Browsing by Subject "puhe"

Objective: There is known to be a strong connection between hand movements and speech in humans. This has emerged for example in experiments where subjects pronounce syllables and simultaneously move their arm either towards or away from their body. The subjects produce both the hand movement and the pronunciation of syllables the fastest when the direction of the movement and the syllable are congruent. The original explanation for this was that the sounds that are congruent with the push movement, like [i] and [t], are made by pushing the tongue forward as well. Likewise, the sounds that are congruent with the pull movement, like [a] and [k], are made by a pull movement of the tongue. The objective of this study is to take a more precise look at this so-called direction-sound effect. The aim is to examine whether the effect is really caused by the overlap of the motor representations of hand and tongue, like it was originally interpreted, or if it is caused by some properties of sounds other than their horizontal movement direction. Methods: The direction-sound effect was studied in five experiments. In each experiment the subjects were presented with two different syllables, from which the other was supposed to be congruent with push hand movements and the other with pull hand movements. The subjects read each syllable out loud and performed simultaneously either a push or pull movement with a joystick according to the colour of the syllable. Experiments 1 and 2 tested whether the direction-sound effect emerges with consonants. Experiments 3, 4, and 5 tested whether the effect emerges when the vowels differ in one of their properties. In experiment 3 the vowels differed in openness, in experiment 4 they differed in frontness, and in experiment 5 in roundedness. 19-20 subjects participated in each experiment. Results and conclusions. In experiments 3 and 4 the syllables pronounced by the subjects, and the direction of their hand movement, had a statistically significant interaction to the reaction times of both the hand movements and the pronunciation of the syllables. There was not a similar interaction in experiments 1, 2, or 5. According to the results, vowels [ø] and [i] are congruent with the push hand movement and vowels [o] ja [æ] with the pull hand movement. The direction-sound effect does not seem to emerge with consonants but only with vowels. With vowels the effect seems to emerge when the vowels differ in their frontness and possibly in openness, but not when they differ in roundedness. The results bring more knowledge about how the speech movements of different parts of the mouth are represented when pronouncing vowels and consonants. The results also shed more light on previous speculations about which kind of sounds are universally associated with words referring to different directions across different languages.

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä kielen ja auditiivisen havaitsemisen vaikeuksien aiheuttajia. Viime vuosikymmeninä musiikin ja kielen harjoittamisen on havaittu edistävän aivoissa paitsi modaliteetin sisäistä (kieli–kieli, musiikki–musiikki) havaitsemista myös siirtymävaikutusta erityisesti musiikista kielen havaitsemiseen. Tämä Pro Gradu -tutkielma selvitti äänikirjojen ja musiikin kuuntelun vaikutuksia varhaiseen puheen ja musiikin havaitsemiseen ensimmäisestä aivohalvauksesta toipuvissa aivoissa. Kontrolloituun tutkimusasetelmaan kuului kaksi interventioryhmää, joista toinen kuunteli päivittäin äänikirjoja ja toinen musiikkia ensimmäisten kahden kuukauden aikana aivohalvaukseen sairastumisesta; kontrolliryhmä ei saanut kuunneltavaa materiaalia. Potilaiden (N = 55) varhaista puheen ja musiikin havaitsemista aivoissa mitattiin äänisarjassa poikkeavan tavun (puhe) ja soinnun (musiikki) magneettisella poikkeavuusnegativisuusvasteella (magnetic mismatch negativity, MMNm) akuuttivaiheessa sekä seurantamittauksissa kolme ja kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Magnetoenkefalografisten (MEG) vasteiden lähteet aivoissa paikannettiin erotuskäyrien miniminormiestimaateilla (MNE) potilaiden yksilöllisissä, rakenteellisiin magneettiresonanssikuviin (MRI) perustuvissa aivomalleissa. Vasteiden lähteet rajoitettiin kuuteen puheen ja musiikin havaitsemisen kannalta keskeiseen alueeseen (keskimmäinen ja alempi otsalohkopoimu, ylempi ja keskimmäinen ohimolohkopoimu sekä supramarginaalinen ja kulmapoimu). Ryhmä- ja leesion hemisfäärin interaktiot analysoitiin tilastollisesti toistomittausten varianssianalyysillä näillä alueilla. Lisäksi interaktiotulokset korreloitiin (Pearson) neuropsykologiseen kuntoutumiseen verbaalisen muistin, työmuistin, kielen ja musiikin havaitsemisen osa-alueilla aivovasteiden laajemman osallisuuden selvittämiseksi auditiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tutkimuksessa havaittiin, että äänikirjojen kuuntelu tehosti varhaista kielen havaitsemista vasemmanpuoleisilla otsalohkon alueilla kontrolliryhmään verrattuna; MMNm:n lateralisoituminen vasemmalle ilmeni kolme kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta ja oli lisäksi yhteydessä verbaalisen muistin paranemiseen äänikirjaryhmällä. Musiikin havaitseminen puolestaan herätti MMNm- ja P3a-komponentin yhdistelmän, jonka amplitudi vasemmalla alemmalla otsalohkopoimulla korreloi negatiivisesti työmuistin ja verbaalisen muistin paranemiseen kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Musiikin kuuntelu paransi suoriutumista, kun äänikirjojen kuuntelu oli yhteydessä kasvavaan amplitudiin ja heikkenevään työ- ja verbaaliseen muistiin; ilmiö todennäköisesti liittyy musiikin aikaansaamaan aktivaation levittäytymiseen aivoissa. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että äänikirjojen kuuntelu voi kehittää varhaista auditiivista havaitsemista kielimodaliteetin sisällä, joskaan se ei suoraan tue myöhempää, tarkkaavuuteen ja/tai musiikkimodaliteettiin liittyvää havaitsemista. Musiikin kuuntelu sen sijaan ei tue varhaista puheen havaitsemista suoraan, mutta voi edistää aivohalvauksen jälkeisiä plastisia muutoksia havaitsemisen ja verbaalisen muistin kannalta edullisemmalla tavalla.

