Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "juominen"

Sort by: Order: Results:

  • Accumbens-tumakkeen kolinergisten välineuronien merkitys alkoholin juomisessa 
    Vehma, Santeri (2020)
    Nucleus accumbens, located in ventral striatum, is an important part of the brain reward system. Accumbens integrates information coming from various brain areas, and it’s important for feeling pleasure, reward learning and reward seeking, including drugs of abuse. Cholinergic interneurons represent a few percent of accumbal cells. Earlier research suggests that accumbal cholinergic activity decreases drug seeking and eating. The aim of this study was to examine the role of cholinergic interneuron activity in alcohol drinking and alcohol related locomotor activity. Cholinergic interneurons (ChI) were manipulated using DREADDs (Designer Receptors Exclusively Activated by Designer Drugs), which can be selectively activated with clozapine-n-oxide (CNO). To express DREADDs selectively in ChIs, a cre-dependent viral vector that contained a gene coding for a cell-activating hM3D(Gq)-mCherry (n=9), cell-inhibiting hM4D(Gi)-mCherry (n=9), or control mCherry(n=8), was injected to nucleus accumbens of ChAT-cre- mice. Alcohol drinking was measured using Drinking In the Dark (DID)- model. Three hours after lights-out, the water bottles were replaced with 20% alcohol for two hours, for three days. On the fourth day, mice were injected with CNO or vehicle and alcohol was given for four hours. These cycles were repeated six times. In the locomotor assay, mice were injected with CNO or vehicle, followed by injection of alcohol or saline. Locomotor activity of the mice was observed for 30 minutes. In the DID- assay, the DREADD ligand CNO did not have effects on alcohol drinking within any of the three groups. However, Gi- mice drank more alcohol than Gq-mice even without the presence of CNO. These results are not reliable enough to draw conclusions, as they were confounded by unusually low drinking volumes. In the locomotor assay, CNO alone did not affect locomotion in any group. Together with alcohol, however, CNO decreased locomotion in all three groups, compared to alcohol alone. This is consistent with recent reports suggesting that CNO may have nonspecific behavioral effects.
  • Hevosten juottaminen : kirjallisuuskatsaus 
    Rastas, Heidi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)
    Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota tietoa terveiden hevosen juomisesta ja juottamisesta, sekä niihin vaikuttavista tekijöistä kotioloissa, sekä kuljetusten ja kilpailuiden aikana. Hevonen juo vedentarpeeseensa nähden liian vähän, mikäli se on stressaantunut, dehydroitunut hikoilun kautta, tai vesi on huonolaatuista, vieraan makuista, tai vaikeasti saatavilla. Pidempään jatkunutta liian vähäistä veden saantia seuraava dehydraatio aiheuttaa terveydellisiä ongelmia kuten ääreisverenkierron ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä ja munuaisten vajaatoimintaa. Se myös lisää mm. ähkyyn sairastumisen riskiä ja alentaa merkittävästi hevosen suorituskykyä. Hevosen dehydraatioaste on määriteltävissä veren solujen määrän ja kokonaisproteiinien mittauksella. Myös hidastunut kapillaarien täyttymisaika, limakalvojen kuivuminen, vähentynyt rehunkulutus ja ulosteiden kuivuminen kertovat hevosen dehydroitumisesta. Ihopoimun palautumisaika ei ole hevosilla luotettava dehydraation mittari. Tallioloissa hevosille mieluisin juoma-astia on avoin ämpäri. Automaattisia juomakuppeja käytettäessä niiden tulee olla riittävän suuria ja syviä, ja virtausnopeuden kuppiin vähintään 8 l/min. Merkittävin veden laatua huonontava tekijä on juoma-astioiden likaantuminen. Hevoset sopeutuvat ajoittaiseen veden saantiin hyvin, mutta ne on juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä ruokinnan yhteydessä, sekä rasituksen jälkeen. Mikäli hevosia tarhataan useamman tunnin ajan, ne ruokitaan tarhaan, tai ilma on lämmin, tulisi myös tarhassa olla vettä saatavilla. Kuljetuksen aikana hevosia tulisi juottaa usein ja niille voi tarjota vettä vapaasti ennen kuljetusta ja sen jälkeen. Juomishalukkuutta voidaan lisätä hevoselle mieluisan vesiastian käyttämisellä, rehun tarjoamisella ja veden maustamisella. Veden rajoittaminen ennen rasitusta ei ole yleensä tarpeellista, eikä runsaastakaan juomisesta ole todettu aiheutuvan terveydellisiä haittavaikutuksia. Etenkin pitkäkestoisen rasituksen aikana juottaminen on tärkeää. Suola- tai elektrolyyttiliuos on vettä huomattavasti tehokkaampaa nestetasapainon ja suorituskyvyn ylläpidossa. Myös elektrolyyttipastojen käytöstä on hyötyä, mutta niitä ei tule antaa ennen rasitusta tai rasituksen aikana lievästi dehydroituneelle hevoselle. Hevosia voi juottaa vapaasti heti rasituksen jälkeen, kuitenkin viimeistään 20 minuuttia rasituksen päättymisestä. Voimakkaan rasituksen jälkeen palautumista edesauttaa suola- tai elektrolyyttiliuosten tai elektrolyyttipastan ja veden antaminen ensimmäisen tunnin aikana rasituksen jälkeen ja veden tarjoaminen vapaasti tämän jälkeen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO