Browsing by Subject "nuorten fantasia"

Tutkielmassani perehdyn Ilkka Auerin neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan maailmaan sekä tapoihin, joilla kirjailija on hyödyntänyt varsinkin pohjoismaisia mytologioita ja kansanperinnettä kuvitteellista ympäristöä luodessaan. Tavoitteenani on esittää minkälaista lähdemateriaalia sarjan maailmasta on tunnistettavissa, millä tavoilla sitä on sovellettu, ja mitä mahdollisia lisämerkityksiä niiden käyttö ja tunnistaminen tuo teosten tulkintaan. Lumen ja jään maa -sarjan kannalta olennaisten fantasian alalajien määrittelyn lisäksi syvennyn J. R. R. Tolkienin esittelemään ja Maria Nikolajevan edelleen kehittelemään sekundaarisen maailman käsitteeseen. Tarkastelen Auerin luoman maailman infrastruktuureita Mark J. P. Wolfin esittämien jäsennysmallien valossa, ja avaan mytologia-aineistojen käytön keskeisiä funktioita sekä fantasian kirjoittajalle että lukijalle. Käsittelyluvuissa analysoin tarkemmin sarjan maailmaa ja sen eri osa-alueita, aina yksittäistä hahmoista kosmoksen rakenteeseen. Tutkimuksestani käy ilmi, että sarjan hallitsevimmat mytologia-aineistot ovat pääasiassa skandinaavista ja muinaissuomalaista alkuperää, mutta tämän lisäksi niihin yhdistyy ajoittain elementtejä saamelaisesta, kelttiläisestä, kristillisestä ja myös muusta eurooppalaisesta myyttiperinteestä. Usein tietyn maailman elementin rakennusaineina on käytetty useammasta kuin yhdestä lähteestä peräisin olevaa materiaalia, mikä tuo tehokkaasti esiin kyseisen elementin luonteen häivyttäen samalla lähdemateriaaliin liittyvää kulttuurista painolastia. Suomalaisittain kiinnostavimmat myyttiaineistojen sovellukset löytyvät varsinkin tavasta, jolla kirjailija on ammentanut Kalevalasta ja muusta kotimaisesta kansanperinteestä. Esimerkiksi sarjan keskeinen hahmo Jäänoita vertautuu Louheen, joka tällä kertaa saa tosin sankarin roolin. Mytologia- ja kansanperinneaineistojen käyttämisellä onkin kaksinainen funktio. Lisäämällä ja muuntamalla omasta maailmastamme tuttuja elementtejä kirjailija tuo kuvitteelliseen maailmaansa uusia merkitysyhteyksiä lukijan tunnistettavaksi, mikä lisää luomuksen kulttuurista syvyyttä ja tekee vieraan ympäristön lukijalle helpommin lähestyttäväksi. Samalla hän leikittelee aineistonsa tuntevan lukijan odotuksilla soveltamalla lähdemateriaalia totutusta poikkeavilla tavoilla. Esimerkiki kylmyys, pimeys ja monet muut fantasiagenressä perinteisesti pahuuteen assosioituvat elementit saavat Lumen ja jään maa -sarjassa käänteisen kohtelun.