Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "psykologinen hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

  • Onko persoonallisuuden muutos yhteydessä psykologisen hyvinvoinnin muutokseen? 
    Seppänen, Milka (2018)
    Aim. Research shows that personality is associated with psychological well-being. Specifically neuroticism, extraversion and conscientiousness correlate the most with different aspects of psychological well-being. However, research about the association between personality change and change in psychological well-being is scarce. This study tries to clarify whether the association between personality and psychological well-being remains while examining the change in personality and psychological well-being i.e. is personality change associated with change in psychological well-being. Methods. The data used was from MIDUS (Midlife in the U.S.) longitudinal study. The measures were conducted in three different time-points: 1995–1996, 2004 and 2014. The sample consisted of 4058 Americans from which 55.1 % was women. Multilevel modeling was used in analyzing the data. First the analyses examined how personality traits predict each of the six aspects of psychological well-being. Thereafter, the analyses examined whether the average differences in personality traits between the individuals were associated with the differences in psychological well-being between the individuals. Also, the association between personality change and change in psychological well-being was examined. Results and Conclusions. Changes in neuroticism, extraversion and conscientiousness were associated the most with change in psychological well-being. Change in openness was associated with change in autonomy, environmental mastery, purpose in life, personal growth and self-acceptance while change in agreeableness was associated with change in purpose in life, positive relations with others and personal growth. This study supports the idea that personality traits and psychological well-being are causally associated, and the previous research has not discovered this causal association yet.
  • Traumaperäisen stressihäiriön pitkäaikaiset vaikutukset siitä parantuneiden hyvinvointiin väestötasolla 
    Tähkä, Jaakko (2017)
    Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD on traumaattisesta tapahtumasta johtuva vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa yksilöissä huomattavaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn laskua. Ainoastaan PTSD-diagnoosiin keskittymällä ei kuitenkaan saavuteta tietoa häiriön osittaisista muodoista, joiden on myös todettu heikentävän niistä kärsivien henkilöiden hyvinvointia. Traumaperäisten oireiden vaikutuksista on tärkeä saada kokonaisvaltaisempi kuva, jotta ilmiön kliinistä merkitystä voidaan arvioida. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa PTSD:n diagnoosin voimassaoloajan ylittävistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tutkimuskysymyksenä oli, poikkeavatko PTSD:stä parantuneet hyvinvoinniltaan väestötasolla vielä pitkänkin ajan jälkeen terveistä ja PTSD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä henkilöistä. Hypoteesina oli, että PTSD:stä parantuneet muodostavat oman ryhmänsä, jotka voivat paremmin kuin PTSD-diagnoosin täyttävät, mutta huonommin kuin terveet henkilöt. Menetelmät: Aineistona käytettiin yhdysvaltalaisen, julkisesti saatavilla olevan National Comorbidity -kyselyn vastauksia. Kyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuosina 1990 – 1992 ja seuranta vuosina 2001 – 2002. Aineistosta eroteltiin kaikki, joilla oli ensimmäisessä vaiheessa todettu PTSD, mutta joilla diagnostiset kriteerit eivät olleet täyttyneet seurannassa enää vuoteen. Tähän ryhmään kuului 87.5 % niistä, jotka olivat täyttäneet PTSD-diagnoosin ensimmäisessä osassa. Verrokkiryhmiksi muodostettiin yksi ryhmä, jonka jäsenillä ei ollut tutkimuksessa koskaan todettu PTSD:tä ja toinen ryhmä, jonka olivat kärsineet PTSD:stä enintään vuosi ennen terapiaa. Ryhmien hyvinvointia verrattiin toisiinsa käyttäen apuna seurantatutkimuksen itseraportoitua psyykkisen oireilun määrää. Tutkimuksessa kontrolloitiin hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä myös masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, alkoholin väärinkäyttö ja nikotiiniriippuvuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset olivat hypoteesien mukaisia, eli seurannassa PTSD:stä parantuneet voivat edelleen huonommin kuin ne, joilla ei oltu koskaan todettu PTSD:tä. PTSD:stä parantuneet voivat kuitenkin paremmin kuin seurannassa PTSD:stä kärsineet. Tulokset ovat edeltävän tutkimuksen tuloksien mukaisia ja tukevat oletusta, että PTSD:llä on pitkäaikaisia, hyvinvointia laskevia vaikutuksia, jotka ylettyvät pidemmälle kuin diagnoosin voimassaolo. Tulokset korostavat myös tarvetta vakiinnuttaa osittainen PTSD ja pidempään jatkuvat, toimintakykyä laskevat traumaperäiset oireet osaksi traumatutkimusta ja traumojen hoitoprosesseja.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO