Browsing by discipline "Väst- och sydslaviska språk och kulturer"

Serbian pääkaupungista Belgradista löytyy paljon niin visuaalista katutaidetta kuin sanallisenkin viestin sisältäviä graffiteja. Tutkielmassa selvitetään, mitä Belgradin sanallisen viestin sisältävät graffitit ilmaisevat ja millaisia viestejä ne välittävät. Lisäksi pohditaan, ketkä Belgradissa tekevät graffiteja ja käyttävät niiden avulla kaupunkitilaa sekä millaisia tulkintoja graffitien perusteella voidaan tehdä yhteiskunnasta, jossa ne ilmenevät. Tutkimusaineisto koostuu 623 valokuvatusta graffitista. Analyysissa graffitien viestit on litteroitu tekstimuotoon ja luokiteltu pääosin aineistolähtöisesti työstetyn luokitusjärjestelmän luokkiin. Sisällönanalyysi on tehty teemoittelun avulla. Lisäksi on käytetty erilaisia tekstianalyysin menetelmiä. Serbian aiemmat graffititutkimukset toimivat tutkielman viitekehyksenä. Tutkimusaineiston graffiteissa ilmaistut viestit taustoitetaan tutkielmassa ja asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Graffiteissa ilmaistuja suvaitsemattomia viestejä peilataan erilaisista teoreettisista näkökulmista. Belgradin sanallisen viestin sisältävissä graffiteissa käsitellään laajasti eri aihepiirejä. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suvaitsemattomat sisällöt ja jalkapalloaiheiset graffitit korostuvat muiden aiheiden kustannuksella. Suvaitsemattomat graffitit ovat kansallismielisiä, rasistisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan vihamielisiä, ja niitä levittää kansallismielisten järjestöjen blokki. Suvaitsemattomat graffitikampanjat ovat ammattimaisesti suunniteltuja ja toteutettuja. Suvaitsemattomien graffitien suuri määrä on todettu myös muissa Serbian graffiteja tarkastelleissa tutkimuksissa. Suvaitsemattoman aineiston vastavoimana voidaan nähdä sekä yhteiskuntakriittiset että anarkistien ja vasemmiston graffitit. Tämän aineiston levittäminen ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä eikä laajalle levinnyttä. Anarkististen ja vasemmistograffitien taustalla on selvä poliittinen ideologia, kun taas yhteiskuntakriittiset graffitit kommentoivat serbialaisen yhteiskunnan tilaa henkilökohtaisista lähtökohdista ilman taustalla vaikuttavaa ideologiaa. Tämän vuoksi aiheiden kirjo on laaja ja hajanainen. Poliittisten ja yhteiskuntakriittisten graffitien täydellisenä vastakohtana näyttäytyvät epäpoliittiset elämän tarkoitusta ja ihmisenä olemista pohdiskelevat graffitit, rakkaudentunnustukset sekä erilaisia populaarikulttuuriviittauksia sisältävät graffitit. Monista tutkimusaineiston graffiteista käy ilmi sen tekijä järjestö- tai ryhmätasolla. Tekijöistä kertovat myös katutaiteilijoiden nimimerkit. Rakkaudentunnustuksissa kommunikoidaan etunimillä tai hellittelynimillä. Suvaitsemattomissa graffiteissa uusinnetaan tehokkaasti serbialaisen uskonnollis-kansallisen mytologian etnisiä stereotypioita. Suvaitsemattomat graffitit voivatkin kertoa yhteiskunnan suvaitsemattomasta arvopohjasta, mutta toisaalta ne voivat myös olla reaktioita yhteiskunnan asenneilmapiirin alkaneeseen muutokseen. Valtarakenteiden horjuessa ilmenee usein konservatiivisia vastareaktioita. Toisaalta selitystä serbialaisen yhteiskunnan tilaan voi etsiä myös oletettavasti vastakkaisten toimijoiden, demokraattisen valtionhallinnon ja kansallismielisten järjestöjen, retoriikan ja visuaalisten kampanjoiden yhteneväisyyksistä.