Browsing by Subject "femme fatale"

Tutkielma käsittelee femme fatale -kuvatyyppiä suomalaisessa kuvataiteessa vuosina 1880–1925. Tutkielma tarkastelee tähän kohtalokkaita naisia esittäneeseen kuvatyyppiin kietoutuneita kulttuurisia merkityksiä ja pyrkii selvittämään mitä ne osoittavat suomalaisen yhteiskunnan sukupuoli- ja seksuaalikäsityksistä. Kuvatyypin on aiemmassa ulkomaisessa tutkimuksessa tulkittu kertovan ennen kaikkea yhteiskunnassa vallinneesta naisvihasta ja naisemansipaation käynnistymisen aiheuttamasta stressireaktiosta: femme fatale -hahmoa käytettiin arkkityyppinä pahantahtoisesta ja vaarallisesta, mutta vastustamattomasta naiseudesta. Siitä on luettavissa kuitenkin myös emansipoituneen naisen positiivinen kuvaus, ja vapautuva seksuaalielämä. Tämän lisäksi siihen on kietoutunut muita aikansa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten dekadentti taidesuuntaus, poliittisia keskusteluita ja yhteiskunnan maallistuminen. Tutkielman tarkoituksena on paikantaa ja analysoida näitä ilmiöitä kuvatyypistä kulttuurisesti kontekstualisoivaan kuva-analyysin keinoin. Tutkielman pohjana toimii laaja aineistokartoitus, jolla aiemmin Suomessa tutkimatonta kuvatyyppiä, sen ilmenemismuotoja ja yleisyyttä, on tarkasteltu. Ainestoa on etsitty museoiden kokoelmajärjestelmistä, finna-tietokannasta, ajan taiteen tutkimuksesta, huutokauppaluetteloista ja aikalaislehdistöstä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaista femme fatale -kuvastoa tarkasteleva tutkimus. Aihepiiri on laajasti tutkittu eurooppalaisessa taidehistorian tutkimuksessa, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä on käsitelty hajanaisesti muun naiskuvan yhteydessä, siihen kuitenkaan tarkemmin paneutumatta. Femme fatale -hahmoa pidetään keskeisenä naiskuvan ymmärtämisen suhteen, sillä se on tietynlainen ääriesimerkki. On usein todettu, että kyseessä olevana aikana yhteiskunta antoi naisille kaksi mahdollista identiteettiä: nainen oli joko hyvä kodinhengetär tai paha prostituoitu. Tämän dikotomian valossa kahtalokkaan naisen hahmo nousee keskeiseksi ajan sukupuoliroolien ymmärtämiseen, sillä se kattaa koko jälkimmäisen roolin. Suomalaisessa tutkimuksessa usein viitataan suomalaisen kuvataiteen femme fatale -hahmoihin, mutta tutkimuksen puuttuessa viittamisen kohde jää ylimalkaiseksi – tutkielma paikkaa tätä puutetta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisessa kuvataiteessa kohtalokas nainen sai laajasti hyvin erilaisia identiteettejä, jotka kantavat laajasti erilaisia yhteiskunnassa vallineita ajatusmalleja. Kohtalokas nainen on toiminut allegoriana langenneelle naiselle, joka sukupuolensa aiheuttamassa heikkoudessaan ei pysty vastustamaan viettejään ja ajautuu viettelemään miehiä ja ajamaan heidät perikatoon – näin se on kuva myös yhteiskunnan kaaokseen ajavasta naishahmosta. Tämän voidaan katsoa johtuvan vallineesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen haluttiin esittää heikompana kuin mies. Toisaalta kuvatyypin avulla on esitetty myös vahvoja naishahmoja, jotka eivät alistu heille osoitettuun paikkaan, vaan ovat itsetietoisia ja uhmakkaita. Näin se on edustanut myös naisasialiikkeen ajamaa uutta naiseutta, joka oli aktiivista, itsetietoista ja yhteiskuntaan osallistuvaa. Tämä on osaltaan seurausta sukupuoliroolien muuttumisesta 1800-luvun lopulta eteenpäin. Monin paikoin kuvatyyppi on myös eroottisuudessaan osoitus vapautuvista seksuaalimoraalin säännöksistä: niihin on kietoutunut sekä seksuaalisia fantasioita, että vapautuvan seksuaalisuuden vaarojen kuvauksia.

Tarkastelen maisterintutkielmassani feminiinisen subjektiviteetin rakentumista kehollisuuden ja lajityypin keinoin Gillian Flynnin romaanissa Sharp Objects. Palatessaan lapsuudenkotiinsa Wind Gapin pikkukaupunkiin vuosien poissaolon jälkeen tutkimaan kahta murhaa Camille palaa myös lapsuutensa traumaattisten kokemusten tapahtumapaikalle. Olen käyttänyt analyysini apuna tutkimusta ja tulkintoja teoksen keskeisestä intertekstistä ”Siniparta”-sadusta. Tutkijat, joiden työtä hyödynnän tältä osin ovat Maria Tatar ja Heta Pyrhönen. Asemoin kohdeteokseni osaksi domestic noir -lajityypin historiallista kehitystä ja tarkastelen naishahmojen tyypillisiä rooleja rikoskirjallisuudessa. Totean, että Sharp Objects on metafyysinen salapoliisikertomus. Naisetsiviä ja naishahmoille kirjallisuudessa oletettuja rooleja käsitellessäni olen käyttänyt aineistonani esimerkiksi Maureen Reddyn ja Sally Muntin tutkimusta, sekä muuta rikosfiktiota käsittelevää ja feminististä kirjallisuudentutkimusta. Tulkintani mukaan teoksessa hirviömäinen naiseus on reaktio naisille ulkopuolelta asetettuihin odotuksiin ja rajoituksiin sekä sisäisen kokemuksen ja ulkoisten odotusten ristiriitaan. Abjektin ja hirviömäisen naiseuden ja äitisuhteen tarkastelussa olen hyödyntänyt erityisesti Julia Kristevan ja Barbara Creedin tutkimusta. Tarkastelen Camillen subjektiviteetin rakentumista eri tavoilla kehollisesti mm. Barbara Creedin sekä Jane Kilbyn tutkimuksen avulla. Camillen identiteettiä, toimijuutta ja minuutta uhkaa abjekti äitisuhde. Rajoituksia asettavat myös ennalta määrätyt sukupuoliroolit naisen elämänkulkua määrittävinä tekijöinä romaanin maailmassa. Johtopäätökseni mukaan Camille vastustaa näitä rajoitteita omaksumalla naisetsivän roolin ja etsiessään ratkaisua teoksen varsinaiseen murhamysteeriin hän etsii samalla vastauksia oman elämänsä ja identiteettinsä kysymyksiin. Kirjoittamalla kehoonsa ja etsimällä seksuaalista identiteettiään Camille pyrkii myös ottamaan toimijuutensa haltuun kehollisesti.