Browsing by Subject "työkyvyttömyys"

Disability imposes personal suffering but also economic consequences for individuals, employers, and the society. Finding an optimal method for disability prevention can be considered beneficial and increasingly important for a country with a prominent public sector and a weakening labor force participation rate like Finland. Previous studies show evidence of the effectiveness of worksite health promotion programs that target care for employees who face a high risk for disability. Evidence shows positive cost-effectiveness of targeted occupational health interventions in preventing short-term disability but a wider benefit-cost analysis of targeted occupational health interventions with a view on both short-term and long-term disability prevention has not previously been conducted. This study untangles the treatment effect of targeted occupational health interventions on societal net benefits resulted from disability prevention. Short-term disability as a concept is viewed through sickness absence, and long-term disability is represented by the disability benefits granted by the Finnish disability benefit system. The costs of disability preventing actions are limited to health care utilization. The research setting of this study has been observational, and the empirical analysis is conducted as a retrospective review of prospectively collected register data. The data registers cover health and disability related information of over 20,000 employees in Finland. In the main analysis, 1,679 treated employees identified with a high risk for disability are compared to 2,107 untreated high-risk employees. The benefit-cost analysis is constructed with the Average Treatment Effect framework combined with Net Benefits framework. The treatment of the framework of this study is an attendance to a targeted, pre-planned health check after an occupational health survey. The outcome of the framework is the net benefits that result from prevention of sickness absence workdays and granted disability benefits, and the investment costs resulted from health care utilization. The results are formed with Analysis of Covariance. Other methods to conduct the empirical analysis include polynomial regression, Multiple Imputation of Chained Equations, Propensity Scores, and Inverse Probability Weighting. The results of this study show that targeted occupational health interventions are likely to impose positive net benefits to the society. The Average Treatment Effect on the net benefits of high-risk employees, 1,875 euros with a 95% confidence interval from -759 to 4,509 euros (p-value: .155) (ANCOVA), can be considered worthwhile to the society. In the research setting, the net benefits were in practice gained from the prevention of long-term disability. The treatment was not effective on the costs of short-term disability or the total health care utilization costs per employee. Sensitivity analyses indicate that targeted occupational health interventions are not on average effective when predicted to employees without a disability risk.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuorten työkyvyttömyyden tekee erityisen merkittäväksi ongelmaksi se, että suuret ikäluokat ovat parhaillaan siirtymässä eläkkeelle, mikä johtaa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Väestön ikärakenteen muuttuessa kiinnostus työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen tutkimukseen on lisääntynyt. Pääasiassa tutkimus on keskittynyt vanhempiin ikäluokkiin ja nykyisten sosiaalisten tekijöiden tutkimukseen. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu vähemmän. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen sosiaalisia taustatekijöitä. Kiinnostus kohdistuu siihen, millä tavalla nuoruuden koulutus ja pääasiallinen toiminta ovat yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin. Lisäksi tutkitaan sitä, millainen yhteys lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä ja perhetyypillä on siirtymisen riskiin. Tavoitteena tutkimuksessa on määrittää sosiaalisten tekijöiden suhteen suurimmassa riskissä olevat henkilöt. Työkyvyn edistämiseen tähtäävän politiikan tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaisia eroavaisuuksia eri väestöryhmien työkykyyn liittyy. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistoa. Tutkimusväestö koostuu Suomessa asuneista vuosien 1974–1977 ikäkohorteista, joiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä seurataan vuosina 1999–2006. Otokseen kuuluu 29 181 henkilöä, joista miehiä 15 219 ja naisia 13 962. Seurannan aikana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 1,6 prosenttia tutkittavista, miehistä 1,9 prosenttia ja naisista 1,2 prosenttia. Vahvimmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin ovat yhteydessä nuoruuden asemaan liittyvät tekijät. Suurimmassa riskissä ovat enintään peruskoulun suorittaneet, työttömät sekä työvoiman ja koulutuksen ulkopuoliset henkilöt. Miehillä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riski on kaksinkertainen ryhmässä 'muut mielenterveyden häiriö', josta skitsofrenia kattaa valtaosan. Mielialahäiriöissä tai muissa sairauksissa ei löytynyt sukupuolittaisia eroja. Enintään peruskoulun käyneiden välillä sukupuolittaisia eroja ei ollut, joten miesten suurempi riski syntyy ammattitutkinnon suorittaneiden ja ylioppilaiden ryhmissä. Vähäinen koulutus on naisilla suhteellisesti suurempi siirtymisen riskitekijä. Miehillä puolestaan korostuvat työttömyydestä ja virallisten toimintojen ulkopuolisuudesta seuraavat riskit. Lapsuuden alhaisella sosioekonomisella asemalla sekä lapsuudessa muissa kuin avio- tai avoliittoperheessä asumisella on myös yhteys suurempaan siirtymisriskiin, mutta vaikutus välittyy pääasiassa nuoruuden tekijöiden kautta. Nuoruuden tekijöillä vakioimisen jälkeen isän alhaisella koulutuksella ja työvoiman ulkopuolisuudella on edelleen yhteys lisääntyneeseen siirtymisriskiin. Tulokset tukevat elämänkaariepidemiologisia teorioita: nuoruuden aseman lisäksi lapsuuden tekijöiden yhteys nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin välittyy suoraan isän aseman kautta (piiloiset riskit), oman aseman kautta (polkumalli) sekä kasautuen isän työvoimanulkopuolisuuden ja oman alhaisen koulutuksen yhteysvaikutuksen kautta (kasautuvat altistukset). Väestöryhmittäiset erot siirtymisriskeissä saattavat johtua myös muun muassa perinnöllisistä tekijöistä, joten vahvoja kausaalipäätelmiä sosiaalisten tekijöiden vaikutuksista siirtymisriskiin ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien nuorten määrän vähentämiseksi peruskoulun jälkeinen koulutus ja työllistyminen vaikuttavat olevan avainasemassa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka ovat ajautuneet virallisten toimien ulkopuolella. Yhteiskuntapolitiikassa pitäisi kiinnittää huomiota myös lapsuuden olosuhteisiin ja perheiden hyvinvointiin. Tulisi kuitenkin muistaa, että aina tulee olemaan vakavasti sairaita nuoria, joiden tapauksessa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen saattaa olla niin yksilön itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta järkevin ratkaisu.