Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "suu"

Sort by: Order: Results:

  • Färkkilä, Esa (2016)
    Ihmisten eliniän odotus on lisääntynyt laajasti ympäri maapalloa. Samaan aikaan on suun terveyden yhteyden merkitys yleisterveyteen lisääntynyt. Myös hammaslääketieteelliset hoidot ovat kehittyneet ja useampi hammas saadaan säästettyä johtaen siihen, että yksilöiden omien hampaiden lukumäärät ovat lisääntyneet. Nämä hampaat voivat kuitenkin toimia mahdollisina infektion lähteinä. Usein hammasinfektiot ovat luonteeltaan kroonisia sekä myös vähäoireisia. Nämä infektiot voivat aiheuttaa yleisinfektion, kuten sydänläppätulehduksen tai aivopaiseen. Suussa infektion voi muodostaa limakalvon (mukosiitti, ientulehdus) sekä hampaan kiinnityskudoksen tulehdukset (juuren kärjen tulehdus, luutulehdus, kystat sekä osittain puhjenneet viisauden hampaat. Karies ja parodontiitti ovat yleisimmät suun infektiofokukset. Parodontiitin pääriskitekijöiksi tiedetään huono suuhygienia, diabetes ja miessukupuoli kun taas karieksen riskitekijöksi tiedetään elämäntavat, kuten runsas sokerin syönti, runsas alkoholin nauttiminen sekä myös huono suuhygienia. Myös tupakka tiedetään liittyvän riskitekijänä parodontiittiin ja kariekseen, tosin karieksen suhteen on myös päinvastaista tutkimustietoa. Tutkimuksessa selvitettiin yhden vuoden kaikki HYKS:n suu ja leukasairauksien klinikkaan suun infektiofokusselvitykseen lähetetyt potilaat. Sisäänottakriteerinä oli vähintään 18 vuoden ikä ja epäily tai poissulku suun infektiofokuksesta. Potilaista kerättiin kaikki suun löydökset. Suun infektiofokus määriteltiin olevan parodontiitti, syvä karies tai jäännösjuuri, juurenkärjentulehdus, osittain puhjennut viisaudenhammas, osteomyeliitti, alveolaarinen osteiitti, mukosiitti, kysta tai traumaattinen löydös. Potilasta kerättiin kliiniset tiedot mukaan lukien käyttäytymistiedot kuten tupakointi, alkoholin käyttö sekä hammashoitohistoria. Vuoden aikana potilaita lähetettiin 2807 joista 408 suun infektiofokusselvityksiin. Näistä muodostui varsinainen tutkimusaineisto. 314 (77%) potilaalla todettiin suun infektiofokus. Suurimman ryhmän muodostivat syöpähoitoihin tulevat potilaat, ja toiseksi suurimman ryhmän immuunipuutteiset, syöpää sairastamattomat potilaat. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat bakteriellia etäinfektiota (endokardiitti, sepsis) tai autoimmuunisairautta sairastavat potilaat. Keski-ikä oli 58 vuotta ja suurin osa (69%) oli miehiä. Tupakointi, epäsäännöllinen hammaslääkärissä käynti, miessukupuoli sekä runsas alkoholin käyttö lisäsivät merkittävästi suun infektiofokusten esiintymistä. Monimuuttajamallissa tupakka lisäsi itsenäisenä riskitekijänä suun infektiofokusten esiintymistä. Tupakoitsijoilla oli myös merkitsevästi enemmän erilaisia suun infektiofokuksia, verrattuna tupakoimattomiin. Tilastollisesti merkitsevästi tupakoitsijoilla oli enemmän kariesta ja parodontiitia.