Tutkielman aiheena on Juha Sipilän hallituksen vaalikaudella 2015–2019 tekemään ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä valtiollinen kouludiskurssi. Aineisto koostuu 14:stä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2017 tuottamasta tekstistä, joista 12 on ammatillista reformia koskevia tiedotteita, yksi ammatillisen koulutuksen tilaa koskeva välikysymysvastaus ja yksi opetusministerin pitämä avajaispuhe vuodelta 2017. Tutkielmassa tarkastelen muutostarvediskurssiksi nimeämääni diskurssia lingvistisesti painottuvan kriittisen diskurssinanalyysin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, 1) millaisista kielellisistä keinoista diskurssi rakentuu, 2) millaista ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä diskurssi on opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja 3) millaisia merkityksiä diskurssi ilmentää ja tuottaa. Tavoitteena on myös selvittää, millaista ideologiaa reformin valmistelijatahon tuottama muutostarvediskurssi heijastaa. Laadullisessa aineistopohjaisessa analyysissa käytän menetelmänä lingvististä analyysia sekä aineiston keskeisten käsitteiden semanttisten roolien ja kollokaattien tarkastelua. Tutkielman tulokset osoittavat, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamassa ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä muutostarvediskurssissa merkityksiä rakennetaan asettamalla keskeisiä ilmauksia toistuvasti samoihin semanttisiin rooleihin. Aineiston keskeiset ilmaukset (reformi, rahoitus, työelämä ja muutos), jotka ovat abstrakteja ja ei-inhimillisiä subjekteja, näyttäytyvät aineiston diskurssissa inhimillisten entiteettien kaltaisina. Reformi merkityksellistetään diskurssissa aktiivisena tekijänä, jolla on vain positiivisia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Rahoitus näyttäytyy välineenä, jolla on kannustava vaikutus muun muassa huolenpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutos näyttäytyy olosuhteena, sillä muutostarvediskurssissa kaikki toiminta sijoittuu presuppositioksi asettuvan työelämän muutoksen kehykseen. Muutos-olosuhteelle ja työelämälle konstruoidaan muutostarvediskurssissa myös tarpeita, joihin reformi ja koulutus pyrkivät vastaamaan. Usein toistuva vastata tarpeisiin/muutokseen -ilmaus luo kuvaa olosuhteen velvoittavuudesta. Koulutus näyttäytyy muutokselle ja työelämälle alisteisena, mikä heijastaa uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja talousdiskurssin eetosta.

Periodicity is an intrinsic feature of behavior that can be observed also in human speech production. Periodic movements prefer certain spontaneously occurring rates that often settle at the 2 Hz frequency in human motor behavior. These rates can be viewed to reflect optimal movement timing. Yet, the special role of spontaneous rates is undercharacterized in neural motor control, particularly for articulatory control of speech. This MEG-EMG study examined how the spontaneous speech rate manifests in electrophysiological interaction between the cortex and the mouth muscle. This interaction was measured with corticomuscular coherence in which elevation reflects more efficiently coupled periodic signaling between the structures. Coherence was quantified at different articulatory rates (0.8–5 Hz) in a syllable repetition experiment. The electrical muscle signals showed 2–3 Hz periodicity in both spontaneous syllable repetition and natural speech. In the syllable repetition experiment, corticomuscular coherence was centered bilaterally at the primary sensorimotor mouth cortex. Maximal coherence aligned with the 2–3 Hz production frequencies and it correlated with the spontaneous articulatory rate. Thus, the spontaneous speech periodicity had a neural correlate in the electrophysiological cortex-muscle interaction. Periodicity has been thought as a key principle in the organization of speech and this study highlights the significance of 2–3 Hz temporal frame in neural control of speech.