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Minna Ahonen Työn nimi – Arbetets titel – Title Družstvosta týmiin – Kuinka urheilu-uutisointi ja sen kieli muuttuivat tšekinkielisessä urheilulehdessä vuodesta 1958 vuoteen 2008 Oppiaine – Läroämne – Subject Tšekin kieli Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 11/2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka urheilu-uutisointi ja sen kieli muuttuivat tšekinkielisessä urheilulehdessä 50 vuodessa. Aineistoni koostuu viidestä Československý sportin numerosta syksyltä 1958 ja viidestä Sportin numerosta keväältä 2008. Aluksi kerron hieman yleisistä kielenmuutoksista ja erityisesti vieraiden kielten vaikutuksesta. Käsittelen myös vähän tšekin kirjakielen kehitystä ja siinä ilmennyttä purismia. Kerron, millaista on lehtikieli ja millaista urheilukieli ja millaisia kuvia voi lehdessä huomata. Vertailen, millaisia muutoksia on tapahtunut lehtien sisällössä eli mistä urheilulajeista kirjoitetaan. Vertailen myös lehtien uutisointimuotoja eli tehdäänkö urheilutapahtumista raportteja tai tuloslistauksia, onko haastatteluja jne. Vertailen ulkomaan uutisten sisältöä ja uutisointimuotoja. Tarkastelen myös kuvien aiheita. Tutkimukseni on osittain kvantitatiivinen, sillä lasken suuntaa-antavasti uutisten määrän, ulkomaan uutisten määrän, kuvien määrän, jalkapallo- ja jääkiekkouutisten määrän. Tarkastelen otsikoita ja ingressejä siltä kannalta, johdattavatko ne jutun aiheeseen. Kielen osalta tutkin, millaisia muutoksia sanastoon on tullut, onko tullut vierassanoja vai esiintyykö purismia. Varsinkin tässä sanasto-osuudessa tutkimani aineisto tulee jalkapallo- ja jääkiekkojutuista. Vertailen tavallisimpia näiden lajien sanojen esiintymistä ja lasken niiden määriä summittaisesti. Tarkastelen lausetyyppien (väite-, kysymyslause, huudahdus) määrässä tapahtuneita muutoksia. Tarkkailen myös välimerkkien käyttöä. Itse kirjoittaminen on muuttunut vähän vuosien mittaan. Lauseista suurin osa on edelleen väitelauseita, mutta kysymyslauseiden ja huudahdusten määrä on kasvanut. Välimerkkien käyttö oli oivallista. Uutisten kieli on säilynyt asiallisena ja otsikoiden rauhallisina. Vaikka monet otsikot päättyvät huutomerkkiin, ne eivät tunnu huutavan. Ehkäpä sanastolla on siihen vaikutusta. Ingressejä esiintyy molemmissa lehdissä. Osa niistä on vain tulosluettelo, osa johdattaa juttuun. Haastatteluja ei ole Československý sportissa ainuttakaan, mutta Sport tekee niitä paljon. Mainoksia löytyy Československý sportista kolme, mutta ne ovat aika huomaamattomia. Sportissa oli paljon mainoksia, esimerkiksi vedonlyöntikertoimia voi olla kolme sivua. Československý sportissa lajikirjo on yllättävän suuri. Siellä palstatilaa saavat koripallo ja uinti sekä šakki, laskuvarjourheilu ja ratsastus. Sportissa kirjoitettiin ampuma- ja alppihiihdosta sekä tenniksestä. Československý sportissa jalkapallo ja jääkiekko saavat 2-2½ sivua (sivuja on neljä) ja Sportissa 10-14 (sivuja 20). Sekä Československý sportissa että Sportissa ulkomaan uutisten määrä on vähän alle kolmannes kaikista uutisista. Ulkomaisesta jalkapallosta ja jääkiekosta Československý sportissa on noin 40 uutista ja Sportissa noin 90. Jalkapallon ja jääkiekon otteluraportteja löytyy Československý sportista yli 60 ja Sportissa alle 30. Kuvia on Československý sportissa noin 70 ja osa niistä on piirroksia. Sportissa kuvia on yli 200. Niistä iso osa on toimintakuvia ja muotokuvia. Purismia ei esiinny kummassakaan lehdessä. Sanastossa näkyy englannin vaikutuksen kasvu. Sportin tavallisin joukkuetta tarkoittava sana on tým (< team) ja maalia tarkoittava gól (<goal). Československý sportissa maali on branka ja joukkue usein mužstvo. Aika paljon Sportissa vierassanojen rinnalla kulkee näitä, joita jo Československý sportissa käytetään. Osa vierasperäisistä sanoista on säilyttänyt alkuperäisen kirjoitusasunsa, esimerkiksi derby ja power play. Osa on saanut tšekkiläisen kirjoitusasun, vaikkapa favorit (<favourite) ja lajn (<line). Mikään Sportista löydetyistä vierassanoista ei ole täysin syrjäyttänyt Československý sportissa käytettyä tšekinkielistä vastinetta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Tšekki, urheilu, tšekin kieli, sanomalehdet, vierassanat Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Pro gradu -työssä tarkastelen tšekin ja