Browsing by Subject "puheen tuottaminen"

Aikaisemmassa tutkimuksessa on huomattu, että osa autismin kirjon diagnoosin saaneista puhujista tuottavat prosodialtaan epätyypillistä puhetta. Tällaisia puhetyylejä on subjektiivisten havaintojen perusteella ainakin kolme. Tässä tutkielmassa oli tavoitteena selvittää, löytyykö näitä puhujatyyppejä datasta, ja onko sen selvittämiseen kehitetty metodi toimiva. Lisäksi autistista puhetta verrattiin kontrolliaineistoon. Puheen prosodia pitää sisällään puheen suprasegmentaaliset, eli tavua pidempikestoiset elementit. Prosodian avulla puhetta jäsennellään järkeviksi informaatiokokonaisuuksiksi, ja sen keinoin puhuja voi ilmaista tunnetilojaan ja asenteitaan. Toisin sanoen puheen prosodisten piirteiden oikeaoppinen tuottaminen sekä havaitseminen on tärkeää keskustelijoiden välisen yhteisymmärryksen kannalta. Autismin kirjo kattaa monta neurokehityksellistä häiriötä, joille kaikille on ominaista kommunikoinnin haasteet. Autististen henkilöiden on todettu käyttävän puheessaan poikkeavia prosodisia piirteitä. Heidän puhettaan on kuvailtu perinteisesti joko monotoniseksi tai laulumaiseksi. Aineistona käytettiin autististen poikien (n = 7) autenttisista ryhmäterapiatilanteista nauhoitettuja äänitallenteita, sekä tutkimusta varten konstruoitua äänitallennetta neurotyypillisesti kehittyneiden suomenkielisten varhaisnuorten poikien (n = 6) keskustelutilaisuudesta. Tutkimus oli kvantitatiivinen, ja se koostui akustisesta analyysistä sekä tilastollisesta tarkasteluosuudesta. Äänitallenteista eroteltiin puhunnokset puhujan mukaan, ja puhunnoksista mitattiin perustaajuuden muutoksen määrä ajassa, perustaajuusvaihtelu, puhunnoksen pituus, fonaation kesto, puhenopeus sekä narinan suhteellinen osuus. Ensin autismikirjon poikien puhetta verrattiin keskenään perustaajuuden muutoksen (per sekunti) ja perustaajuusvaihtelun suhteen. Näiden tulosten perusteella heidät jaettiin kolmeen ryhmään, joiden eroja lähdettiin tarkemmin selvittämään sekä pääkomponenttianalyysin keinoin että tarkastelemalla eroja tilastollisin keinoin. Tämän lisäksi autismikirjon ryhmän tuloksia verrattiin kontrolliryhmän tuloksiin. Tutkimuksessa saatiin selville, että autistikirjon puheaineistosta löytyi kolme prosodisesti erilaista puhujatyyppiä, ja uusi metodi, jossa verrataan puheen perustaajuuden muutosta ajassa perustaajuuden vaihteluun, vaikuttaa tulosten perusteella lupaavalta. Lisäksi autismikirjon ja kontrolliryhmän välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja kaikkien muiden muuttujien paitsi puhenopeuden suhteen. Jatkossa tutkimusta voisi kehittää suuremmalla otoskoolla, ja lisäämällä akustisia muuttujia aineistoon. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, erottaako naiivi kuulija prosodiatyypit toisistaan, ja mikä hänen havaintoonsa vaikuttaa. Lisäksi on epäselvää, onko ilmiö universaali vai kielikohtainen.