Browsing by Subject "Lundbeck"

Tutkielma käsittelee patenttiriitoja koskevien sovintosopimusten arviointia SEUT 101 artiklan merkityksessä. Tutkielmassa perehdytään patenttiriitojen sovintosopimusten haastavaan oikeusasemaan ja selvitetään, kuinka sopimuksiin tulisi suhtautua Euroopan unionin kilpailuoikeuden valossa. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin taustana tutkielmassa tarkastellaan lääkealan tunnuspiirteitä sekä kartoitetaan syitä sille, miksi lääkeyhtiöt ovat halukkaita päättämään patenttiriidan sovintoon. Lääkealan patenttiriitoja koskevien sovintojen asema on noussut kilpailuoikeudelliseen tarkasteluun viime vuosikymmenen aikana. Komission lääkealan toimialakohtainen tutkimus osoitti, että alkuperäis- ja rinnakkaisvalmistajien välisillä sopimusjärjestelyillä oli ollut vaikutusta rinnakkaislääkkeiden myyntiin ja saatavuuteen. Komission tarkastelu kiinnittyi erityisesti sellaisiin alkuperäis- ja rinnakkaisvalmistajan välillä tehtyihin sovintosopimuksiin, jotka sisälsivät vastikkeen. Komissio on luokitellut kilpailulle haitalliset sovinnot sellaisiksi, jotka sisältävät alkuperäisvalmistajan maksaman vastikkeen sekä ehdon rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tulon viivästyttämisestä. Tällaisilla sopimuksilla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia kilpailulle, jonka vuoksi komission intressissä on erilaisten täytäntöönpano- ja seurantatoimenpiteiden avulla kitkeä unionin markkinoilta kilpailua rajoittavien sopimusten käyttö. Patenttiriitoja koskevat sovintosopimukset eivät ole tyypillisiä sopimuksia. Siinä missä normaalissa tilanteessa patentinhaastaja maksaa patentinhaltijalle sopimuksenmukaisia lisenssimaksuja tai korvausta patentin loukkaamisesta, käänteisen maksun sisältävissä sovintosopimuksissa rahavirta kulkee päinvastaiseen suuntaan. Näissä sopimuksissa lääkepatentinhaltijana oleva alkuperäisvalmistaja suorittaa maksun mahdolliselle patentinloukkaajalle eli rinnakkaisvalmistajalle. Aiheessa korostuu immateriaalioikeuden ja kilpailuoikeuden keskinäinen vuorovaikutus. Kysymys patenttiriitoja koskevista sovintosopimuksista on kuitenkin pääasiassa kilpailuoikeudellinen, minkä vuoksi tutkielman rakenteessa ja sisällössä keskeiseksi on muodostunut kilpailuoikeudellinen aines. Vaikka immateriaalioikeuden toimintaperiaate on erilainen, voidaan sen nähdä olevan yhteneväinen kilpailuoikeuden tavoitteiden kanssa, sillä myös immateriaalioikeuksien tehtävänä nähdään kilpailun edistäminen ja kilpailunvastaisten markkinakäytäntöjen muodostumisen ehkäiseminen. Niin komission ja tuomioistuimen oikeuskäytännössä kuin oikeuskirjallisuudessa on erotettavissa kolme erilaista lähestymistapaa sovintosopimusten arviointiin. Näitä ovat SEUT 101(1) artiklasta juontuva sopimuksen tarkoituksen ja vaikutusten arviointi sekä patentin suojapiirin laajuuden arviointi. Tutkielmassa tarkastellaan komission ja Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä koskien SEUT 101(1) artiklan tulkintaan kielletyistä sopimustyypeistä, sekä verrataan oikeuskäytäntöä oikeuskirjallisuudessa esitettyyn tulkintaan. Komissio on antanut kaksi aiheeseen liittyvää päätöstä. Tapauksissa Lundbeck ja Servier kyseessä oli tarkoitukseen perustuvista kilpailunrajoituksista, joita tarkastellaan tutkielmassa yksityiskohtaisesti. Komissio on antanut artiklan sisällön tulkitsemiseksi erilaisia ohjeistuksia, joilla artiklan määritelmää kiellettyinä pidettävistä sopimustyypeistä on täsmennetty. SEUT 101(1) artiklan kiellettyjen sopimustyyppien tulkinnasta annettujen suuntaviivojen perusteella sovintosopimusten kilpailuoikeudellinen arviointi on tapauskohtaista ja tapahtuu sopimuksen taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissa. Sopimusten arviointi edellyttää lisäksi punnintaa kilpailupolitiikan tärkeiden tavoitteiden, innovaatiokehityksen edistämisen sekä tehokkaan kilpailun toteutumisen, välillä. Jotta lääkeyhtiöt pystyisivät arvioimaan sovintosopimustensa lainmukaisuuden jo ennalta, on komissio antanut arvioinnin tueksi raportteja toteuttamistaan täytäntöönpano- ja seurantatoimenpiteistä.