suomen kielessä esiintyviä eläinten nimityksistä johdettuja fraseologisia ilmauksia ja sanontoja. Eläinfraseologia muodostaa kielessä keskeisen osan, jolle ovat tyypillisiä voimakas tunnelataus, rajoittunut, sovinnainen käyttö ja puhekielenomaisuus. Tarkastelen eläinilmauksia morfologisesti ja semanttis-leksikaalisesti, mutta muitakin piirteitä esiintyy. Vertailen kumpaakin kieltä ja selvitän kielten fraasien, idiomien ja muiden sanontojen yhtäläisyyksiä ja eroja. Sanonnat (ynnä johdokset ja sanaparit) jaan neljään eri ryhmään seuraavasti: 1. kummassakin kielessä olevat samanlaiset ilmaukset, 2. kummassakin kielessä olevat osittain samanlaiset ilmaukset, 3. tsekkiläiset ilmaukset ja 4. suomalaiset ilmaukset. Työni materiaali on peräisin tsekkiläisistä, suomalaisista ja muunkielisistä sanakirjoista (lähinnä fraseologisista). Selvittelen erityisesti keskeisimpien kotieläinten nimistä (koira, kissa, hevonen, lehmä, lammas, sika, kana), joidenkin muiden eläinten nimistä (karhu, susi, karppi, käärme) ja joidenkin ulkomaisten eläinten nimistä (leijona, elefantti, apina) johdettuja fraseologisia ilmauksia. Materiaali käsittää yhteensä 145 eri eläintä, 163 eläimen nimitystä ja 585 eläinilmausta. Aineistoni pohjalta voi todeta, että tšekin ja suomen kielessä on yllättävän paljon samantyyppisiä eläinilmauksia, vaikka kielet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Korpuksessani olevista ilmauksista on täysin symmetrisiä 119/20,3 %, osittain samanlaisia (epäsymmetrisiä) 127/21,7 %, pelkästään tsekkiläisiä 161/27,5 % ja pelkästään suomalaisia 146/25,0 %. Sanaparit ja sananlaskut, joita käsittelin erillisenä ryhmänä (32 kpl) muodostivat aineistosta 5,5 % (niistäkin löytyi yhtäläisyyksiä). Yleisimmin esiintyvät eläimet ovat koira ja kissa. Koira on kuitenkin tšekin fraseologiassa yleisempi eläin kuin suomessa, jossa taas kissa on yleisimmin esiintyvä eläimen nimi. Yleisiä ovat myös mm. hevonen, sika, lintu, kala ja kana. Karitsa, hanhi ja vuohi esiintyvät paljon useammin tšekin fraseologiassa, suomessa esiintyy taas usein sika silloin, kun tšekissä on porsas. Joillakin eläinten nimillä on selvästi negatiivisempi tunnelataus (susi, käärme) kuin toisilla (koira, kissa). Toisin kuin suomessa, kissa on tšekissä valheellinen, vuohi herkuttelee, pöllö ja apina edustavat viisautta ja oppivaisuutta ja kovakuoriainen hellyttää. Yhteisiä eläinten nimityksiä kummassakin kielessä on aineistossani 106/163 (65,03 %). Tšekin fraseologiassa on lähes kaksi kertaa enemmän (37/163 = 22,7 %) sellaisia eläinten nimiä, joita ei esiinny suomen fraseologiassa verrattuna pelkästään suomen fraseologiassa esiintyviin eläinten nimiin (20/163 = 12,27 %). Pelkästään tšekissä esiintyviä eläimiä ovat mm. lumikko, majava, murmeli, mäyrä, näätä ja riikinkukko; pelkästään suomen fraseologiassa esiintyvät puolestaan mm. kiiski, muikku, peippo, poro, sopuli ja telkkä. Vertauskuvat ovat kummassakin kielessä erittäin tyypillisiä. Eläinten nimet viittaavat useimmiten ihmisen kielteisiin luonteenpiirteisiin tai ominaisuuksiin (mazaný jako liška ja viekas kuin kettu). Aineistoni pohjalta vaikuttaa siltä, että tšekissä on enemmän vaihtoehtoisia ja eri eläinten lajeista muodostettuja ilmauksia (mm. lintu- ja kalalajeista). Kummassakin kielessä on myös huudahduslauseita (Ty jsi ale liška pod itá! ja Senkin vanha kettu!), kansainvälisiä ilmauksia (jádro pudla ja villakoiran ydin) ja ns. petollisia ystäviä toisiaan erehdyttävästi muistuttavia, mutta eri asiaa merkitseviä sanontoja (tsekin kočičí život kissanelämä tarkoittaa ´sitkeähenkisyyttä´ − ei suomen kissanpäiviä). Kansallisista erityispiirteistä ovat esimerkkeinä mm. tšekin ilmaus mít se jako husa o Martině "voida kuin hanhi Martinpäivänä" (suomeksi ´voida kurjasti´; viittaus Martinpäivän hanhensyömisperinteeseen) tai suomen ilmaukset kuin hyttysen liraus Itämereen ja sopulilauma.

