Browsing by Subject "lunastusehtoinen osake"

Työssä tutkitaan opportunismia haasteena osakeyhtiölle ja sen oikeudelliselle sääntelylle. Opportunismi kiteytyy lojaalisuuden vaatimukset rikkovaksi käyttäytymiseksi, jossa opportunisti ajaa erillisintressiä toisen tahon oikeutetun edun kustannuksella. Päätapauksiksi voidaan nimetä johdon opportunismi ja määräysvallassa olevan osakkeenomistajan opportunismi. Haavoittuvia ja suojattavia tahoja ovat osakkeenomistajat (vähemmistö) ja yhtiön velkojat. Opportunismin haittoja ovat yhtiöiden rahoituksen kallistuminen sekä investointien tehoton kohdistuminen taloudessa. Ongelmien syntysija on osakeyhtiön rakenteessa ja sääntelyssä. Osakeyhtiön sääntelyllä on pyritty toisaalta luomaan edellytykset niiden käsittelemiselle. Tähän tähtäävät oikeusnormit sisältyvät sääntelyjärjestelmän kokonaisuudessa osakeyhtiölakiin. Ytimessä ovat velkojien suojaa, osakkeenomistajien (vähemmistön) suojaa ja johdon fidusiaarisia velvollisuuksia (huolellisuusvelvollisuus, lojaliteettivelvollisuus) koskevat osakeyhtiölain pakottavat oikeusnormit. Ne voivat olla yksityiskohtaisia oikeussääntöjä tai velvoittavia oikeusperiaatteita. Suojaa voidaan lisäksi vahvistaa yli tämän minimitason. Nämä mahdollisuudet perustuvat monin kohdin osakeyhtiölain tahdonvaltaisuuteen ja sopimuksellisuuteen. Sopimuksellisuus mahdollistaa myös markkinoiden hintamekanismiin perustuvien markkinavälitteisten keinojen hyödyntämisen. Niiden tutkiminen edellyttää moniaineksisen corporate governance -näkemyksen soveltamista työssä. Osakeyhtiölain rinnalla korostuvat tällöin arvopaperimarkkinalaki ja muu arvopaperimarkkinaoikeudellinen sääntely. Tutkimuskirjallisuudessa on ehdotettu julkista ostotarjousta osakeyhtiön osakkeista keinoksi opportunismin hillitsemiseen. Teoria sen uhasta johdon kurinalaistajana on herättänyt paljon kiinnostusta. Lisäksi on ehdotettu ehdollisten rahoitusinstrumenttien kuten konversioehtoisen velkakirjan ja lunastusehtoisen osakkeen käyttämistä. Näistä käyn työssäni läpi kaksi yhdysvaltalaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa esitettyä ehdotusta. Toinen perustuu pakottavaan konversioehtoon, toinen optiokustannuksen välttämiseen. Havaintojeni perusteella lainsäätäjä ei ole omaksunut neutraalista poikkeavaa suhtautumista näihin mahdollisuuksiin. Eri asia on, että sääntelyn luominen näistä asioista ja sen kehittäminen paljastavat huolen kannon toimivista instituutioista järjestelmätasolla. Tämän vuoksi myös oikeuskirjallisuudessa esitettyjen konkreettisten ehdotusten läpi vieminen sääntelyn kehittämiseksi on mielestäni tärkeää. Erityisesti lojaliteettivelvollisuuden vahvistamiselle innovatiivisella tavalla on oma varauksensa pyrittäessä minimoimaan mahdollisuuksia opportunistiseen käyttäytymiseen. Mutta kysymys on haasteellinen. Näiden kaikkien asioiden ja mahdollisuuksien tiedostaminen sääntelyssä on tärkeää. Pohdittaessa hybridirahoitusinstrumenttien käyttökelpoisuutta opportunismin pidäkkeenä on syytä viitata hypoteesiin, jonka mukaan finanssi-innovaatioiden suosion kasvu sijoittajien keskuudessa perustuu juuri pyrkimyksiin torjua opportunismin riskiä osakeyhtiöissä.