Browsing by Subject "islam Euroopassa"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten suomalaissyntyiset islamiin kääntyneet muslimiäidit kokevat oman äitiytensä ja äidin roolinsa, minkälaisia äitiyteen ja lasten uskontokasvatukseen liittyviä ihanteita heillä on, sekä mihin he pohjaavat näkemyksensä hyvästä äitiydestä ja lastenkasvatuksesta. Tavoitteena on ollut selvittää, miten he monikulttuurisissa perheissään tekevät valintoja eri islamin tulkintojen ja toimintatapojen välillä äitiyteen ja lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, ja miten sekularisoituneessa Suomessa asuminen on vaikuttanut heidän kokemuksiinsa muslimiäitiydestä. Tutkielma sijoittuu islamin tutkimuksen ja äitiystutkimuksen kentille. Haastatteluita on lähestytty etnografisella otteella ja teoreettisia aineksia on otettu sosiologian ja sukupuolentutkimuksen puolelta. Tutkimusaineisto koostuu 7 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka on äänitetty ja litteroitu. Haastattelut on koodattu ja analyysimetodina on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa käy ilmi, että haastatellut äidit ovat tietoisia äitien korkeasta asemasta islamilaisissa lähteissä, mutta äidit eivät toisintaneet kuvaa itsensä uhraavasta äidistä. Äitiyden ja islamin välillä nähtiin yhteys, joka saattaa aiheuttaa paineita joillekin äideille, jotka eivät olisi halunneet lapsia tai eivät koe sopivansa sosiaalisesti konstruoituun ”muottiin”. Kuitenkin suurin osa äideistä nautti äidin roolistaan, eivätkä he kokeneet isoja ristiriitoja eri puolilta tulevien odotusten ja oman äitiytensä välillä. Nykyajan individualistiseen trendiin liittyvä intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri näkyi joistakin äideistä ja tämä saattoi aiheuttaa paineita enemmän kuin islamin määrittelemät äidin velvollisuudet. Keinoja käsitellä paineita oli erilaisia. Useampi koki itsensä itsevarmaksi, eivätkä nämä äidit paljon stressanneet mahdollisesta kritiikistä. Jumalan armollisuus mainittiin useamman kerran paineita lievittävänä tekijänä. Jumala odottaa äideiltä näiden omaa parastaan, mutta ei täydellisyyttä. Yksi äiti tulkitsi islamilaisia lähteitä feministisesti osoittaakseen, ettei naisen ja äidin roolin tarvitsisi olla niin kapea. Lastenkasvatuksen ihanteiksi nostettiin universaaleja hyveitä, mutta näitä hyveitä pidettiin islamilaisina tai limittäisinä islamin kanssa. Lapsista haluttiin kasvattaa hyviä ihmisiä ja tämä tapahtui islamin avulla. Lapsia sosiaalistettiin islamiin jo pienestä pitäen, koska sekulaarissa ympäristössä kotikasvatuksella nähtiin olevan enemmän merkitystä lasten islamilaisen identiteetin kehittymiselle kuin muslimienemmistöisessä maassa. Monet pitivät Suomea lähtökohtaisesti islamilaisia arvoja tukevana paikkana asua, mutta kokivat suomalaisen yhteiskunnan sosiaalistavan lapsia vahvasti suomalaisuuteen. Tämän vuoksi he kokivat, että islamiin kasvattaminen jää hyvin paljon vanhempien harteille. Tämä mahdollisesti voisi selittää taipumusta ”holistiseen” kasvatukseen, jossa uskonto on kokonaisvaltainen asia, joka näkyy kaikissa arkielämän toimissa. Mitä tulee islamin tulkintoihin, äidit tunsivat oman uskontonsa hyvin ja luottivat omaan järkeensä ja intuitioonsa päätöksen teossa. Moskeijan järjestämät Koraani-koulut nähtiin metodeiltaan vanhahtavina ja lapsille rankkoina, joten monet lapset opiskelivat islamia kotona vanhempiensa ja internetin materiaalien avulla.