Tutkimus käsittelee maahanmuuttoon liittyviä kommentteja yhden suurimman tšekkiläisen uutissivuston (www.idnes.cz) keskustelufoorumilla. Tarkastelussa on 46 kappaletta www.idnes.cz -sivuston maahanmuuttoon liittyviä uutisia vuodelta 2017. Analyysissä on kiinnitetty erityistä huomioita uutisten kommenttiosioihin, joihin sivuston käyttäjät voivat jättää oman näkökantansa ja mielipiteensä uutisiin. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty diskurssianalyysiä nojaten erityisesti Arja Jokisen ym. teokseen Diskurssianalyysi: Teoria, peruskäsitteet ja käytäntö (2016) sekä Norman Faircloughin tuotantoon. Pääasiallisia tutkimuskysymyksiä on kaksi. 1. Minkälaista keskustelua maahanmuutosta käytiin Tšekin yhden suurimman verkkouutissivuston (www.idnes.cz) kommenttikentillä vuonna 2017? sekä 2. Minkälaisia diskursseja kommenteissa on havaittavissa? Tutkimus on tehty rajaamalla uutissivustolta vuonna 2017 ilmestyneet maahanmuuttoa koskevat uutiset, jotka liittyvät jollakin tavoin kohdemaahan Tšekkiin. Tämän jälkeen uutisten kommenttifoorumeilta on lajiteltu ja analysoitu käyttäjien jättämiä kommentteja diskurssianalyysia apuna käyttäen. Kommentit on tarkemmin luokiteltu seitsemään eri diskurssityyppiin ja analysoitavat uutiset aihepiireittäin viiteen eri osa-alueeseen. Aineistosta löytyneet seitsemän diskurssityyppiä ovat: ksenofobian ja epäluulon diskurssi, uhan diskurssi,”not in my backyard” -diskurssi, vapauden diskurssi, rasismin vastainen diskurssi, vastuun diskurssi sekä hyödyn diskurssi. Analyysin pohjalta voidaan tehdä monia johtopäätöksiä, mutta tutkimusta ei voida pitää minkäänlaisena yleispätevänä kuvana tšekkiläisten asenteista maahanmuuttoa kohtaan, vaan ainoastaan diskurssianalyysinä tietyistä internetissä käydyistä keskusteluista hyvin rajatulla käyttäjäkunnalla, aikavälillä ja foorumilla. Kommenttikenttien keskustelu on hyvin polarisoitunutta, ja maahanmuuttovastaisuus sekä ksenofobia näkyy kommenteissa selkeästi. Eriäviä mielipiteitäkin kuitenkin esitetään vetoamalla erityisesti vastuun diskurssiin. Kommenteissa hyvin usein myös erotellaan maahanmuuttajat niin sanottuihin toivottuihin (muun muassa slovakialaiset ja ukrainalaiset) ja ei-toivottuihin (erityisesti islaminuskoiset ja afrikkalaiset). Tällaisella jaottelulla voi olla hyvin negatiivisia seurauksia. Analysoitavista uutisista on lisäksi huomattavissa Tšekin politiikan maahanmuuttokriittisyys ja sen vaikutus yleiseen ilmapiiriin.

