Browsing by Subject "nuorisoseuraliike"

Opinnäytteessä tarkastelen, miten nuorisoseurat loivat sosiaalista pääomaa 1900-luvun alussa. Aineistona on Ikaalisten, Muuramen ja Villikkalan nuorisoseurojen pöytäkirja-aineistot seurojen toiminnan alkuvuosilta 1897–1912. Järjestöillä on Suomessa ollut keskeinen vaikutus kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen. Järjestökenttä alkoi laajeta 1900-luvun alussa, jolloin nuorisoseuraliike alkoi levitä voimakkaasti maaseutupitäjiin. Nuorisoseuraliike loi ensimmäisenä yhdistystoimijana valtakunnallisen maaseutualueilla toimineen yhdistysverkon, joka oli kaikille avoin. Seurat olivat monille aikalaisille ensimmäinen kosketus yhdistystoimintaan ja organisoituun toiminnallisuuteen. Nuorisoseuraliike syntyi kansallisen herätyksen seurauksena osana kansanvalistusliikettä. Seurojen tavoitteena oli lisätä sivistystä, kansalaisuustaitoja ja itsekasvatuksen mahdollisuuksia alemmille kansanluokille. Tavoitteet ja toiminta perustuivat näkemyksiin kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja sivistysharrastusten elämänlaatua kohentavista vaikutuksista. Yhteiskuntatieteissä sosiaalisen pääoman käsitteeseen useimmiten liitetään kolmenlaisia tekijöitä: verkostot ja niiden organisoitumisen tavat, luottamus sekä normatiiviset säännöt ja vastavuoroiset odotukset. Yhteisöjen ja yksilöiden välinen vuorovaikutus ja verkostot luovat ja välittävät sosiaalista pääomaa, ja toimivat verkostot näyttävät yleensä edistävän yhteisön hyvinvointia. Yhtenä sosiaalisen pääoman elementtinä nähdään sosiaalinen osallistuminen. Sosiaalisen pääoman ytimessä ovat resurssit, joita saadaan käyttöön vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sosiaalisen pääoman kognitiivinen ulottuvuus liittyy toimijoiden jakamiin merkityksiin ja tavoitteisiin. Käsittelin pöytäkirja-aineistoa teoreettisesti orientoituneen lähiluvun avulla. Nuorisoseurojen toiminnan keskiössä olivat erilaiset kokoukset ja iltamat, joihin seuran jäsenet valmistivat ohjelmaa. Ohjelmistossa oli usein puheita, väittelyitä, kirjojen selostamista, runojen, satujen ja kertomusten kerrontaa sekä näytelmiä. Seurat julkaisivat omia seuralehtiä, joita kirjoitettiin yhteisöllisesti. Keskusteluissa ja kokouksissa kehitettiin keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja sekä opittiin kokoustekniikkaa ja kansalaisuustaitoja. Seurat järjestivät myös opintopiirejä. Keskeinen osa seurojen sivistystoimintaa oli lukutupien ja kirjastojen perustaminen ja ylläpito. Seurat lisäsivät mahdollisuuksia päästä tiedon pariin aikana, jolloin kunnallinen kirjastoverkko oli vielä kehittymättä, eikä maaseudun väestöllä ollut välttämättä muuta pääsyä lehtien ja kirjallisuuden pariin. Nuorisoseurat lisäsivät merkittävästi tiedon saantia myös tuomalla yhteisöihin laajemmat sosiaaliset verkostot, jotka ulottuivat seuraliikkeen toiminnan välityksellä muiden alueiden nuorisoseuroihin ja seuraliikkeen valtakunnalliseen verkkoon. Nuorisoseuraliikkeen myötä maaseutupitäjiin kasvoi taloverkosto, joka mahdollisti seurojen toiminnan ja yhteisöllisyyden kehittymistä. Nuorisoseurat tekivät usein yhteistyötä alueen muiden yhdistysten ja toimijoiden kanssa sekä tukivat yhteisöä erilaisilla konkreettisilla toimilla. Pöytäkirja-aineistoista välittyi luottamusta ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä. Keskusteluissa luotiin ilmapiiriä, normeja ja ilmaistiin arvoja. Villikkalan nuorisoseurassa keskusteltiin laajasti erilaisista yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista haasteista ja ilmiöistä, joiden käsittelytavoissa korostui tasavertaisuus ja yhteisöllisyys. Jäseniä pyrittiin osallistamaan toimintaan aktiivisesti ja positiivisella tavalla. Keskustelut ja huomiot kirjattiin pöytäkirjoihin, jotka luettiin kokouksissa ääneen.