Browsing by Subject "työskentely ulkomailla"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2013)Tutkielmani kertoo Suomesta Brysseliin lähetettyjen työntekijöiden (ekspatriaattien) kotona olevien puolisoiden (puolisopestiläisten) elämänmuutoksesta heidän identiteettikokemuksistaan käsin. Tilapäisiä ulkomaantöitä on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan kvantitatiivisesti liiketaloustieteen piirissä, missä puolisopestiläisen osa on ollut marginaalinen. Suomessa Oksanen (2006) on tehnyt kvalitatiivisen väitöskirjan Singaporessa asuvista puolisopestiläisistä ja toteaa tutkimuksessaan subjektiuden uudelleen prosessoinnista tulleen ikään kuin hänen haastattelemien puolisopestiläisten pääasiallinen tehtävä. Tätä vasten lähdin tutkimaan, minkälainen merkitys elämänmuutoksella on yksilön identiteetille sekä miksi identiteettipohdinnoista tulee heille niin tärkeitä. Aineistona on 12 puolisopestiläisen haastattelut. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen tutkielmani paikantuu sosiaalitieteelliseen lähestymistapaan, missä näen vahvan psykologisen ulottuvuuden. Näistä lähtökohdista käsin on mahdollista huomioida kokemuksen sekä yksilöllinen että yhteisöllinen ulottuvuus. Tutkielmassani keskeisellä sijalla on narratiivisuus, mikä toimii välineenä päästä puolisopestiläisten kokemuksiin sisälle. Näin ollen narratiivisuus saa tutkielmassani oman tarkastelunsa, sisältäen Hännisen (2003) ajatuksen sisäisestä tarinasta. Tutkielmani näkemys identiteetistä perustuu ajatukseen siitä, että identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa eikä se näin ollen ole luonteeltaan pysyvä vaan muuttuva. Käsitykseen liittyy myös narratiivinen ymmärrys siitä, ettei yksilö tavoita minuuttaan suoraan, välittömän itsereflektion kautta, vaan ulkoistamalla itsensä eri tavoin erilaisiin ilmaisuihin. Näin yksilö rakentaa identiteettiään eli muodostaa käsitystä omasta yksilöllisyydestään, omista arvoistaan ja niistä päämääristä, joihin elämässään pyrkii. Menetelmäni haastattelujen analyysissä ja tulkinnassa on tarinoiden tyypittely ja kokemusten tematisointi. Tyyppitarinoilla olen tuonut esille puolisopestiläiskokemuksen moninaisuuden. Kolmen tyyppitarinan (koti-isän, työttömän sekä ammattimuuttajan) kautta analysoin ja tulkitsen puolisopestiläisten identiteettikokemuksia heidän sisäisestä tarinastaan käsin. Näin pyrin tavoittamaan kokemuksen yksilöllisen puolen, tosin tarinat kertovat myös vahvasti yhteiskunnastamme, jonka vaikutuspiirissä kertojat elävät Brysseliin muutosta huolimatta. Tarinoille on yhteistä kokemuksen myötä tapahtunut omien elämänarvojen selkeytyminen. Ammattimuuttajan ja työttömän tarinoissa se on tapahtunut kriisikokemusten kautta, minkä nimesin itselle hyväksytyn identiteetin rakentamisen (Nousiainen 2003) kokemukseksi. Kokemusten tematisoinnilla olen pyrkinyt kuvaamaan ilmiötä puolisopestiläisten arjen kautta, peilaten puolisopestiläisten kokemuksia myös aiempaan tutkimukseen. Lähtökohtana kokemuksen ymmärtämisessä on kulttuuri, jota me kaikki kannamme mukanamme. Hyväksyttävän arjen kulttuuriset rajat tuntuvat ahtailta. Puolisopestiläisestä tulee vapaamatkustaja, mikä sotii suomalaista ahkeruuden eetosta vastaan. Arjen toimet vaativat jatkuvaa reflektointia ja aiheuttavat huonoa omaatuntoa ja selitysvelvollisuutta Suomen sosiaalisen verkoston suuntaan. Nykyajan valintojen yksilöllistymisen myötä, valinnoillamme emme määrittele ainoastaan sitä miten toimia vaan keitä olemme. Tutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voi todeta, ettei yksilöllisen elämänpolun kulkeminen irrottautumalla suorittamisen ja ahkeruuden eetoksesta ole kivutonta kulttuurimme konformistisuuden ja kovuuden vuoksi, mutta se voi olla lopulta henkisesti palkitsevaa.
