Browsing by Subject "summaarinen"

Tekoälyn ja algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on viime vuosina tutkittu erityisesti julkishallinnon viranomaistoiminnan kannalta. Julkishallinnon toimintaa ja päätöksentekoa tukevien sovellusten lisäksi katseet ovat kääntyneet myös hallintopäätösten automatisointimahdollisuuksiin tietyillä julkishallinnon aloilla. Viimeisen muutaman vuoden aikana on tehty päätösautomaation mahdollistavia lakiehdotuksia muun muassa maahanmuuttoviraston toiminnan osalta. Nämä ehdotukset kuitenkin kariutuivat perustuslakivaliokuntaan virkavastuun toteuttamista koskevien ongelmien vuoksi. Oikeusministeriö asettikin tammikuussa 2021 työryhmän automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Julkishallinnon viranomaisprosessien ja päätöksenteon automaatiota koskevat lainsäädäntöhankkeet ovat siten verrattain pitkällä. Sen sijaan lainkäytön puolella, eli tuomioistuimissa, päätösautomaatiota koskeva keskustelu on olematonta tai vähintäänkin hiljaista. Julkishallinnossa automaatiokehitystä on usein perusteltu tehokkuusnäkökulmin. Tuomioistuinten toiminnassa olisi yhtä lailla tehostettavaa. Käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain satojatuhansia riita-asioita. Näistä riita-asioista valtaosa on itseasiassa niin sanottuja summaarisia riita-asioita, eli lähtökohtaisesti riidattomia asioita. Vuosien 2010–2019 aikana käräjäoikeudessa vuositasolla ratkaistuista riita-asioista keskimäärin 97 prosenttia oli summaarisia riita-asioita. Summaarisista riita-asioista noin 99 prosenttia on pääsääntöisesti erilaisia laskuja koskevia riidattomia velkomusasioita. Riidattomia velkomusasioita koskevat kanteet taas ratkaistaan lähes poikkeuksetta OK 5:13.1 §:n mukaisesti yksipuolisella tuomiolla sillä perusteella, että vastaaja on jättäytynyt täysin passiiviseksi asiassa, eikä anna häneltä pyydettyä vastausta haasteeseen määräajassa. Tutkielman aiheena on algoritminen päätöksenteko riidattomien velkomusasioiden ratkaisemisessa yksipuolisilla tuomioilla. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, soveltuisivatko riidattomissa velkomusasioissa vastaajan passiivisuuden perusteella annettavat yksipuoliset tuomiot ratkaistavaksi algoritmisen päätöksentekojärjestelmän avulla. Soveltuvuutta tarkastellaan riidattomiin velkomusasioihin sekä yksipuolisiin tuomioihin liittyvien erityispiirteiden, niitä koskevan lainsäädännön sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan mikä merkitys virkavastuuta koskevalla sääntelyllä on arvioitaessa algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia näissä tilanteissa. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Koska kotimaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan tutkittu käräjäoikeuksien ratkaisutoiminnan automatisointimahdollisuuksia, tutkielmassa hyödynnetään erityisesti viimeaikaisia tutkimus- ja selvitystöitä koskien algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia julkishallinnon viranomaistoiminnassa. Näissä tutkimus- ja selvitystöissä on tarkasteltu erityisesti sitä, minkälaiset päätökset soveltuisivat parhaiten algoritmiseen päätöksentekoon. Tutkielmassa hyödynnetään näitä johtopäätöksiä ja tutkimustuloksia arvioitaessa riidattomissa velkomusasioissa annettavien yksipuolisten tuomioiden soveltuvuutta algoritmiseen päätöksentekoon niihin liittyvien ominaispiirteiden kannalta. Lainsäädännön osalta soveltuvuutta arvioidaan oikeudenkäymiskaaren sääntelyn sekä virkavastuuta koskevan sääntelyn kannalta. Tutkielman keskeisimpiä johtopäätöksiä on, että OK 5:6.2 §:stä sekä OK 5:13.1 §:stä seuraavat velvoitteet arvioida kanteen selvää perusteettomuutta näyttäytyvät haasteena algoritmisen päätöksenteon soveltamismahdollisuuksien kannalta. Lisäksi virkavastuuta koskevan PL 118 §:n sääntely nykymuodossaan vaikuttaa muodostavan esteen päätösautomaation soveltamiselle yleisestikin.