Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pektiini"

Sort by: Order: Results:

  • Tuomi, Ilona (2015)
    The aim of this thesis was to validate the AOAC integrated total dietary fibre method (2011.25) for tomato. Additional purpose of this study was to update dietary fibre values in Finnish food composition database Fineli. The literature review focused on the background of dietary fibre analysis, method development and dietary fibre composition of vegetables. The method measures separately insoluble dietary fibre (IDF), dietary fibre soluble in water but precipitated in ethanol (SDFP) and dietary fibre soluble in water and not precipitated in ethanol (SDFS; oligosaccharides). The method includes a 16 hour starch hydrolyzing incubation that was presumed to stimulate enzyme activity in tomato. The effect of endogenous enzyme activity was examined with preliminary experiments, which included keeping the sample at room temperature before analysis, inactivation of enzymes with heat treatment and performing the analysis without incubation. Repeatability and reproducibility of the method were determined by analysing a pooled sample consisting of Finnish tomatoes. The amount of IDF was highest in samples prepared without incubation. In incubated and heat treated samples, and in samples kept at room temperature the amount of IDF was lower and the amount of SDFP was higher compared to the samples prepared without incubation. This was propably due to pectin depolymerisation and solubilisation by enzymes. Validation sample was prepared without heat treatment. Validation was performed with incubated samples, because standard deviation for non-incubated samples was markedly higher. The amount of TDF (total dietary fibre) in digested samples was 1.3 % (1.1 % IDF and 0.2 % SDFP). Oligosaccharides were found only in trace amounts. Repeatability of the method was 11 % (TDF), 13 % (IDF) and 23 % (SDFP). Reproducibility was 11 % (TDF), 12 % (IDF) and 17 % (SDFP). Repeatability and reproducibility were propably impaired by the inhomogeneity of the sample matrix. Uncertainty of the method was 26 %. The method was validated and proven to be fit for purpose.
  • Lampinen, Helena (2015)
    Hillon valmistaminen on perinteinen marjojen ja hedelmien säilöntämenetelmä. Hillon pääraaka aineita ovat marjat tai hedelmät ja sokeri. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (2001/113/EY) on määritelty, että hillo on sopivan hyytelömäiseksi tehty seos, jossa on sokereita sekä yhden tai useamman hedelmälajin hedelmälihaa ja/tai sosetta sekä vettä. Kuiva ainepitoisuuden on oltava vähintään 60 %. Hilloihin käytetään myös hyydyttäviä aineita, kuten rakennetta parantavaa pektiiniä ja säilöntäaineita parantamaan säilyvyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka sokerituote, sen pitoisuus, säilytyslämpötila ja purkkien käsittelymenetelmä vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Tutkimuksen toimeksiantaja oli Suomen Sokeri Oy. Raaka-aineina tutkimuksessa käytettiin hillosokeria, taloussokeria ja mansikoita. Hilloista tutkittiin Bostwick-konsistenssia, veden aktiivisuutta, pH-arvoa, väriä ja mikrobiologista säilyvyyttä. Mikrobiologista säilyvyyttä tutkittiin ainoastaan säilytysajan jälkeen, muut mittaukset tehtiin tuoreesta hillosta ja säilytysajan jälkeen. Kaikki käytettävät hillopurkit ja kannet kontaminoitiin ensin. Tämän jälkeen osa purkeista kansineen pestiin pesukoneessa, joista edelleen osa kuumennettiin uunissa (sterilointi). Hilloa annosteltiin kolmella eri tavalla käsiteltyihin purkkeihin. Hilloja säilytettiin 4 ja 28 °C:ssa noin 27 viikkoa. Mittaustuloksiin sovitettiin PLSR (engl. Partial Least Squares Regression)-malli, joka sisälsi päävaikutusten lisäksi sokerituotteen ja sen pitoisuuden yhdysvaikutuksen sekä sokerituotepitoisuuden neliöllisen vaikutuksen. Lisäksi tutkittiin vastemuuttujien väliset korrelaatiot. Tulosten mukaan sokerituote, sokerituotepitoisuus ja säilytyslämpötila vaikuttivat eniten hillojen ominaisuuksiin. Purkkien erilaiset käsittelymenetelmät vaikuttivat ainoastaan hillon pH-arvoon ja mikrobiologiseen laatuun. Sokerituotepitoisuuden vaihtelu vaikutti hillon väriominaisuuksiin, Bostwick-konsistenssiin ja veden aktiivisuuteen. Mitä korkeampi sokerituotepitoisuus oli, sitä punaisempaa ja tummempaa hillo oli. Taloussokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi kasvoi, hillosokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi taas pieneni. Sokerituotepitoisuuden kasvaessa veden aktiivisuus laski. Hillosokerin ja taloussokerin merkittävin ero on se, että hillosokeri sisältää geelirakenteen muodostavaa pektiiniä, mikä näkyi Bostwick-konsistenssin eroissa. Tutkimuksessa havaittiin, että sokerituotteen koostumus ja sen pitoisuus vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Se, kuinka purkit ja kannet on käsitelty ennen hillon pakkaamista, vaikutti mikrobiologiseen laatuun.