Browsing by Title
Now showing items 1301-1320 of 3904
-
(2019)Goal. Traditionally media education in Finland has focused on students in secondary school and upper secondary school. During 2010s children’s media use has continuously increased and younger children have become active consumers of media contents as well. This has created the need for media education in primary schools. According to the Finnish national core curriculum for basic education in 2014, one of the wide-ranging goals is multiliterate ed-ucation, which includes media literacy and media education. Critical media skills are needed because media environments are rapidly evolving, and the quality of information is not guar-anteed. Despite the need, there is only little research conducted on critical media education and children’s critical media literacy skills. The aim of this study is to research why there should be critical media education in primary school and how it should be organized. Methods. Descriptive literature review was utilized as the method of this study because its goal is to create wide-ranging and structured review of previous scientific knowledge. The descriptive literature review aims to produce a qualitative descriptive response about the phenomenon. To select the data explicit method (Liikanen, etc., 2013) was used. The data consists of research literary, including 12 research articles on media education, media litera-cy and children’s media use. In the analysis, I explore basis for critical media education in primary school and previous research of critical media literacy. Results and conclusion. The field of research in media education is cross-disciplinary and different researchers use various terms to identify media education. Media literacy can be divided to the skills of producing and the skills of evaluation. The skills of evaluation are especially part of critical media education and critical media literacy. Still there are only few studies conducted on the evaluation skills of primary school students. The results of this study indicated that primary school aged children use a lot of media, but their media literacy skills are defective. Primary school students are limited in their ability to use skills in critical reasoning which is why there should be diverse media education in primary schools to improve students’ critical media literacy skills.
-
(2018)Tiivistelmä - Referat – Abstract This research is a descriptive literature review about the meaning of critical media education in today’s media education and clickbaiting journalism as a new phenomenon in media. This research provides information about the meaning of critical point of view when researching critical journalism. Literature review provides information for all educators and especially for media educators. Clickbaiting journalism is a new significant phenomenon created by media so it is important time to research it. The research materials were researches and literature about critical media education and online journalism. Some of the literature about clickbait journalism weren’t scientific because the phenomenon is so new so the is not much research about it. About critical media education’s and clickbait journalism’s connection there isn’t researches at all, so all the deliberations are ambiguous. Thought all the deliberations are mostly based on the research materials. The results of this study showed that critical media education is very important part of today’s media education. When researchers name the meaningful dimensions of media education one of the three main dimensions of media education is repeatedly critical point of view. Clickbait journalism’s and critical media education’s researching together is important. Critical thinking in media behavior makes Internet’s using more smarter and safer. Because the clickbait journalism is so unreliable the critical point of view is essential.
-