Tarkastelen pro gradu -työssäni Bosniassa keskiajalla toimineen autonomisen, Bosnian kirkoksi kutsutun kirkkokunnan tutkimusta ja sen taustalla piileviä motiiveja. Bosnian kirkosta tiedetään melko vähän ja sen luonteesta on esitetty useita teorioita. Entisen Jugoslavian alueella tehdyssä tutkimuksessa näiden teorioiden ja tutkijan kansallisen identiteetin välille on usein vedettävissä yhtäläisyysmerkki. Siten serbialainen tutkija päätyy useimmiten siihen lopputulokseen, että Bosnian kirkko oli pohjimmiltaan ortodoksinen, kroatialaisen tutkijan mukaan Bosnian kirkon taustalla oli katolinen kirkko ja bosniakkitutkija löytää Bosnian kirkolle selityksen kerettiläisistä, dualistisista liikkeistä. Olen rajannut aineistoni tutkijoihin, jotka ovat Bosnian kirkon tutkimuksen kannalta merkittävimpiä ja joiden tutkimukset käsittelevät Bosnian kirkkoa eri näkökulmista eri aikakausina. Suurin osa tutkimukseen valikoituneista tutkijoista on entisen Jugoslavian alueelta, mutta lisäksi aineistonani on toiminut John Finen Bosnian kirkkoa ja Bosnian historiaa koskevat tutkimukset ja kirjoitukset. Tutkimukseni lähtökohtana on, että Bosnian kirkon tutkimuksen taustalla vaikuttaa usein selkeät nationalistiset motiivit. Tavoitteena on selvittää, miten tämä ilmenee eri tutkimustraditioissa ja mitä tarkempia poliittisia motiiveja eri tulkintojen taustalta on tunnistettavissa. Lisäksi tavoitteena on esittää, mitä Bosnian kirkosta oikeastaan tiedetään ja mikä on John Finen rooli sen tärkeimpänä modernina tutkijana tässä tutkimustraditiossa. Vertailen tutkimuksessa Bosnian kirkkoa käsittelevää historiantutkimusta tieteenhistoriallisella otteella ja peilaan sitä alkuperämyyttejä ja nationalistista kansakuntien rakentamista koskeviin teorioihin. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeinen käsite on historiapolitiikka, eli historiantutkimuksen käyttäminen poliittisten intressien tavoittelussa. Bosnian kirkon tutkimuksessa lähteitä on usein käytetty selvästi tarkoitushakuisesti ja lähdeaineisto on saatettu rajata niin, että se ei olisi ristiriidassa esitetyn teorian kanssa tai sitä on tulkittu jo ennalta asetettua teoriaa tukevasti. Tähän sortuu myös Fine, vaikka hänen tutkimuksensa taustalla ei voida nähdä poliittisia motiiveja. Vaikka Finen tutkimuksessa on puutteensa, on sillä kuitenkin paljon ansioita, joista yhtenä merkittävimpänä voidaan pitää Bosnian varhaishistorian ja gepoliittisen aseman huomioon ottamista. Entisen Jugoslavian alueella teorioilla Bosnian kirkosta on pyritty vahvistamaan omaa kansallista identiteettiä vahvistavia alkuperämyyttejä. Näistä kenties tunnetuin on Bosnian kirkon yhteys Bosnian islamisaatioon. Sen mukaan Bosnian kirkon jäsenet vainottuina kerettiläisinä kääntyivät massoittain islamiin ja siten bosniakit polveutuvat Bosnian kirkon jäsenistä sen sijaan, että olisivat islamisoituneita serbejä tai kroaatteja. Teoriaa Bosnian kirkosta ortodoksisena on käytetty oikeuttamaan ajatus Bosniasta osana Suur-Serbiaa, kun taas teoriaa sen katolilaisesta luonteesta on käytetty tukemaan käsitystä Bosniasta kroaattien kansallisena kehtona. Lisäksi etenkin Kroatiassa 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa suosiota saavuttanut panslavismin ideologia on vaikuttanut siihen, että Bosnian kirkon on tulkittu olevan kerettiläinen. Tarkasteltaessa Bosnian kirkon tutkimusta historiapolitiikan käsitteen kautta, voidaan tehdä se johtopäätös, että vaikka Bosnian kirkkoa koskevia tutkimuksia ei välttämättä aina ole suoranaisesti käytetty politiikan välineenä, ovat siihen liittyvät myytit vähintään toissijaisesti olleet erilaisten nationalistisesti motivoituneiden poliittisten näkemysten ja vaatimusten taustalla.