-
(2013)Ulkomailla asuminen ja työskentely on nykyisin monelle yksi elämänmenoon luonnollisesti kuuluva vaihe. Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla yksilötasolla sellaisten koulutettujen erityisosaajien muuttohistoriaa, jotka ovat muuttaneet useamman kuin yhden kerran: minkälaisia kokemuksia heillä on ulkomaille lähtemisestä, siellä asumisesta ja työskentelystä, kotiin paluusta ja mahdollisesti taas jossain vaiheessa uudesta muutosta. Tutkielmaa varten tehtiin viisitoista puolistrukturoitua teemahaastattelua, joista viisi tehtiin ulkomailla ja loput Suomessa. Haastateltavat työskentelivät pääosin EU-organisaatioissa. Tutkimusotteessa on pyritty välttämään metodologista nationalismia, orientaatiota, joka lähestyy sosiaalisia ja historiallisia prosesseja kansallisvaltioiden ja rajojen sisällä tapahtuvina. Monessa maassa ja kulttuurissa eläneinä fyysisellä paikalla ei ollut heille kovin suurta merkitystä. Haastattelupuheissa heijastuu ylirajaisuus ja kansallisvaltioiden rajojen merkityksen hälveneminen. Ylirajaiset verkostot koetaan rikkautena ja niitä hyödynnetään aktiivisesti taas uusien mielenkiintoisten työpaikkojen löytämisessä. Myös eurooppalaiset suurkaupungit rinnastetaan toisiinsa. Haastateltavat ovat oppineet useaan kertaan muuttaessaan elämään erojen kanssa. Vaikka taustalla on aina nähtävissä merkkejä omasta kielestä, kulttuurista ja perinteistä, ne eivät ole enää puhtaita ja koskemattomia. Lähtöjä on helpottanut kansainvälinen suuntautuneisuus, joka oli herännyt joko opiskelujen tai kotitaustan kautta. Erityisesti tuli esille se, että elämäntapa vie helposti mennessään eli aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta. Aika ajoin onkin vaihdettava maisema. Useampi haastateltava koki eri syistä turhautuneisuutta ja haki ulkomailla työskentelystä ja elämisestä vaihtelua ja uusia kokemuksia elämäänsä. Muuttajat arvioivat olevansa ennakkoluulottomia, rohkeita ja kunnianhimoisia. Muuttaminen ja ulkomailla asuminen vaatii myös stressin, epävarmuuden ja yksinäisyyden sietokykyä. Kaikki totesivat eri muodoissaan, että ulkomailla oloa leimaa aika ajoin yksinäisyys ja viihtymättömyys. Toisaalta kaikki kertoivat saaneensa lisää ystäviä ja tuttavia eri puolilta maailmaa. Ylirajaisuus näyttäytyykin kontakteissa. Muutto pakottaa uudenlaiseen toimintatilan määrittelemiseen. Ei voi pitäytyä vanhassa vaan on luotava uusi: säilytettävä yhteydet kotimaahan, pystyttävä toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä, sopeuduttava kohdemaan byrokratiaan, mutta myös siedettävä ajoittaista yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä yhteyksien ylläpitäminen sukulaisiin ja ystäviin onkin tärkeää. Onnistuessaan kiertomuuttaja yhdistää eri maiden hyvät ja huonot puolet ja luo itselleen hyvän elämisen mahdollisuudet tilanteen ja paikan mukaan. Kiertomuuttajia voisi myös nimittää nykyajan paimentolaisiksi. Mitä kokeneemmasta muuttajasta oli kyse, sen vahvempi oli oma selviytymisstrategia. Muuttoprosessi hallittiin lähdöstä paluuseen. Itsetuntemus ja itseluottamus ovat kasvaneet ja kohdemaan tarjoamia palveluja ja mahdollisuuksia on opittu hyödyntämään omiin tarpeisiin riittävästi. Ylirajaiset verkostot ja elämän varrella kertyneet usein kansainväliset ystävyydet ja yhteydet tarjosivat kulloisessakin viihtymiselle muita sisältöjä kuin perinteinen pysyvä kotoutuminen. Korkeasti koulutetut kiertomuuttajat jäävät usein kotouttamiskeskustelun ja -tutkimuksen ulkopuolelle. Heidän uskotaan selviävän ilman minkäänlaisia kotoutumispalveluja.
Now showing items 1-2 of 2