(2024)Kriittistä ajattelua pidetään korkeakoulutuksen tärkeänä tavoitteena. Sen nähdään olevan tärkeä taito alakohtaisen osaamisen hankkimisessa, työelämässä pärjäämisessä sekä kansalaisena toimimisessa. Teorioiden mukaan kriittinen ajattelu sisältää muun muassa analysoinnin, arvioinnin, johtopäätösten tekemisen ja argumentoinnin taitoja, ja sen katsotaan liittyvän läheisesti ongelmanratkaisuun. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella kriittisen ajattelun empiiristä tutkimusta korkeakoulukontekstissa. Tutkielmassa selvitetään, millaisia kriittisen ajattelun taitoja osaamisperustaiseen arviointiin perustuvilla kriittisen ajattelun testeillä tarkastellaan ja millaisia kognitiivisten taitojen tasoja nämä arvioidut taidot edustavat Bloomin uudistetun taksonomian mukaan luokiteltuina. Kandidaatintutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku suoritettiin kolmesta tietokannasta, ja mukaanotto- ja poissulkukriteereitä käyttämällä aineistoon valikoitui 31 tutkimusartikkelia. Aineistoartikkeleita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisessä analyysissä aineiston luokittelu suoritettiin seuraten Bloomin uudistettua taksonomiaa, joka tarkastelee ajattelua kuudella hierarkkisella tasolla: 1) muistaa, 2) ymmärtää, 3) soveltaa, 4) analysoida, 5) arvioida ja 6) luoda. Aineistosta tunnistettuja kriittisen ajattelun osataitoja oli runsaasti, yhteensä 36. Eniten taitoja sijoittui kolmelle ylimmälle taksonomian tasolle: ”analysoida”, ”arvioida” ja ”luoda”. Tulokset ovat tältä osin linjassa kriittisen ajattelun teorioiden kanssa. Kuitenkin myös alempien tasojen taitoja löydettiin aineistosta. Aineiston perusteella kriittisen ajattelun osaamisperustaisissa tehtävissä arvioidaan monia taksonomian eri tasoille sijoittuvia taitoja, ja taidot ovat osin päällekkäisiä ja risteäviä, mikä luo kuvaa kriittisestä ajattelusta holistisena ja moniulotteisena ajatteluprosessina. Bloomin uudistettu taksonomia näyttäytyy siten jokseenkin rajoittuneena välineenä moniulotteisten taitojen analysoinnissa. Tutkielma osoitti, että kriittiseen ajatteluun liitetään hyvin monenlaisia taitoja, mikä osaltaan vahvistaa käsitystä tutkimuskentän hajanaisuudesta. Korkeakoulutuksessa keskustelua kriittisen ajattelun määrittelemisestä ja empiirisestä tutkimisesta tarvitaan siten lisää.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, tukevatko kehyskudonnan eri vaiheet esi- ja alkuopetusikäisten lasten avaruudellisten ja matemaattisten käsitteiden oppimista sekä vahvistavatko ne heidän vuorovaikutustaitojansa. Tutkimuksessa on olettamus, että kudontakehystä voidaan käyttää toiminnallisena oppimisen muotona matemaattisten sisältöalueiden oppimisessa esi- ja alkuopetuksessa, mutta avaruudellisten käsitteiden oppimisessa enemmän esiopetuksessa kuin alkuopetuksessa. Oletetaan myös, että kudontakehyksen käyttäminen vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin tietoa suomen- ja englanninkielisillä hakusanoilla kudonta, matematiikka, vuorovaikutustaidot, weaving, frame weaving ja math Helka-, Helmet- ja Google-tietokannoista. Aineistoksi rajattiin tutkimuksia ja kirjoituksia, jotka selvittävät esi- ja alkuopetuksen niin matematiikan kuin vuorovaikutustaitojen oppimisen tavoitteet. Rajaukseen lisättiin myös tutkimukset, jotka käsittelevät näiden taitojen harjoittelua ja oppimista kehyskudonnan avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös avaruudellisten ja matemaattisten sisältöjen oppimisen tutkimuksia, vuorovaikutustaitojen kehittymisen tutkimuksia sekä käsityötieteen tutkimuksia ja aivotutkimuksia. Saatuja tietoja verrattiin kehyskudonnassa käytettyihin vaiheisiin ja tekniikoihin. Tuloksiksi tutkimuksessa saatiin, että kehyskudontaa on mahdollista käyttää yhtenä avaruudellisten ja matemaattisten käsitteiden sekä vuorovaikutustaitojen vahvistamisen välineenä esi- ja alkuopetuksessa. Kehyskudonta mahdollisti lapsen/oppilaan aktiivisen toiminnan hänen omassa oppimisessaan. Se myös osallisti lasta/oppilasta vaikuttamaan käsillä tekemisen kautta niin omaan kuin yhteiseen oppimiseen. Kehyskudonnaista voi käyttää oppimisen välineenä työn valmistuttua sekä myös yhteisen oppimisympäristön muokkaamisessa ja viihtyvyyden lisäämisessä. Tutkimus osoitti myös, että kudontakehyksellä kutomisen kautta tuettiin monipuolisesti vuorovaikutustaitoja joko lapsen/oppilaan kutoessa yksin tai parin/pienryhmän kanssa tai koko ryhmän kesken.
