Hackaamalla työelämän taitajaksi

Digitalisaatio ja globalisaatio ovat johtaneet maailmanlaajuisen kilpailun voimistumiseen, mikä on asettanut uudenlaisia vaatimuksia sille, millaisia taitoja työntekijöiden tulisi omata pärjätäkseen työelämässä. Näihin valmiuksiin viitataan tässä tutkimuksessa uuden vuosituhatluvun työelämävalmiuksina, joihin kuuluvat niin ammattialaan liittyvä tiedollinen ja taidollinen osaaminen, elämä- ja urataidot, vaikuttamisen taidot, ajattelun ja oppimisen taidot, sekä teknologiataidot. Kyvykkäiden työntekijöiden nähdään tuovan kilpailuetua yrityksille niin kansallisella, kuin kansainväliselläkin tasolla ja nyt korkeakoulujen tulisikin kyetä tuottamaan edellä mainitut työelämävalmiudet omaavia innovatiivisia asiantuntijoita. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisista elementeistä koostuu uuden vuosituhatluvun työelämävalmiuksia välittävä opetusmenetelmä. Tutkimus on toteutettu analysoimalla hackathon-tapahtumiin vuosina 2016-2017 osallistuneiden reflektioesseitä ja palautelomakkeita. Hackathon-tapahtumat valittiin aineistonkeruun kohteeksi sen työtapojen muistuttaessa laajalti tiimityö- ja ongelmanratkaisupainoitteista työelämää sekä innovaatiopedagogista opetusmenetelmää, jonka tarkoituksena on kaventaa kuilua opintojen ja työelämän välillä. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisellä grounded theory -menetelmällä. Tutkimuksen ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, kokivatko hackathon-tapahtumaan osallistuneet kehittyneensä ammatillisesti omien työelämävalmiuksiensa tiimoilta ja millä tavoin. Tutkimusaineiston perusteella hackathon-tapahtumaan osallistumisesta hyötyy sosiaalisesti, tiedollisesti ja taidollisesti. Tiedollista ja taidollista oppimista tapahtui niin omaan ammattialaan liittyen, kuin yleisesti työelämävalmiuksiinkin ja omiin toimintatapoihin liittyen. Osallistujat raportoivat myös voimaantuneensa sekä yksityishenkilöinä, että ammatillisesti. Osallistujien pääasiallinen kokemus oli, että hackathon-tapahtuma tarjosi heille jotain, mitä aiemmat opinnot eivät vielä ole pystyneet tarjoamaan. Toisen tutkimuskysymyksen avulla määritettiin, millaisten tekijöiden osallistujat kokivat tukeneen työskentelyä hackathonin aikana ja näin ollen myös työelämävalmiuksien karttumista. Toisin sanoen tarkasteltiin sitä, millaisista elementeistä työelämävalmiuksia tehokkaasti välittävä pedagoginen menetelmä koostuu. Osallistujavastauksista nousivat erityisesti esiin tapahtumafasiliteetit, oman pienryhmän ominaisuudet, ulkopuoliset tukitoimijat, positiiviset ja negatiiviset emootiot, merkityksellisiksi koetut hackathon-haasteet ja -toimintatavat sekä yritysyhteistyö työelämävalmiuksien karttumista tukevina tekijöinä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että innovaatiopedagogiikan kaltaisen yhteisöllisen ja yritysyhteistyössä toteutettavan työskentelymenetelmän, kuten hackathonin, avulla on mahdollista tukea korkeakouluopiskelijoiden ammattiala- ja työtapakohtaisten tietojen ja taitojen karttumista vahvistaen näin heidän omaa ammatti-identiteettiään ja pienentäen kuilua opintojen ja työelämän välillä. Yhtälailla tällaisten toimintatapojen avulla on mahdollista edistää korkeakouluille asetettua tehtävää kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä vahvistavien työntekijöiden kouluttamisesta.