Browsing by Subject "perhesosiologia"

Kotitöiden jakaminen on monin tavoin sidoksissa sukupuoleen. Suomessa naiset tekevät tilastojen mukaan merkittävästi enemmän kotitöitä kuin miehet ja kokevat olevansa miehiä useammin liikaa vastuussa kotitöistä. Kotityönjakoa on Suomessa aiemmin tutkittu pääasiassa heteroparien perheissä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää laadullisesti, kuinka naisparit jakavat kotitöitään, millaisia merkityksiä he liittävät työnjakoonsa ja mikä heidän mielestään tekee työnjaosta reilun. Analyysissä hyödynnetään Eeva Jokisen (2005) teoriaa kotityön sukupuolitapaisuudesta. Työnjaon koettua reiluutta analysoidaan jakavan oikeudenmukaisuuden viitekehyksessä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Työtä varten haastateltiin viittä naisparia, puolisoita aina erillään toisistaan. Kaikilla pariskunnilla oli ainakin yksi yhteinen alaikäinen lapsi. Aineisto analysoitiin teoriaan perustuvan laadullisen analyysin menetelmin. Analyysin aluksi aineisto teemoiteltiin ja koodattiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmien mukaisesti. Lisäksi analyysin osana aineistoa tyypiteltiin sen tarkastelemiseksi, oliko eri tavoin kotitöitä jakavilla haastateltavilla erilaisia käsityksiä työnjaon reiluudesta. Tutkielman tuloksina esitetään, että naisparit pyrkivät jakamaan lastenhoitoa eri kotitöistä kaikkein tasaisimmin ja pitivät vanhemmuuden tasaista jakamista erityisen tärkeänä. Kotitöitä jaettiin perheissä määrällisesti tasaisesti, ellei toinen puoliso ollut töiden vuoksi paljon poissa. Kotityön sukupuolistuneisuus näkyy aineistossa siinä, että melkein kaikki haastateltavat tekivät päivittäin paljon erilaisia kotitaloustöitä, mutta monet pyrkivät välttelemään perinteisen miestapaisia kotitöitä, joiden tekemistä he vierastivat. Haastateltavat pitivät työnjakoaan yleensä ottaen reiluna ja perustelivat reiluutta yleisimmin sillä, että molemmat kumppanit ovat tyytyväisiä työnjakoon. Työnjaon reiluutta oikeutettiin myös suoraan työnjaon tasaisuudella. Haastateltavat, joiden työnjako oli selkeästi epätasainen, perustelivat reiluutta monipuolisemmin kuin haastateltavat, jotka jakoivat kotitöitä tasaisesti. Epätasaisemman kotityönjaon perheissä korostettiin reilua sopimista ja kotityönjaon neuvoteltavuutta: haastateltavat korostivat, että työnjaosta voitaisiin sopia uudestaankin ja että sitä voitaisiin järjestää tarvittaessa toisin. Johtopäätöksinä todetaan, että naisparit vaikuttavat pyrkivän työnjakoon, johon molemmat puolisot ovat tyytyväisiä. Reiluun kotityönjakoon kuuluu olennaisesti myös se, että vanhemmuutta jaetaan tasa-arvoisesti. Työnjaon reiluutta ei siis ole vain se, ettei kumpikaan joudu tekemään liikaa, vaan myös se, että molemmat voivat vanhemmoida tarpeeksi ja omalla tavallaan. Aineiston perheissä synnyttäneet vanhemmat olivat pitäneet selkeästi pidempiä perhevapaita kuin sosiaaliset vanhemmat, ja aineisto antaa viitteitä siitä, että jotkin kotityöt saattavat kasautua pidempiä vanhempainvapaita pitäneen puolison hoidettavaksi. Toisaalta aineistosta löytyy tukea aiemman tutkimuksen (Buschner 2014) havainnolle siitä, että naisparien perheissä työnjako vaikuttaa tasaantuvan lapsen syntymän jälkeen ajan kanssa.