-
(2020)Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda katsaus kiinnostuksesta tehtyyn tutkimukseen ja tarkastella erityisesti kiinnostuksen ja motivaation välistä yhteyttä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi Decin ja Ryanin (1985) kehittämä itsemääräämisteoria. Katsauksen tavoitteena oli luoda synteesiä viimeisimmästä tutkimustiedosta tarkastellen kiinnostusta valitusta näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineistona käytettiin 14 tutkimusartikkelia, jotka kerättiin tarkasti määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerin avulla. Aineistossa mukana olleiden artikkelien analyysin apuna hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysille tyypillistä menetelmää, teemoittelua, jonka keinoin aineistosta oli mahdollista muodostaa erilaisia teemoja, joita tarkasteltiin edelleen asetettujen tutkimuskysymyksien näkökulmasta. Tutkielman tulosten perusteella voitiin luoda selkeä kuva kiinnostuksesta kehittyvänä ilmiönä, keskittyen erityisesti siihen, mitkä tekijät vaikuttavat sen syntyyn mutta sivuten myös niitä tekijöitä, jotka edistävät sen jatkuvuutta. Kiinnostuksen synnyn kannalta pystyttiin tunnistamaan merkityksellisiä tekijöitä, kuten oppimisympäristö, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä ulkopuolinen tuki. Katsauksen avulla voitiin myös havaita kiinnostuksen ja motivaation välinen yhteys ja tunnistaa erityisesti kiinnostuksen kiistattomat hyödyt oppimismotivaatiolle. Tässä katsauksessa nähtävät tulokset ovat hyödyllistä tietoa kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville, sillä yleisen käsityksen mukaan, kiinnostuksen, sen kaikissa muodoissa, voidaan todeta olevan oppimisen sekä oppimismotivaation kannalta merkittävä tekijä.
-
(2019)The purpose of this thesis in home economics is to present how young people makes a home out of their first dwelling. The thesis examines things done and felt after moving to ones first housing, which is in their own control, and how these things affect in shaping the feel of home. The hypothesis was that the home was made with the help of objects, for example furniture, but also by getting used to the dwelling and its properties or by modifying them. It was also assessed that when moving to the first dwelling, the process would be a bit different than when moving an already established households. The focus of this thesis is on the new residents’ actions and feelings. Former studies close to this subject show that the making of home can be done by a variety of ways, which might result in a feeling of home. A theme interview was conducted for five young adults, who had moved to live on their own at the ages between 16 and 22. They had lived in their dwellings from one to four years. One of the subjects had moved and still lived with their spouse, the others lived alone. Subjects were found by sending an invitation to a mailing list of university students and to a Facebook group of organization providing housing for young people. After transcribing the interviews, the 16-page material was examined for the theme relating expressions which were divided into sub-groups. The main theme is making of home, and sub groups are safety, property, social matters, and actions, senses & premises. The youth who had moved to their first dwellings had turned them into homes with objects, gathered free of charge from childhood home, friends and close relatives or bought as used or new. Social relationships and living everyday life at home also benefitted forming the feeling of home. The traces of former residents, unfamiliar sounds and the lack of objects due to the dwellers economic situation slowed down settling a home. The lack of felt security prevented the feeling of home, which could also be lost at the end of a relationship. Even after forming a feeling of home, home and its object world was adapting in a constant move.
-
(2019)Tämä kandidaatin tutkielma pohtii, kuinka koulu vaikuttaa liikuntasuhteeseen, ja mitkä tekijät ovat kuvaavia kertomaan koululiikunnan nykytilasta. Tutkielma on tarkoitettu aiheesta kiinnostuneille, ja kaikille, jotka kokevat liikunnan ja erityisesti koululiikunnan koskettavan elämäänsä. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Katsauksessa on käytetty lähteinä kirjallisuutta muun muassa Tuija Tammelinin, Heimo Nupposen ja Risto Telaman kirjoittamana. Turkielmassa on käytetty hyödyksi runsaasti teosta Liikuntapedagogiikka. (J. Liukkonen & A. Sääkslahti) Liikunnan merkitystä yleisen hyvinvoinnin kannalta on tutkimustiedon perusteella vaikeaa vähätellä. Liikunta suositusten mukaan onkin tasapainoisen elämän yksi tärkeä osatekijä. Tämä tutkielma pyrkii avaamaan liikunnan roolia ihmisen elämässä ja erityisesti koulumaailmassa. Koulun rooli liikunnallisen toiminnan järjestäjänä on nuorten vähenevän liikkumisen takia monelle entistä tärkeämpi. Koulun rooli liikunnan toteuttajana on aina ollut kaksijakoinen, toiset nauttivat ja toiset eivät. Liikunta, kuten muutkin asiat elämässä ovat toisille elinehto, kun osa ihmisistä välttää ylimääräsitä liikkumista viimeiseen asti. Kuinka koulu pystyisi tarjoamaan kaikille positiivisia kokemuksia liikunnasta? Liikunnan määrän väheneminen yhteiskunnassa on haaste, johon koitetaan vastata maailman muuttuessa. Koulun roolia liikuntakasvattajana tuleekin tutkia ja edelleen kehittää. Kuinka koulutusjärjestelmä vastaa haasteeseen lisätä liikkumista, sen vähentyneen tasaisesti 1960-luvulta lähtien? Yhteiskunnan tuleekin paneutua tarkemmin liikunnan harrastamiseen motivoimiseen jo nuoresta iästä. Hintalappu liikkumattomuudelle on suuri.
