved in mitochondrial unfolded protein response were also significantly down-regulated in the heavier cotwins. Conclusions: Our data highlight a strong relationship of reduced NAD+‚/SIRT pathway expression with acquired obesity, inflammation, insulin resistance, and impaired mitochondrial protein homeostasis in SAT.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää anionisten suolojen (kloorin ja rikin suolat) vaikutuksia lypsylehmän kivennäisaineenvaihduntaan, happo-emäs tasapainoon ja utareödeemaan ummessaoloaikana laidunkaudella. Tässä kirjoituksessa keskitytään kalsium-aineenvaihdunnan osuuteen, mutta koko tutkimus tuloksineen on julkaistu muualla (Tauriainen ym. 2001). Aineisto käsitti 18 ummessaolevaa friisiläislehmää, jotka jaettiin kahteen ruokintaryhmään sattumanvaraisesti odotetun poikimispäivän mukaan. Ensimmäinen ryhmä (anioniryhmä) sai rehua, jonka kationi-anionitasapaino oli -41 mEq/kg kuiva-ainetta (ka). Toisen ryhmän (kontrolliryhmä) vastaava arvo oli +254 mEq/kg ka. Anionisuolojen määrä täytyi pitää mahdollisimman korkeana, koska säilörehussa ja ruohossa on runsaasti kaliumia, joka pyrkii nostamaan kationi-anionitasapainoa. Lehmät saivat tuoretta heinää, kuivaa heinää ja väkirehua poikimiseen asti. Koeväkirehu oli maittavaa ja lehmät söivät sen mielellään. Anioniryhmässä virtsan pH laski ja kalsiumin eritys lisääntyi huomattavasti. Veren kokonais- ja ionisoitunut kalsium pysyi poikimisen aikaan tasaisempana, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kaksi lehmää kontrolliryhmästä sairastui poikimisen jälkeen hypokalsemiaan ja vaati eläinlääkärin hoitoa.