Browsing by Subject "murhan kvalifiointiperusteet"

Toisen ihmisen hengen riistäminen tahallisella rikoksella on aina erittäin törkeä rikos. Suomessa tahallisia henkirikoksia koskeva sääntely on tästä huolimatta porrastettu eri törkeysluokkiin. Tappo on toisen tahallisen surmaamisen perusrikos ja murha sen törkeä, kvalifioitu tekomuoto. Jotta teko voitaisiin katsoa rikoslain 21 luvun 2 §:ssä mukaisesti murhana, edellytetään tappamisen lisäksi vähintään yhden lainsäännöksessä mainitun kvalifiointiperusteen täyttymistä ja että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Murhan kvalifiointi- eli ankaroittamisperusteet on kirjattu tyhjentävästi rikoslakiin. Rikoslaissa tai sen esitöissä ei kuitenkaan tuoda ilmi, mitä seikkoja kvalifiointiperusteissa tai kokonaisarvostelussa voidaan ottaa huomioon. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia seikkoja alioikeuskäytännössä on otettu huomioon murhan kvalifiointiperusteiden soveltamisessa sekä kokonaistörkeysarvostelussa. Toisena tutkimuskysymyksenä on, kuinka käräjäoikeuksien antamat tuomiot ovat muuttuneet hovioikeuksissa niissä tapauksissa, joissa tekijälle on vaadittu rangaistusta murhasta. Tutkielman keskeisimpänä aineistona toimii asiakirjapyynnöillä kerätyt aikavälillä 2014 - 2021 annetut hovioikeusratkaisut, jotka sisältävät myös niitä koskevat käräjäoikeuksien ratkaisut. Oikeuskäytännön lisäksi keskeinen lähdeaineisto koostuu lainsäädännöstä, lain valmisteluaineistosta sekä oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä tutkimalla sekä tuomioiden perusteluissa huomioonotettuja seikkoja kategorisoimalla on pyritty hahmottamaan vallitsevaa oikeustilaa murhan kvalifiointiperusteita sekä kokonaistörkeysvaatimusta koskien. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaitaan, että murhan kvalifiointiperusteiden sisältö ja niissä huomioon otettaville seikoille annettava painoarvo perustuu tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Toinen merkittävä huomio on, että käräjä- ja hovioikeuksilla on perustaltaan melko samankaltainen tulkinta tapon ja murhan tuomitsemisesta, mutta hovioikeus vaatii tarkempaa näyttöä kaikkien kvalifiointiperusteiden osalta.