-
(2021)Ilmastonmuutos on ihmiskuntaa uhkaava globaali kriisi, johon yhteiskunta pyrkii vastaamaan kasva-tuksen alalla. Keskeistä tässä on oppilaiden arvomaailman ja identiteetin kehittyminen ympäristö- ja il-mastovastuulliseksi. Ilmastokasvatuksen integroimisen jo varhaisessa vaiheessa eri oppiaineiden si-sältöihin ja tavoitteisiin on todettu olevan merkittävää kokonaisvaltaisen ymmärryksen ja ilmastomyön-teisen käyttäytymisen syntymiseksi. Ilmastokasvatuksen oppikokonaisuus on uusi asia kasvatuksen alalla, jolloin haastavuudessa korostetaan opettajien koulutuksen ja valmiuden puutosta toteuttaa laa-dukasta kasvatusta. Tutkimuksessa tavoitteena oli luoda käsitys luokanopettajien tehtävästä ilmasto-kasvattajina erilaisten mallien avulla määritellen. Keskityin erityisesti selvittämään, millaisia haasteita kasvatuksessa ilmenee ja millaisia valmiuksia luokanopettajilla tulisi olla. Näitä kohtia selvitin esittele-mällä kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia, Unescon Agenda2030:n tavoitteita sekä empiiriseen tutkimukseen perustuvia kotimaisia malleja kestävän kehityksen kasvatuksesta ja ilmasto-kasvatuksesta. Toteutin tutkimukseni integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Integroivassa kirjallisuuskatsauk-sessa tutkija etsii, esittelee, pohtii ja tiivistää aiempien tutkimustulosten pohjalta tutkimuksensa tutki-muskysymyksiin tietoa ja vastauksia. Tutkimukseni aineistona toimi kymmenen vertaisarvioitua tieteel-listä artikkelia, jotka löytyivät Helsingin yliopiston ProQuest-tietokannasta, Helka-kirjastojen tietokan-noista tai Finna-tietokannasta. Johdannossa ilmastokasvatusta tarkastellaan erilaisen kirjallisuuden ja tutkimusaineiston avulla. Kaikki artikkelini käsittelivät ilmastokasvatusta, ilmastonmuutos kasvatusta tai kestävän kehityksen kasvatusta opettajan, opettajaopiskelijan tai oppilaan näkökulmasta. Artikkelit korostivat luokanopettajien arvoja ja identiteettiä ilmastokasvatuksen toteuttamisessa. Erityi-sen haastavaksi koettiin sisältöjen ja toimintatapojen vaativuus sekä ilmastokasvatuksen oppilaiden ar-voihin kytkeytyvä luonne. Opetusmateriaalien ja ilmastokasvatuksen sisältöjen yhtenäisyyden puute vaikeuttaa opetuksen yhdistämistä eri oppiaineisiin, mitä useat eri artikkelit korostivat tärkeänä osana ilmastokasvatusta. Laajan tiedollisen ja taidollisen opetuksen lisäksi, artikkelien mukaan opettajien tulisi huomioida oppilaiden kokemia tunteita, mikä koettiin hankalaksi ilmastonmuutokseen liittyvien pelkojen ja ilmastoahdistuksen yleisyyden vuoksi. Luokanopettajien koulutusta ei kuvailtu riittäväksi laadukkaan opetuksen takaamiseksi, jolloin lisätutkimuksella tulisi luoda opetusta helpottavia malleja ja oppaita sekä korostaa lisäkoulutuksen tarpeellisuutta jo valmistuneille luokanopettajille.
