Browsing by Subject "puheaktipronomini"

Tämän tutkielman aiheena on identiteetin rakentaminen poliittisessa puheessa. Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. ja 2. persoonan pronominien eli puheaktipronominien "me" ja "te" ominaisuuksia sekä käyttöä tilanteessa, jossa puhujalla on mahdollisuus rakentaa tilannekohtaisia identiteettejä määrittelemällä suhdettaan puhetilanteen osapuoliin ja eri ryhmiin. Koska nämä pronominit sallivat lähes rajattomat viittausmahdollisuudet, tutkimusolettamana on, että poliittisessa puheessa esiintyvät "me"- ja "te"-ilmaisut ovat puhujalle tärkeitä identiteettien rakentamisen välineitä ja että ne heijastavat siten puhujan diskursiivista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää identiteetin rakentamista edellä mainittujen deiktisten elementtien avulla dialogisessa kontekstissa. Diskurssianalyysin kautta tutkitaan, käyttääkö puhuja "me"- ja "te"-pronominia, millä tavoin tämä käyttö ilmenee ja mitä viittauksia puhujan voidaan tulkita liittävän näihin ilmauksiin. Näitä kysymyksiä tarkastellaan tutkimusta varten muodostettavassa viitekehyksessä, jossa yhdistetään eri tutkijoiden esittämiä ajatuksia diskurssin dynamiikasta ja identiteetin vuorovaikutteisesta rakentumisesta. Tunnusomaista näille aihepiiristä tehdyille tutkimuksille on monitieteellisyys. Tutkielman aineistona on Ranskan vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen televisioväittely, jossa keskustelijoina ovat Nicolas Sarkozy ja François Hollande. Tutkimuksessa analysoidaan kvalitatiivisesti François Hollanden puheessaan käyttämistä "me"- ja "te"-ilmaisuista yhteensä 128 esiintymää. Erityistä huomiota kiinnitetään ilmausten sisältämiin viittauksiin ja niiden kautta välittyviin representaatioihin, joita tarkastellaan aineistosta valittujen esimerkkien avulla. Konteksti muodostaa näiden esiintymien tulkintapohjan. Tutkielmassa hyödynnetään taulukointia, jotta havainnoista voidaan muodostaa johtopäätökset. Aineistoanalyysin taustamateriaalina käytetään Ipsos-tutkimuslaitoksen tutkimusta, jossa selvitetään äänestäjien ennakkomielikuvia kandidaateista. Tutkimusaineisto osoittaa, että François Hollande rakentaa identiteettejä vuorovaikutteisesti dialogisessa kontekstissa. Kielenkäyttäjänä hän hyödyntää puheaktipronomineja ja niiden ominaisuuksia. Tutkielman keskeinen havainto on, että François Hollande määrittää pronominien tarkoitteiden kautta puhetilanteessa mukana olijat: hän muuttaa puheenvuoroillaan väittelyn alkuperäistä osallistujakehikkoa ja tuo puheen varsinaisen kohteen, äänestäjän, poleemisen puhetilanteen osapuoleksi – yhdeksi "meistä". Tämän myötä hän alkaa määrittää, miten "me" näemme itsemme ja miten "me" näemme "teidät". Näin syntyy kollektiivinen "me"-puhe. Aineistoanalyysi osoittaa, että François Hollande rakentaa vastakkainasettelua samanaikaisesti sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti "meidän" ja "teidän" välille. Tarkasteltaessa lähemmin hänen kielenkäyttöään käy ilmi, että hän asemoi ja määrittää aktiivisesti itseään "me"-puheen kautta. François Hollanden "me"-ilmaisu on tilanteittain muuttuva. Hän käyttää satunnaisesti inklusiivista ja pääsääntöisesti eksklusiivista "me"-pronominia muodostaakseen tilanteisia ryhmiä: "meidän" eri merkityksillä François Hollande pyrkii luomaan sekä samaistavia että erilaistavia efektejä. Tutkimushavaintojen kautta voidaan päätellä, että François Hollanden tavoitteena on luoda todellisen ja simuloidun vuorovaikutuksen kautta kuva puhetilanteen osallistujista, näiden viiteryhmistä ja keskinäisistä suhteista. Tämän kuvan kautta hän rakentaa itselleen diskursiivista identiteettiä, joka on samanaikaisesti sekä yksilöllinen että kollektiivinen. Kilpakumppaninsa hän kuvaa ennen kaikkea presidenttikauden tuloksista vastuussa olevana henkilönä, jolla on hyvin vähän liittolaisia. Analysoiduista "te"-ilmaisuista 95 % ei ilmaise ryhmän jäsenyyttä, vaan teitittelyä. Puhetilanteessa François Hollande asemoi itsensä ohjaamalla diskursiivisesti osallistujakehikkoa ja haastamalla Nicolas Sarkozyn siten joko henkilökohtaisesti tai "me"-ilmaisuista muodostuvan moniäänisen "me"-puheen kautta, joka heijastaa tilanteittain muuttuvaa representaatiota hänen itse muodostamastaan liittolaisten ryhmästä.