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin makedonian Kumanovon murteen kolmannen persoonan apuverbin käyttöä l-partisiippirakenteella muodostettavan menneen ajan muodon yhteydessä. Makedonian standardikielessä sekä valtaosassa sen murteita apuverbi esiintyy vain ensimmäisessä ja toisessa, mutta ei kolmannessa persoonassa. Kumanovon murteessa kolmannen persoonan apuverbin esiintymisessä on kuitenkin vaihtelua. Pyrin selvittämään, mihin vaihtelu perustuu. Aineiston olen kerännyt Kumanovossa vuonna 2017 nauhoittamalla nuorten kumanovolaisten aikuisten puhetta. Koska makedoniassa l-partisiippimuodolla ilmaistaan perfektimerkitystä ja evidentiaalisuutta, nauhoitin muun muassa edelleen kerrottuja tarinoita. Odotukseni oli, että perfektimerkitystä ilmaistaan apuverbillisellä l-partisiippimuodolla ja renarratiivia apuverbittömällä muodolla, mutta jälkimmäisessä esiintyy vaihtelua. Havaitsin, että renarratiivisten epäsuorien evidentiaalien apuverbin esiintyminen on yhteydessä kuvatun tapahtuman aspektuaalisuuteen ja ajalliseen hahmoon.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen on Karol Wojtyłan näytelmien Brat naszego Boga (Meidän Jumalamme veli), Przed sklepem jubilera (Korukauppiaan paja) ja Promieniowanie ojcostwa (Isyyden säteily) ihmiskuva. Tämä päämäärä on tarkoitus saavuttaa analysoimalla näytelmiä Wojtyłan oman elämän ja ajattelun valossa. Siksi tutkielma alkaa johdannon jälkeen kahdella taustaluvulla, joista ensimmäinen selittää teatterin merkitystä Wojtyłan elämässä, toinen taas poimii ydinkohtia Karol Wojtyłan/Johannes Paavali II:n filosofis-teologisesta antropologiasta. Näiden tietojen pohjalta neljäs pääluku analysoi kaikki kolme näytelmää, ja viides pääluku tiivistää johtopäätökset neljään teesiin. Pääasiallisena lähteenä käytetään itse Wojtyłan näytelmiä, Wojtyłan muut antropologiaa valottavat teokset kuten Miłość i odpowiedzialność (Rakkaus ja vastuu) ovat toissijaisia lähteitä. Lisäksi apuna käytetään tutkimuskirjallisuutta (akateemisia artikkeleita ja kirjoja) Wojtyłan elämästä, ajattelusta ja näytelmistä. Wojtyłan teatteritaustaa käsittelevän luvun keskeinen havainto on Mieczysław Kotlarczykin ja hänen (yhdessä Wojtyłan ja muiden ystävien kanssa) perustamansa Rapsodisen teatterin vaikutus Wojtyłan ajatteluun. Rapsodinen tyyli korosti sanan merkitystä teatterin tärkeimpänä elementtinä olennaista oli se, että yleisö alkaisi pohtia ihmisen olemukseen ja osaan liittyviä suuria kysymyksiä. Wojtyłan näytelmistä tulikin luonteeltaan ylihistoriallisia ja mietiskeleviä. Filosofista ja teologista antropologiaa käsittelevä luku havainnoi, että Wojtyłan antropologiaan vaikuttivat erityisesti tomismi ja fenomenologia hän oli kiinnostunut sekä asioiden reaalisesta olemuksesta että niiden ilmenemisestä inhimillisessä kokemuksessa. Wojtyła rakensi paljon myös Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen opetuksen varaan. Erityisen tärkeitä olivat opit siitä, että Kristus ilmoittaa ihmisen ihmiselle itselleen ja että ihminen löytää itsensä vain tekemällä itsestään vilpittömän lahjan. Nämä ajatukset ovat toistuvasti esillä myös Wojtyłan näytelmissä. Mainitun kahden kirkolliskokouksesta nousevan teesin lisäksi näytelmät välittävät vahvasti 1. Mooseksen kirjan ajatuksen ihmisestä Jumalan kuvana. Wojtyłan omin painotus lienee yksinäisyyden ja egoismin ongelma, jonka vastalääkkeeksi tarjotaan kypsymistä rakkauteen.