-
(2016)This study is a theoretical overview about the parental partnership between a teacher and a parent, as well as about the co-operation between home and school which enables the parental partnership. The aim of the study is to give an idea about the key concepts of the subject, based on literature on the field of behavioural studies. At first I have defined the basic abstracts upbringing and teaching. Both are used in colloquial and therefore also challenging to define. They must, however, be defined to enable later contemplation of responsibility of education and parental partnership. The responsibility of education is divided between home and school. How the division is made in practise depends on the child, family, teacher and the rest of the school community. I have clarified what the educational responsibilities of the parents and the teachers include, as defined by the Finnish law and in the curriculum (2014). In spite of the law and different kinds of requests there is plenty of ongoing debate about who is raising our children now that the process of allocating time is changing and different agents have a stronger impact on the upbringing. Parental partnership is an abstract that has generalised in the field of early childhood education and is slowly stabilizing also in school. The co-operation between home and school must be based on mutual respect, confidentiality and common values. Without them, upbringing cannot be a shared responsibility between the parents and the teachers. It is my intention to use the results of this literature review in my Master’s Degrees in which I will research how different kinds of educational tasks are divided between home and school. My special interest is to explain how parents and teachers understand the abstract of parental partnership and how they find that it materialises in their everyday life.
-
Kuka lohduttaisi äkäpussia : 0–3-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn tukeminen varhaiskasvatuksessa (2016)The first years of a child’s life set the foundation for emotion regulation. Emotion regulation is a part of self-regulation. The development of emotion regulation is affected by a child’s neurobiological and cognitive development as well as the direct and indirect ways the caregivers of a child use to support a child’s emotion regulation. An adult regulates a child’s emotions outwardly in order to increase a child’s own ability to regulate emotions. Emotion regulation skills have an important effect on a child’s social relations and emotional well-being. This study describes the experiences and views of kindergarten teachers on supporting the emotion regulation of 0–3-year olds. The purpose of this study was to find out the prerequisites for supporting emotion regulation and the functional tools for supporting the emotion regulation of 0-3-year olds in early childhood education. The study method was qualitative research. Research data were collected by semi-structured interviews. Three (3) kindergarten teachers from the Helsinki metropolitan area were interviewed for the purpose of this study. Data analysis method in this study was content analysis. The study showed that the kindergarten teachers who participated in the study considered using small groups and recognizing the individuality of a child as prerequisites for supporting emotion regulation. Important factors in supporting emotion regulation were the sensitivity, attentiveness and professionalism of the kindergarten teachers. The most common ways of supporting emotion regulation were teacher-child interaction including emotional expressions, gestures, naming of emotions and holding a child in a teacher’s lap. According to this study, spontaneous everyday situations provided better opportunities for supporting emotion regulation than teaching materials designed specifically for teaching emotional skills. Peer relations were considered to have a positive effect on the development of emotion regulation. Children’s literature and play facilitated by the kindergarten teachers were also used as ways of supporting emotion regulation.
-
(2021)Tämän kandidaatin tutkielman keskiössä on kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisesti kestävän kasvatuksen käsitteet. