Browsing by Subject "psyykkinen kuormittuneisuus"
Now showing items 1-4 of 4
-
Nuorten sosiaalisen median käytön ja psyykkisen kuormittuneisuuden pitkittäisyhteys ja sukupuolierot (2019)Aims of the study In recent years, social media use has increased among young people. Researchers have been concerned about a possible negative influence of social media use to young peoples’ mental health. Previous studies have found evidence of a cross-sectional association between social media use and mental distress, however only few longitudinal studies have been published so far. Thus, definite conclusions about the direction of the possible association cannot be made. Further, the longitudinal association has not been studied separately in men and women, even though there is some evidence of gender differences. The aim of this study is to observe the association between social media use and mental distress both ways over a period of one year among young people, considering men and women separately. Methods The sample in this study (n=9967) consisted of young people between the ages of 16 and 25 who participated in a British survey “Understanding Society: the UK Household Longitudinal Study” (2011-2015). Mental distress was assessed with the GHQ-12 questionnaire and social media use with the question “How many hours do you spend chatting or interacting with friends through social websites on an average weekday?” The survey was filled out once a year. The study was conducted with a repeated measurements method by using multilevel modeling and utilizing data from five different time points. The associations were first examined cross-sectionally and then longitudinally. Linear regression analyses and (ordinal) logistic regression analyses were used as the main statistical methods. Results and conclusions The social media use and mental distress of young people had a cross-sectional association in both men and women. Frequent use of social media (over 7h per day) predicted higher mental distress in a longitudinal setting, however only in women. There was no conclusive influence of mental distress on social media use in a longitudinal setting among neither sex. However, the results indicated that this kind of association might be more likely in men. All observed effect sizes were small, which can be due to the study design, which did not consider the different social media content, usage style or personality-related factors. Thus, these factors could have had an impact on the strength of the associations in question. In the light of these findings, social media use does not appear as harmful to young peoples’ mental health as previously assumed.
-
(2022)Objectives: Depressive disorders, which are a key component of mental distress, are one of the most important public health problems. Depressive disorders often begin in adolescence. Research shows that depressive disorders are associated with low socio-economic status, which is generally associated with poorer health. However, previous research findings on the association of health with components of socio-economic status, such as income level, are contradictory. This study examined whether psychological distress in adolescence is associated with later lower socioeconomic status of the individual and whether childhood household income shapes this association. Methods: The study was based on the UK Household Longitudinal Survey Understanding Society data, which was first collected in 2009 (n=5666). The survey used data from four different measurement periods. Adolescent psychological distress was measured using a 12-item General Health Questionnaire (GHQ). Socioeconomic status was measured by the level of education (low, medium, high), income and employment (paid, unpaid) of the subjects. The income level of the childhood family was measured by looking at the household income in the first stage of the data collection. Results and conclusions: Adolescent psychological distress was associated with later low educational attainment, but not with lower employment or wage levels. Higher childhood household income was found to have a weakening effect on the association between psychological distress and lower education. The income level of the childhood household can be tentatively found to attenuate the negative effects of psychological distress on later socioeconomic status.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta. Pääasiallisena tarkastelun kohteena on perherakenteen yhteys pienten lasten vanhempien psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Perherakenteen lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon eroavaisuudet vanhempien sosiodemografisessa taustassa sekä yksinäisyyden kokemuksessa. Pienten lasten vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen mahdollistaa tietoon perustuvan päätöksenteon sekä yhteiskunnallisten palvelurakenteiden kehittämisen lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimuksen aineisto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnattu FinLapset-tutkimuksen kyselyaineisto vuodelta 2018. Vanhemmat rekrytoitiin tutkimukseen lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa 1.2.