Tutkielman aihe on kevättalven 2013 Bulgarian monopolienvastaisten mielenosoitusten mediointi bulgarialaisessa lehdistössä. Mielenosoitukset alkoivat vastalauseena sähköyhtiöiden toiminnalle, mutta muuttuivat nopeasti hallituksenvastaisiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla sanomalehdet raportoivat mielenosoituksista. Protestiliikkeiden menestyksen kannalta on ehdottoman tärkeää, miten mediat välittävät tietoa niiden syistä, tavoitteista ja toimista laajemmille yleisöille. Mikäli raportointi keskittyy yhteiskunnallisiin epäkohtiin mielenosoitusten taustalla, saa protestiliike todennäköisesti suuremman yleisön kannatuksen. Raportointi, joka keskittyy mielenosoituksiin yksittäisinä tapauksina ja kuvaa mielenosoittajia yhteiskuntarauhan häiritsijöinä, voi puolestaan kääntää yleisön liikettä vastaan, jolloin myös hallinto voi helpommin tukahduttaa liikkeen. Kysymys on erityisen mielenkiintoinen Bulgarian tapauksessa, sillä maan lehdistönvapauden tilaa on arvioitu yhdeksi Euroopan heikoimmista. Maan lehdistön ongelmiksi mielletään erityisesti omistajuuden keskittyneisyys muutamille kustantamoille, joilla on vahvat kytkökset poliittisiin ja taloudellisiin johtajiin, myönteisen mediahuomion ostaminen ja pluralismin puute. Tutkielman aineiston muodostavat artikkelit on kerätty helmikuulta 2013. Lehdistöstä on pyritty valikoimaan mahdollisimman montaa oletettua näkökantaa edustavia sanomalehtiä. Artikkeleiden analyysin metodina on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Pääasiassa huomiota on kiinnitetty termeihin, joilla lehdet kuvaavat mielenosoitustapahtumia, niiden johtajia ja niihin osallistuneita. Koska kyseessä on yhteiskunnallinen konflikti, on analyysissä keskitytty erityisesti myös siihen, kenen esitetään olevan konfliktin eri osapuolet. Artikkeleiden analyysin myötä nousi esiin kolme hallitsevaa diskurssia. Näistä ensimmäisessä korostuvat mielenosoituksissa tapahtuneet väkivaltaisuudet ja järjestyshäiriöt sekä mielenosoittajien keskinäiset ristiriidat. Tätä diskurssia, jossa pyritään kätkemään mielenosoitusten taustalla vaikuttavat laajemmat yhteiskunnalliset syyt, esiintyi erityisesti lehdissä, joiden oletetaan olevan poliittisen ja taloudellisen eliitin hallinnassa. Toisessa diskurssissa puolestaan nostettiin esille yhteiskunnalliset epäkohdat ja poliittisen järjestelmän puutteet, mikä oikeuttaa mielenosoitukset poliittisena toimintana. Tässä diskurssissa osallistujia kuvattiin ”tavallisena kansana”, mikä mahdollistaa laajemman yleisön samaistumisen heidän tavoitteisiinsa. Tätä diskurssia esiintyi pääasiassa lehdissä, jotka tunnetaan riippumattomina. Kolmantena nousi esiin diskurssi, jossa mielenosoittajat esitetään sorrettuna kansana. Tässä diskurssissa korostuu mielenosoittajien uhrius, ja samalla heidän poliittinen toimijuutensa hämärtyy. Tätä diskurssia esiintyi vaihtelevasti eri lehdissä, ja sortajan roolissa saattoivat olla sähköyhtiöt, hallitus tai oppositio ja sorretun kansan puolustajana vastaavasti diskurssista hyötyvä taho. Diskurssit saattoivat usein esiintyä vaihtelevasti ja päällekkäin samassa lehdessä, jonka syynä ainakin osittain on bulgarialaisen sanomalehdistön ”tabloidisaatio”, ennemmin kuin tietoinen pyrkimys manipuloida yleisöä. Tarkoituksellinen tyylillinen yhteensopimattomuus, tiedon tunneperäinen kehystäminen ja skandaaleihin keskittyminen ovat tabloidisaation tunnuspiirteitä, joiden tarkoitus on tehdä sanomalehtikielestä houkuttelevampaa.