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisesti kestävän kasvatuksen käsitteistä, ja tutkimuksen päämäärä onkin koota yhteen tutkimustietoa kyseisistä aiheista sekä tuoda selkeyttä ja yhtenäisyyttä aiheista kerättyyn tutkimustietoon. Tutkielman aineistoksi valikoitui kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisesti kestävän kasvatuksen kannalta ajankohtaisia ja tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta relevantteja lähdemateriaaleja. Tutkimukseen valikoitujen perusteoksien ja keskeisten tutkimusten kautta pyritään muodostamaan kuvaa tutkimuksen keskiössä olevista käsitteistä. Tutkimustulosten perusteella kulttuuri-identiteetti sai hyvin laajan määritelmän. Kulttuuri-identiteettiä määriteltiin pääosin James A. Banksin sekä Saija Benjaminin teosten kautta. Kulttuuri-identiteetin kehitys on dynaamista, ja sen osa-alueet ovat laajoja. Kulttuuri-identiteetin voidaan katsoa koostuvan kansallisesta ja etnisestä identiteetistä, sekä lukuisista ryhmäjäsenyyksistä ja yksilön henkilökohtaisista piirteistä, kuten sukupuolesta, harrastuksista ja seksuaalisuudesta. Kulttuurisesti kestävälle kasvatukselle löytyi määritelmä Maria Laineen tutkimusten kautta. Kulttuurisesti kestävä kasvatus on uusi mutta tärkeä aihe, jota vuoden 2014 valtakunnallinen opetussuunnitelma tulkitsee paikoittain ristiriitaisesti. Opetussuunnitelmakontekstiin kaivataan tutkimusten mukaan enemmän konkretiaa liittyen kulttuurisesti kestävään kasvatukseen. Opetushenkilöstö on myös osoittanut tarvetta kokonaisvaltaisemmille ja inklusiivisemmille ohjeille, joiden mukaan kulttuurisesti kestävää kasvatusta voitaisiin toteuttaa kouluissa. Tutkimustulosten valossa on perusteltua olettaa, että jatkossa kulttuurisesti kestävälle kasvatukselle ja kulttuuri-identiteetin tukemiselle tarvitaan yhä enemmän huomiota koulumaailmassa.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tulkita ja kuvata, minkälaisia merkityksiä kulttuurikasvatukselle on löydettävissä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta eli Varhaiskasvatuksen perusteet 2018 -asiakirjasta. Tutkimuksessa pyritään tekemään näkyväksi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kulttuurikasvatukseen liittyvät käsitykset, linjaukset ja tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuurikasvatus on saanut erilaisia painotuksia varhaiskasvatusta koskevissa asiakirjoissa vuosien varrella. Lisäksi aikaisemmista tutkimuksista on käynyt ilmi, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tulkitsemisessa ja toteuttamisessa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui Opetushallituksen laatimasta ja julkaisemasta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 -asiakirjasta, joka ohjaa varhaiskasvatuksen toteuttamista Suomessa. Tutkimuksen teoriatausta muodostui kulttuurikasvatuksen käsitteen avaamisesta ja aikaisemman tutkimuksen esittelystä liittyen kulttuurikasvatukseen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kulttuurikasvatukseen liittyvää sisältöä voitiin katsoa olevan lähes kaikissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 -asiakirjan osioissa. Aineistosta hahmottui neljä merkityskokonaisuutta, joita tarkastelin omissa osioissaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kulttuurikasvatuksessa korostui kulttuuriperinnön oppiminen ja vaaliminen, kulttuurikasvatuksen itseisarvo, yhteistyö kulttuurikasvatuksen toteuttamisen välineenä sekä eheyttävä opetus kulttuurikasvatuksessa. Tutkimustulokset vahvistivat sitä käsitystä, että varhaiskasvattajan käsityksellä sekä tiedoilla ja taidoilla on suuri merkitys sille, minkälaisia mahdollisuuksia lapsi saa kulttuurikasvatuksesta varhaiskasvatuksessa.
-
(2021)Jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa tarvitaan entistä enemmän kulttuurikompetenssia, eli kykyä toimia tehokkaasti – ja eettisesti – monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Suomalaisen koulujärjestelmän monikulttuurisuuskasvatusta on kritisoitu sen maahanmuuttajakeskeisyydestä ja sen pyrkimyksistä assimiloida maahanmuuttajia suomalaiseen yhteiskuntaan. Kritiikki on perusteltua, sillä kulttuurivähemmistöihin ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden eriarvoisuus on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa suomalaisten peruskoulujen kulttuurikompetenssia ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuosina 2016–2020. Tutkimus oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina havaittiin, että suomalaisten peruskoulujen kulttuurikompetenssissa oli hajontaa. Kulttuurisesti pätevä toiminta oli kuitenkin kaikilla peruskoulun sektoreilla harvinaista. Tärkeimmät kulttuurikompetenssiin vaikuttavat tekijät olivat toiseuden kohtaaminen, ympäristön tuki ja itsereflektio. Tutkimustuloksista hyötyvät paitsi peruskoulussa toimivat henkilöt myös peruskoulun toimintaan vaikuttavat hallinnolliset toimijat. Tutkimustulokset kannustavat peruskoulussa toimivia henkilöitä reflektoimaan omia ja koulun kulttuureja, ja hallinnollisia toimijoita takaamaan kulttuurikompetenssin kehittämiseen vaadittavat resurssit ja koulutusmahdollisuudet. Lisätutkimusta kaivataan erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, sillä peruskoulujen kulttuurikompetenssia koskevat tutkimukset ovat keskittyneet Uudenmaan alueelle. Myös maahanmuutto on Suomessa keskittynyt Uudenmaan alueelle. Tämä saattaa mahdollistaa useampia mahdollisuuksia toiseuden kohtaamiseen, joka puolestaan vaikuttaa kulttuurikompetenssin kehittymiseen. Siksi tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää Uudenmaan ulkopuolelle.
