Browsing by Subject "Murray"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Paul Murrayn ja Antonia Pizzeyn näkemyksiä reseptiivisestä ekumeniasta. Analysoin Murrayn ja Pizzeyn ajattelusta käsin reseptiivisen ekumenian vaiheita, käytäntöä ja soveltuvuutta. Esittelen Walter Kasperin näkemyksen hengellisestä ekumeniasta taustaluvussani. Tutkimuksessa vertailen reseptiivisen ekumenian suhdetta hengelliseen ekumeniaan. Ekumenian nykytilanne on ajautunut ekumeenisen talven tilaan. Kirkkojen välinen täysi näkyvä ykseys ei näytä tällä hetkellä saavutettavalta nykyisten ekumeenisten menetelmien avulla kirkkojen välisissä dialogeissa. Reseptiivinen ekumenia eli vastaanottavainen ja itsekriittinen oppiminen on tullut tuomaan toivoa ekumeniaan. Reseptiivinen ekumenia on katolisesta kirkosta syntyisin oleva menetelmä, jota on erityisesti kehittänyt Paul Murray. Reseptiivisen ekumenian avulla katolinen kirkko toivoo tulevansa vastaanottavaisemmaksi oppimiselle. Hengellinen ekumenia on lähtöisin 1910-luvulla syntyneestä rukousviikosta, joka on käytössä kirkoissa edelleen. Hengellisen ekumenian pääelementtejä ovat nöyryys ja pyrkimys kristittyjen ykseyteen rukouksen avulla. Tämä ekumenian muoto on tullut tutuksi Vatikaanin II kirkolliskokouksesta. Ekumenian ytimenä voidaan pitää hengellistä ekumeniaa. Tutkielmani lopussa osoitan, että hengellinen ekumenia on Pizzeyn ja Murrayn näkemysten välinen suurin ero. Pizzeyn mukaan reseptiivinen ekumenia on hengellisen ekumenian kehitystulos. Murray toteaa reseptiivisen ekumenian kuuluvan hengellisen ekumenian perheeseen. Anglikaanis-katolinen dialogisarja on ottanut reseptiivisen ekumenian menetelmäkseen saadakseen tuloksia pitkään jatkuneista oppineuvotteluista. Anglikaaninen ja katolinen kirkko ovat huomanneet voivansa tehdä enemmän rauhan työtä maailmassa yhdessä. Reseptiivinen ekumenia voi parhaillaan auttaa kirkkoja vastaamaan yhdessä maailmanlaajuisiin kriiseihin ja toimimaan esimerkkinä sovinnosta.