–31.10.2018. Tiedonkeruussa oli mukana yhteensä 290 Manner-Suomen kuntaa ja aineisto koostuu yhteensä 10 737 vanhemman vastauksesta. Pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin aineistossa Mental Health Inventory (MHI-5) -mittarin avulla. Vanhempien kokeman psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä perherakenteeseen, muihin sosiodemografisiin taustaominaisuuksiin ja yksinäisyyden kokemukseen tarkasteltiin tutkimuksessa ristiintaulukoinnin sekä logististen regressioanalyysien avulla. Tutkimuksen mukaan yli kuusi prosenttia pienten lasten vanhemmista kertoo olevansa merkittävästi psyykkisesti kuormittuneita. Psyykkistä kuormittuneisuutta havaittiin useammin niillä vanhemmilla, jotka olivat perheensä ainoita aikuisia, iältään nuorempia, matalammin koulutettuja sekä työelämän ulkopuolella olevia. Yksinäiset vanhemmat kokivat usein myös merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Perherakenteen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä oli havaittavissa selvä yhteys. Tämän yhteyden mukaan, pienten lasten vanhemmat uus- sekä yhden vanhemman perheissä osoittautuivat psyykkisesti kuormittuneemmiksi, kuin ydinperheiden vanhemmat. Yhden vanhemman perheiden kohdalla, vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus osoittautui kuitenkin selvästi yleisimmäksi. Perherakenteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli selkeä myös silloin, kun huomioon oli otettu vanhemman muut sosiodemografiset taustaominaisuudet. Kun huomioon otettiin sosiodemografisten tekijöiden lisäksi myös yksinäisyyden kokemus, perherakenteen merkitys katosi ja yksinäisyyden tunteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen osoittautui vahvimmaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat vanhempien tukemisen merkityksellisyyden psyykkisen kuormittuneisuuden ehkäisemisessä sekä heidän hyvinvointinsa tukena. Erityisesti yhden vanhemman perheiden vanhempien tukeminen sekä yleisesti vanhempien yksinäisyyden ehkäiseminen, voidaan nähdä tärkeänä psyykkisen kuormittuneisuuden ennaltaehkäisyssä pienten lasten vanhempien kohdalla.
-
(2021)Psyykkiseen kuormittuneisuuteen on viime vuosikymmeninä alettu kiinnittämään enemmän huomiota tieteellisessä tutkimuksessa. Psyykkisen kuormittuneisuuden on osoitettu olevan yhteydessä työttömyyteen, työkyvyttömyyteen, yksinäisyyteen ja yleisesti huonompaan elämänlaatun. Tämän vuoksi olisi tärkeä kartoittaa siihen yhteydessä ja mahdollisesti sille altistavat tekijät. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu että epäterveelliset ruokatottumukset ja ylipaino lisäävät psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli selvittää, onko ruokatottumuksilla ja painoindeksillä yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen 19-40-vuotiaalla työssäkäyvällä väestöllä. Halusin myös tutkia, kuinka ruokatottumusten yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen muuttuu eri painoindeksiryhmissä. Aineistona tutkielmassa toimi vuonna 2017 kerätty Helsinki Health Stydy -tutkimuksen nuorempi kohortti. Tähän kuului puuttuvien arvojen poiston jälkeen 4606 19-40-vuotiasta Helsingin kaupungin työntekijää. Painoindeksin mittarina käytettiin BMI arvoa, joka jaettiin WHO painoluokkien mukaan kolmeen luokkaan. Psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin GHQ-12 kyselyllä, jonka vastausten pisteet dikotomisoitiin. Ruokatottumuksia mitattiin HHS kyselylomakkeella josta laadittiin tätä tutkimusta varten indeksi, joka perustui suomalaisiin ja pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Taustamuuttujina huomioitiin eri sosiodemografisia tekijöitä, alkoholinkäyttö, fyysinen aktiivisuus, uni ja fyysinen terveys. Tässä tutkielmassa löytyi yhteys ruokatottumusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä naisilla ennen taustamuuttujien vakiointia. Viitteellisiä yhteyksiä löytyi myös normaalipainoisilla naisilla ruokatottumusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä. Muissa ryhmissä ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Viitteellisiä yhteyksiä esiintyi, jotka kuitenkin hävisivät taustamuuttujien vakioinnin myötä. Tämä voisi viitata siihen että yhteyttä selittävät taustamuuttujat vakioitiin. Kohortin ominaisuudet,sekä itseraportoidut arvot ja vaste voisivat myös osittain selittää yhteyden puuttumisen vakioiduissa malleissa. Tosin tulokset voisivat viitata myös siihen, että muuttujien välissä ei ole itsenäistä yhteyttä. Tämä tutkielma lisää tieteellistä näyttöä siitä ettei ruokatottumusten, painoindeksin ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä ei olisi yhteyttä taustamuuttujien vakioinnin jälkeen. Tutkimus ei kuitenkaan poissulje, että muuttujien välillä voisi olla yhteys esimerkiksi muilla aineistoilla tai eri mittareilla. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan isommalla osallistujamäärällä. Yhteydestä tarvitaan myös lisää pitkittäistutkimuksia, jotta yhteydestä saataisiin kattavampaa tietoa.
Now showing items 1-4 of 4