  • Luhtala, Inka (2019)
    Koiran suun bakteeriston tuntemisella on merkitystä niin koirien kuin ihmistenkin kannalta. Koirilla suun bakteeristo vaikuttaa merkittävästi suun terveyteen. Ihmisille merkitys ilmenee esimerkiksi siinä kohtaa, jos koiran suun bakteeri infektoi koiranpureman ihmisellä. Capnocytophaga-bakteerisukuun kuuluu yhdeksän lajia: kuutta niistä esiintyy ihmisen suussa ja kolmea taas osana koiran suun bakteeristoa. Koiralla esiintyvistä lajeista Capnocytophaga canimorsus ja Capnocytophaga cynodegmi ovat tunnetusti zoonoottisia. Myös kolmannen lajin, Capnocytophaga caniksen, epäillään olevan zoonoottinen. Nämä zoonoottiset lajit voivat aiheuttaa ihmisillä muun muassa vakavia puremahaavainfektioita. Tämä lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Työn kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran suun bakteeriston koostumusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Katsauksessa myös pohditaan koiran suun bakteeriston merkitystä ihmiselle. Lisäksi katsauksessa kerrotaan, mitä suun bakteeriston kehityksestä tiedetään koiranpennuilla samalla verraten nykytietämykseen ihmislasten suun bakteeriston kehityksestä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli kerätä tietoa C. canimorsuksen, C. cynodegmin ja C. caniksen esiintymisestä koiranpennuilla syntymän jälkeen. Hypoteesina on Capnocytophagojen siirtyminen suoraan emältä pennuille. Tutkimukseen osallistui kymmenen pentuetta ja pentujen emät. Pienirotuisia pentueita oli neljä ja isorotuisia kuusi. Pentujen ja emien suusta kerättiin näytteitä pentujen elinviikoilla 0, 1, 3, 5 ja 7. Näytteistä tunnistettiin bakteerit lajitasolle polymeraasiketjureaktio-menetelmällä (PCR). Kolmella alukepariyhdistelmällä pystyttiin määrittämään näytteen positiivisuus joko C. canimorsuksen, C. cynodegmin tai C. canimorsuksen/C. caniksen suhteen. Tässä tutkimuksessa kaikkien tutkittujen bakteerien osalta löytyi positiivisia pentuja. Kaikista tutkimukseen osallistuneista pennuista 63 % oli vähintään kerran positiivisia ainakin yhden tutkitun bakteerin suhteen. Ensimmäiset usealta pennulta saadut Capnocytophaga-positiiviset näytteet saatiin kolmen viikon ikäisiltä pennuilta. Päivän ikäiseltä pennulta saatiin ensimmäinen yksittäinen positiivinen näyte, mutta kyseinen pentu kuoli alle viikon ikäisenä. Positiivisten pentunäytteiden määrä lisääntyi joka näytteenottokerralla kolmannesta elinviikosta eteenpäin. Yksikään pentu ei ollut positiivinen sellaisen bakteerin suhteen, jolle sen emä olisi ollut negatiivinen. Tämä viittaa siihen, että hypoteesi olisi oikein ja koiranpennut saavat Capnocytophagan emältään. Havainnon varmistaminen vaatisi kuitenkin lisätutkimuksia. Mielenkiintoisesti pienirotuisista pennuista 81 % oli positiivisia vähintään kerran ja isorotuisista 56 %, mutta tulosten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p-arvo 0,07). Vaikka tutkimuksen ensimmäinen positiivinen pentunäyte saatiin alle viikon ikäiseltä pennulta, vaikuttaa kuitenkin todennäköisemmältä, etteivät Capnocytophagat siirry osaksi pentujen suun bakteeristoa heti syntymän jälkeen. Syitä voivat olla esimerkiksi hidas kolonisoituminen tai pentujen kehitysvaiheiden, kuten maitohampaiden puhkeamisen, vaikutus suun bakteeriston kehittymiseen.
