Browsing by Subject "Psykologinen debriefing"

Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1994 uponneen M/S Estonian pelastustöihin osallistuneiden autolauttojen henkilökunnan traumaperäisen stressin oireita (PTSD). Tutkielman tavoitteena on selvittää millainen yhteys trauman aikana koetulla pelolla, trauma-altistuksella sekä psykologiseen debriefing-tilaisuuteen osallistumisella on suuronnettomuuden aiheuttamien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Teoriataustana hyödynnetään Janoff-Bulmanin perususkomusten teoriaa, jonka mukaan traumaattisia kokemuksia kohdanneiden yksilöiden voi olla haastava sisällyttää traumakokemuksiaan maailmankuvaansa, mikä johtaa tiedonkäsittelylle keskeisten perususkomusten pirstaloitumiseen. Teorian mukaan traumaattisille kokemuksille on tyypillistä, että yksilö joutuu kohtaamaan haavoittuvuutensa sekä ympäristönsä epäoikeudenmukaisuuden. Aineistona toimii vuonna 1995 poikkileikkausaineistona kerätty survey-kysely, johon ovat vastanneet Merimies Unionin jäsenet (N = 636), jotka työskentelivät pelastustöihin osallistuneilla autolautoilla onnettomuuden aikoihin. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan onnettomuusyönä työvuorossa olleita henkilökunnan jäseniä (N = 261). Analyysimenetelminä käytettiin muun muassa eksploratiivista faktorianalyysia, Pearsonin korrelaatiokertoimia sekä usean muuttujan lineaarista regressioanalyysia, joilla selvitettiin tutkielmalle asetettuja hypoteeseja. Lisäanalyyseina hyödynnettiin moderaatioanalyysia sekä yksisuuntaista varianssianalyysia. Tulosten mukaan koettu pelko on tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä PTSD-oireiden voimakkuuteen, oletusten mukaisesti. Onnettomuuden aikaisille järkyttäville tapahtumille altistumisen havaitaan olevan negatiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen tilastollisesti jokseenkin merkitsevästi, mikä on ristiriidassa lähtöoletusten kanssa. Debriefing-tilaisuuteen osallistumisen havaitaan olevan tilastollisesti merkitsevästi positiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen, mikä on niin ikään lähtöoletusten vastaista. Jatkotarkasteluissa havaittiin trauma-altistuksen ja debriefingiin osallistumisen moderoivan PTSD-oireiden voimakkuutta tilastollisesti merkitsevästi. Interaktiotermin visuaalisissa tarkasteluissa altistumattomilla ja debriefingiin osallistuneilla vastaajilla havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi voimakkaampia PTSD-oireita verrattuna muihin vastaajiin. Altistuneiden joukossa PTSD-oireiden voimakkuus on keskiarvoisesti yhtä suurta, riippumatta siitä onko vastaaja osallistunut debriefingiin. Keskiarvoisesti vähiten oireita havaitaan altistumattomilla ja debriefingiin osallistumattomilla vastaajilla. Tutkielman tulokset tukevat aiemman tutkimuksen havaintoja trauman aikaisen pelon vaikutuksista uhrien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tulokset antavat lisäksi viitteitä siitä, ettei trauma-altistuksen ja PTSD-oireiden voimakkuuden yhteyttä voida pitää niin yksiselitteisenä kuin aiempi kirjallisuus on joskus olettanut. Jatkossa tulisi tarkastella laajemmin voiko yksilön toiminta, kuten muiden uhrien auttaminen trauman aikana muodostua oireilta suojaavaksi tekijäksi.Tutkielman tulosten sekä aiempien tutkimusten perusteella debriefingin käyttöä tulee tarkastella kriittisesti. Aiemmassa tutkimuksessa on harvemmin tarkasteltu trauma-altistuksen sekä debriefingin interaktioiden vaikutusta PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tutkielman tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että debriefing saattaa vaikuttaa eri tavoin eri trauma-altistuksen kohdanneiden uhrien toipumiseen. Tulosten perusteella keskiarvoisesti voimakkaimmista oireista kärsivät vähiten altistuneet sekä debriefingiin osallistuneet vastaajat. Traumoista toipumisen näkökulmasta olisi jatkossa tärkeää selvittää kenelle debriefingiin osallistuminen on hyödyllistä ja kenelle se saattaa olla haitallista.