Browsing by Subject "lukutaitokoulutus"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan limittäiskieleilyä vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa. Limittäiskieleilyssä kielenoppijat käyttävät eri kieliä joustavasti limittäin ja rinnakkain samassa tilassa, tässä tapauksessa oppituntikeskustelussa. Tavoitteena on kuvata, kuinka limittäiskieleily ilmenee monenkeskisessä, monikielisessä alkeiskielenoppijoiden vuorovaikutustilanteessa, miten kielenoppijat reagoivat limittäiskieleilyyn sekä miten opettaja toimii monikielisessä luokkahuoneessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen analyysi. Aineisto koostuu kahdesta videoidusta ja litteroidusta pelitilanteesta luokkahuoneessa. Osallistujia on kahdeksan, ja he kaikki ovat muuttaneet Suomeen aikuisina. Aineistossa kuullaan lähinnä suomea, arabiaa ja englantia, hiukan myös kiinaa, sorania ja bulgariaa. Aineiston analyysiin käytetään keskustelunanalyysin metodeja. Analyysi jakautuu kahteen lukuun. Ensimmäisesssä luvussa paneudutaan limittäiskieleilyn tyypillisiin ilmentymiin. Luvun esimerkeissä osoitetaan, millaisena limittäiskieleily näkyy oppituntikeskustelussa, kun esimerkiksi haetaan yhdessä ratkaisua ongelmiin tai toimitaan odotuksenvastaisesti. Toinen luku käsittelee sekä kielenoppijoiden että opettajan toimintaa tilanteissa, joissa on limittäiskieleilyä. Limittäiskieleily näkyi aineistossani toimintana, jossa kielten vaihto oli luvallista ja luontevaa. Kielenoppijat pyrkivät pääsääntöisesti käyttämään suomen kieltä, mutta koska heillä oli vasta alkava kielitaito, se ei ollut aina mahdollista. Muita kieliä kuin suomea käytettäessä voi ilmaista itseään nopeammin, jolloin toiminta pystyi jatkumaan keskeytyksettä. Toisaalta muita kieliä käytettiin myös silloin, kun haluttiin vaikuttaa toisiin ja muuttaa toimintatapoja. Kielen valinta saattoi toimia myös vallan välineenä. Yhteistä kieltä voi käyttää jonkinlaisena salakielenä, jonka avulla pystyi viestimään joillekin osallistujille muiden ymmärtämättä. Limittäiskieleily mahdollisti myös huumorin tuomisen vuorovaikutustilanteeseen. Pääosin limittäiskieleily toteutui aineistossa toistuvana koodinvaihtona. Puhujat antoivat esimerkiksi vastauksia haettuun sanaan, kysyivät apua tai antoivat neuvoja sekä selittivät omaa toimintaansa jollakin muulla yhteisellä kielellä kuin suomella. Kielen vaihtoa tapahtui myös lausuman sisällä "take kissa" -tyyppisissä ilmauksissa ilman mitään epäröintiä. Tämä viittaa siihen, ettei kyseessä ollut ainakaan aina tietoinen koodinvaihto, vaan puhuja poimi omista kieliresursseistaan tilanteeseen ne sanat, joilla hän kykeni parhaiten ilmaisemaan sanottavansa. Tuloksista voidaan nähdä, että kun opettaja tarjoaa mahdollisuuden limittäiskieleilylle, siitä voi tulla ryhmälle luonteva vuorovaikutuskäytäntö, johon ei reagoida voimakkaasti. Reaktiot limittäiskieleilyyn olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta neutraaleja tai myönteisiä. Keskustelu ja pelin pelaaminen jatkuivat yleensä jouhevasti ja selityksittä, vaikka joku olisi vaihtanut hetkeksi kieltä. Opettajan myönteinen suhtautuminen limittäiskieleilyyn näkyi hymyilynä, positiivisina sanavalintoina sekä tilanteen sanoittamisella toteavaan sävyyn: "Zaida muisti mikä se on ja sinä tiesit suomeksi". Yksikielisyyden normi on väistymässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kielenoppija pystyy syventämään kielitaitoaan paremmin, kun hänellä on mahdollisuus hyödyntää koko kielirepertuaariaan. Limittäiskieleilyn toteutuminen luokkahuoneessa vaatii opettajalta positiivista suhtautumista ja aktiviista otetta. Lukutaitokoulutuksessa limittäiskieleilyn hyödyntäminen on luonnollista ja jopa välttämätöntä, sillä osallistujilla on vielä suppea suomen kielen sanavarasto eivätkä he voi tukeutua suomenkielisiin teksteihin. Lukutaitokouluksen arkea ovatkin muun muassa vertaisoppiminen sekä digitaalisten käännössovellusten käyttö. Limittäiskieleilyä on ollut olemassa niin kauan, kuin kielet ja kulttuurit ovat kohdanneet. Se on kuitenkin melko uusi tutkimuskohde kielitieteessä. Tämä tutkielma antaa yleiskuvaa siitä, millaisena ja millaisissa tilanteissa limittäiskieleily voi näyttäytyä oppituntikeskustelussa.