  • Rautalahti, Liisa (2016)
    Tutkimus on kirjallisuuskatsaus suuinfektioiden ja raskaudenkulun välisiä yhteyksiä käsittelevistä lääketieteen ja hammaslääketieteen julkaisuista. Lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä artikkeleita aiheesta on kerätty PubMed-palvelusta, ja tässä katsauksessa on käytetty artikkeleita, joista ensimmäinen on julkaistu vuonna 1996, jolloin suuinfektioiden yhteys raskauskomplikaatioihin osoitettiin ensimmäisen kerran. Käytettyjä hakusanoja ovat oral infections, periodontitis, pregnancy ja pregnancy complications. Tutkimuksessa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä käyttäneitä julkaisuja. Suurin osa tätä aihetta käsittelevistä tutkimuksista osoittavat, että suuinfektioilla ja raskauden kululla on merkittävä yhteys. Suuinfektioista nimenomaan parodontiitti voi aiheuttaa lapsen ennenaikaista syntymää ja liian matalaa syntymäpainoa, josta kirjallisuus käyttää lyhennettä PLBW (Preterm Low Birth Weight). Yhteys on kuitenkin epäselvä, ja vastakkaisia tutkimustuloksia esiintyy kirjallisuudessa. Aihe on erittäin merkittävä väestön kokonaisterveyden kannalta. Jos suun infektioilla ja raskauskomplikaatioilla on korrelaatio, niin terveydenhuollolla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa syntyvien lasten hyvinvointiin. Preventiivisen lisäksi myös kuratiivisen hammaslääketieteen mahdollisuudet ehkäistä raskauskomplikaatioita ovat parhaimmillaan ennen raskauden alkamista, joten asia kannattaa tuoda esiin fertiliteetti-ikäisten naisten terveystarkastuksissa, jotka yleensä ajoittuvat raskautta edeltävään elämänvaiheeseen.
  • Tattari, Saara (2021)
    Limakalvopemfigoidi on harvinainen suun limakalvon rakkulatauti, jonka hoito riippuu taudin vaikeusasteesta. Lievä tautimuoto esiintyy suun limakalvoilla ja välillä myös iholla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä lääkkeet ovat tehokkaimmat lievän tautimuodon hoidossa. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tehtiin PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) protokollan mukaisesti. Suoritimme kirjallisuushaun käyttäen kolmea elektronista tietokantaa. Rajasimme haun ajalle 1.1.2000–31.12.2020. Valituissa artikkeleissa tutkittuja potilaita täytyi olla vähintään viisi ja heidän diagnoosinsa tuli olla varmistettu sekä kliinisesti että immunofluoresenssitutkimuksella. Tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin seitsemän tutkimusta, jotka sisälsivät 110 potilasta. Eniten käytetty hoitomuoto lievässä tautimuodossa oli paikallinen erityisen vahva kortikosteroidi tai takrolimuusi yhdistettynä sienilääkkeeseen ja klooriheksidiinigeeliin tai -suuveteen. Lusikassa annosteltuna lääke saatiin kohdennettua hyvin etenkin ienleesioihin. Jos limakalvopemfigoidi oli etenevä, hoitoon lisättiin systeeminen lääkitys, joka yleisimmin oli glukokortikoidi yhdistettynä muuhun immunosuppressiiviseen lääkitykseen. Pitkään jatkuva immunosuppressiivinen lääkehoito voi kuitenkin aiheuttaa monia vakavia haittavaikutuksia, mikä rajoittaa näiden lääkkeiden käyttöä. Suonensisäinen immunoglobuliinihoito (IVIg) oli tehokas ja hyvin siedetty hoitovaihtoehto nopeasti etenevän tai hoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa. Hyvä suuhygienia yhdistettynä lusikassa annosteltuun paikalliseen immunosuppressiiviseen lääkitykseen oli eniten käytetty hoitomuoto lievän tautimuodon hoidossa. Paikallishoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa tarvitaan lisäksi systeemistä lääkitystä. Uusia satunnaistettuja, kaksoissokkoutettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan luotettavasti selvittää tehokkaimmat lääkkeet lieväasteisen suun limakalvopemfigoidin hoitoon.