Tutkielmani tavoite on selvittää germaanisten nimien käyttöä ja valintaa Tšekissä ja tšekin kielessä sekä syitä nimien suosion vaihteluun. Lisäksi työssäni tutustutaan germaanisten nimien lainautumiseen saksan kielestä tšekkiin sekä nimien mukautumiseen ja muuttumiseen tšekin kielessä. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten, miksi, mistä ja milloin germaaniset etunimet ovat saapuneet Tšekkiin? Mitä ja minkälaisia germaanisia nimiä Tšekissä on ollut käytössä aikaisemmin ja nykyään? Mitä syitä nimien valintaan ja käyttöön löytyy? Työni nimiaineisto on peräisin Tšekin sisäministeriöltä ja Tšekin tilastokeskukselta. Olen poiminut aineistosta ne germaaniset etunimet, jotka Knappová (2017), Kohlheim & Kohlheim (2016) ja Seibicke (1996a, 1998, 2003) määrittävät germaanisiksi. Englantilaiset ja skandinaaviset nimet olen rajannut pois. Teoreettinen tausta nimien käytön ja valinnan ymmärtämiselle pohjautuu yleisellä tasolla Gerhardsin (2005) ja Liebersonin (2000) teoksiin. Etenkin Seibicke (1996b), mutta myös Gerhards (2005), Knappová (1996) ja Kohlheim & Kohlheim (2016) esittelevät yksityiskohtaisempia syitä nimien valinnalle. Olen koostanut näistä nimivalinnan eri syistä oman yhteenvetoni. Lisäksi olen luetteloinut ja analysoinut nykyään käytössä olevat germaaniset nimet. Germaaniset etunimet ovat tulleet Tšekkiin useassa aallossa viimeisen tuhannen vuoden aikana, ensin 900-luvulta alkaen pieninä määrinä aatelisten, ritareiden ja papiston mukana, sitten vuosina 1250–1350 suurempina määrinä saksalaisten levittäytyessä itään. Samaan aikaan tosin suuri osa germaanisista nimistä vaihtui uusiin pyhimysnimiin. Moni nimi katosi käytöstä ja jäi elämään vain suku- ja paikannimissä. Germaaniset nimet olivat kuitenkin tärkeä osa nimistöä myös seuraavina vuosisatoina. Toisen maailmansodan jälkeen saksankieliset kansalaiset karkotettiin Tšekkoslovakiasta. Tämän sekä sodan aikaisten kokemusten seurauksena germaanisten nimien käyttö väheni huomattavasti. 2000-luvulle tultaessa germaanisten nimien käyttö on vähentynyt, etenkin nuoremmissa sukupolvissa. Sattumanvaraiset germaaniset nimet voivat nousta suosituiksi, kuten tytöillä Ema ja Adéla. Huomattava germaanisten nimien keskittymä löytyy Saksan ja Puolan raja-alueilta, jossa saksankielinen vähemmistö on perinteisesti asunut.

В магистерской работе рассматриваются турцизмы, обозначающие еду, напитки и приправы в сербохорватском языке. Цель работы – проведение классификации указанной группы турцизмов по различным основаниям (частотности, этимологическому, морфологическому и словообразовательному) и последующий анализ этих турцизмов. В начале работы приводятся краткие сведения о турцизмах в сербохорватском языке и истории их изучения. Также даётся краткая справка об особенностях балканской кухни. После этого перечисляются возможные основания классификации турцизмов и обосновывается пригодность или непригодность каждого из оснований для магистерской работы. Затем приводятся результаты классификации по каждому пригодному для работы основанию и выполняется анализ полученных результатов. В приложении даётся полный список найденных турцизмов. Как и всюду на Балканах, турцизмы в изобилии присутствуют в сербохорватском языке, что связано с многовековым нахождением Юго-Восточной Европы в составе Османской империи. Многие слова турецкого происхождения прочно вошли в повседневное употребление и активно используются в настоящее время. Особенно много турцизмов связано семантически с едой, напитками и приправами. Для поиска слов турецкого происхождения автор изучил несколько источников, среди которых были работы по турцизмам в сербохорватском языке (в т.ч. специализированный словарь) и этимологический словарь. После этого был составлен список турцизмов, каковых в общей сложности выявилось 237 штук без учёта дублетных форм. Далее автор работы произвёл поиск найденных слов в электронных корпусах сербского, хорватского и боснийского сегментов интернета. В результате анализа найденных турцизмов выяснилось, что ни по одному из оснований они не обладают однородностью. Так, говоря о частотности, автор работы пришёл к выводу, что словари, помимо часто встречаемых слов турецкого происхождения, фиксируют много регионализмов и архаизмов, которые невозможно найти в электронных корпусах. С этимологической точки зрения турцизмы имеют не только тюркское происхождение, но также арабское, персидское и даже греческое и латинское. Морфологически среди исследуемых турцизмов значительно преобладают существительные, но нередко встречаются прилагательные и глаголы. Наконец, с точки зрения словообразования среди аффиксов в турцизмах гораздо чаще встречаются суффиксы, чем приставки. Также иногда используется сложение основ.