Browsing by Subject "nuortaistolaisuus"

Tässä tutkielmassa tutkitaan niin sanotun nuortaistolaisen liikkeen olemusta poikkitieteellisellä tulokulmalla. Painopiste on tutkia liikkeeseen liittymisen motiiveja, sosialistista identiteettiä ja olemusta maailmankatsomuksellisena ilmiönä. Tutkimuksen hypoteesi on, että uusvasemmistoa ja siitä kumpuava nuortaistolaisliike oli uskonnolliseen totuusyhteisöön verrattava maailmankatsomuksellinen ilmiö. Liikkeeseen liittymistä tutkin muun muassa David McClellandin motivaatioteorian avulla. Sosialistisen identiteetin tutkimuksessa hyödynsin Stuart Hallin identiteettiteorioita ja liikkeen maailmankatsomuksellista struktuuria avasin Ninian Smartin uskontojen kategorisointi ja-luokitteluperiaattella. Tämän tutkielman tärkeimpinä lähteinä olivat Suomalaisen Kirjallisuudenseuran keruu ”Kenen joukoissa seisoin?” ja Kulttuurityöläisten Kulttuurivihkot lehti. Valtaosa tutkimuksen taustamateriaalista oli muistitietoaineistoa, jota tutkin pääsääntöisesti niin sanotun ymmärtävän muistitiedon menetelmin. Tällöin painopiste on enemmänkin aineiston hermeneuttisessa analyysissa kuin itse muistamisen tai ontologisen totuusarvon pohtimisessa. Nuortaistolaisliikkeen liityttiin varsin erilaisin motiivein ja taustat olivat myös kovin moni-ilmeisiä. Liikkeeseen liittymistä voisi usein kuvata kuin uskonnollista kääntymystä ja sosialistinen identiteetti muotoutui pääosin kovin vahvaksi liikkeessä olon aikana. Muistitiedon näkökulmasta nuortaistolaisliike sisälsi paljon suuria tunteita ja manifesteja, mutta vallankumousromantiikkaa ja julkilausumia pidemmälle kommunistinen vallankumous ei vallitsevissa olosuhteissa koskaan eskaloitunut. Nuortaistolaisuudessa globaalit kysymykset ”sosialistisesta rauhasta”, oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta nousivat keskeisempään rooliin kuin perinteiset vasemmistonarratiivit työläisten oloista ja kurjuudesta. Nuortaistolaisliikettä voidaan lähestyä myös maailmankatsomuksellisena liikkeenä, jossa arvoja, eettisiä malleja ja elämäntarkoitusta kuvaavia ilmiöitä ja toimintaa on selkeästi olemassa. Liikkeen itseymmärrys torjuu kuitenkin uskontoulottuvuuden vedoten marxismi-leninismin tieteelliseen maailmankuvaan. Kuitenkin liikkeeseen liittyminen, identifikaatio ja maailmankuvallinen rakenne ovat hyvin lähellä perinteistä uskonnon määritelmää. Se pyrki luomaan selkeän ja eheän maailmankatsomuksen, jossa yksilö etsi ja pohti samoja asioita kuin uskonnollisessa yhteisössä on perinteisesti tehty. Nuortaistolaisliikettä voidaan siksi kutsua kvasiuskonnoksi eli näennäisuskonnoksi.