-
(2019)Tutkielmassa selvitetään, millaista retoriikkaa Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams käyttää puhuessaan islamista aikakautena, jolloin sekä turvallistaminen että terrorismin vastainen sota toimivat jatkuvina taustavoimina islam-puheita pidettäessä. Yhdysvaltain 43. presidentti George W. Bush käytti ensimmäisen kerran termiä terrorismin vastainen sota syksyllä 2001 pian syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen jälkeen. Huomio kiinnittyi muslimeihin, terrorismia alettiin avoimesti kitkeä, ja liikehdintä ylsi Eurooppaan saakka. Tätä voidaan kutsua myös turvallistamiseksi – toiminnaksi, jonka tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja joka poikkeuksellisesti oikeuttaa tämän saavuttamiseksi kovempien, normaalioloissa jopa laittomien menetelmien käytön. Rowan Williams on Canterburyn arkkipiispana sekä uskonnollinen että valtiollinen henkilö, joka puhuu brittiläisen henkilön kokemusmaailman kautta. Puheet ovat löydettävissä arkkipiispan verkkosivuilta. Puheet on pidetty erilaisilla arenoilla, pääasiassa kuitenkin eri uskontojen väliseen yhteistyöhön keskittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa. Puheiden analyysin lisäksi tutkielmaan kuuluu metodinen paikannus, arkkipiispan roolin selvennys sekä isobritannialaisen ja erityisesti englantilaisen yhteiskunnan avaaminen islam Euroopassa -ilmiön näkökulmasta. Yhteiskunnallista taustoitusta toteutetaan islam-näkökulman lisäksi myös avaamalla terrorismin vastaisen sodan ilmiötä ja turvallistamista. Lukujen tarkoitus on asettaa puheet selkeään kontekstiin. Kuka puhuja on, ja mitä merkitsee, kun henkilö hänen roolissaan puhuu? Kuka tuolloin kuuntelee? Keitä kaikkia hän edustaa? Millaisessa maailmassa hän puhuu? Millaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä hänen ympärillään tuona hetkenä on? Miten ne voivat vaikuttaa hänen sanoihinsa ja linjauksiinsa? Lähestyn yhdeksää vuosina 2005-2008 pidettyä puhetta käsittelemällä teemoja, joita puheista nousee. Nämä teemat toistuvat eri puheiden välillä riippumatta puheenpitopaikasta ja -ajasta. Teemoja ovat uskonnollisen etiikkakoodiston tarpeen tunnistaminen, puutteellisten ajatusmallien ja valistuksen perinteen vaikutusten esiin nostaminen, solidaarisuuden ja uskontojen välisen yhteistyön ideaalista muistuttaminen sekä sivistyneisyyden ja uskonnollisuuden yhteyden esille tuominen. Näiden teemojen lisäksi paneudutaan Williamsin puheissa ilmeneviin suoriin mainintoihin terrorismista ja islamofobiasta sekä käsitellään puheissa ilmenevää islamin ja kristinuskon välistä dynamiikkaa. Canterburyn arkkipiispan puheaineiston mukaan länsimaat ja valistuksen perinne muodostavat suurimman ongelman nykyajan pluralistisissa yhteiskunnissa. Uskonnollisia yhteisöjä pidetään eksoottisina, erilaisina ja poikkeavina, kun Williamsin mukaan ne päinvastoin laajentavat ja sivistävät ihmisen maailmankuvaa. Maallinen kulttuuri on seurausta valistuksen perinteen orjallisesta seuraamisesta, ja uskonnollisuuden asettaminen järjen ja logiikan vastakohdaksi on ohjannut ihmiset väärään suuntaan. Tämän vuoksi hartaat muslimit saavat Williamsin laajan hyväksynnän ja hänen mukaansa kaikenlainen rasismi, islamofobia ja muu syrjintä on tiiviissä yhteydessä läntisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, joita hän pitää epäintellektuaalisuuden heikentäminä. Uskonnollisuus, myös islam, lisää intellektuaalisuutta ja sosiaalista koheesiota. Williams on selkeästi muslimien puolella. Hänen asenteensa on jopa pahoitteleva, sillä puheiden perusteella käy ilmi, että Williams ei aseta syyksi puutteellisesta yhteistyöstä mitään tai ketään muita kuin läntisen maailman. Univeralismi ja luontainen dialogi ja kanssakäyminen uskontokuntien välillä on hänen selkein tavoitteensa, mutta puheissaan hän osoittaaa, että niiden toteutuminen on ainoastaan läntisen kulttuuripiirin asennemuutoksesta kiinni.
Now showing items 1-2 of 2