-
(2016)The Finnish national core curriculum that was put into effect in 2016 urges schools to participate in active collaboration with parties outside of schools. The purpose of this study was to find out ways in which schools and cultural institutions collaborate, by reviewing research done on the subject within the last eight years. Another goal was to find out what factors contribute to a successful partnership according to the studies used. This study was carried out as a systematic review. After collecting and selecting material on the subject, the material for this study was finalized as five studies, each of which presents one or more case studies of collaboration between schools and cultural institutions. The studies were published between 2009 and 2016, and concern institutions and schools in the United States and Australia. The review showed that cooperation between cultural institutions and schools had positive results for all parties involved. There were several factors that contribute to a successful partnership, and the studies were mostly in agreement over what they were. The most important factors were careful planning and mutual communication. Based on the studies, it seems that collaborations with appropriate and willing cultural institutions are a realistic prospect for regular schools.
-
(2016)The aim of the study was to explore how cultural sustainability is displayed in the new secondary education curriculum, which was introduced in 2015. In addition to the curriculum review the study focused on teachers views about the cultural sustainability themes in practical work. The main purpose is to get information about the new curriculum and find practical approaches to teach cultural sustainability. The theoretical framework in the study is based on Soini´s and Birkeland´s seven storylines on cultural sustainability. In the light of previous studies, it can be said that cultural sustainability is not an established place in the context of sustainable development. For this reason it is important to explore and bring out the significant role of the cultural sustainability as a pillar of it´s own in the sustainable development discourse. The study focused on the curriculum of Stadin ammattiopisto – vocational college. The research material consisted of three compulsory parts of food service degree and three common modules of the degree. In addition to this, data were obtained by interviewing three professional teachers. All the research material was analyzed using content analysis. Based on the theoretical framework a tool called “cultural sustainability glasses” was created to support the analysis. As analyzing the curriculum data, it was found that the results were quite interpretative. There were no specific findings on the cultural sustainability themes as Soini and Birkeland determine but more like tools and practical measures. The teachers made a point that cultural sustainability as a term is not well known but the meanings behind appear in everyday lives. Especially multicultural issues, equality, charity and environmental responsibility are included in the practical lessons. The study shows that culture is a broad term and includes many meanings and interpretations. Cultures important role in the context of sustainable development cannot be denied. It is extremely important to educate responsible young people who understand the importance of cultural sustainability.
-
(2022)Käsityö heijastaa usein paikallista kulttuuria ja on osa maiden aineetonta kulttuuriperintöä. Kulttuuria voi oppia seuraamalla ja mallintamalla. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu myös vähemmistöjä, jotka tulisi huomioida opetusta suunniteltaessa. Kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää miksi paikallinen kulttuuri tulisi huomioida käsityön opetuksessa, sekä millä tavalla kulttuuri on huomioitu käsityön oppimateriaaleissa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineiston analyysi toteutettiin laadullisena sisällön analyysina. Aineisto on haettu aiheeseen sopivien hakusanojen avulla Google Scholar ja Helka tietokannoista. Mukaan on valikoitu myös sopivia artikkeleita opinnäytetöiden lähdeluetteloista. Aineistoon valittiin mukaan viisi suomenkielistä ja kaksi englanninkielistä vertaisarvioitua julkaisua, jotka on julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Käsityön tavoitteisiin kuuluu ympäröivän maailman tuntemus, johon liittyy oppilaiden oma elämänpiiri, paikallinen kulttuuriperintö ja moninaisuus kulttuurien osalta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ei kuitenkaan yksiselitteisesti anna pedagogisia välineitä, joten tulkinnanvaraisuutta on olemassa. Paikalliset opetussuunnitelmat on ohjattu ottamaan huomioon paikalliset tarpeet kielen ja kulttuurin opetuksen osalta. Aineiston mukaan käsityön opetuksessa kulttuurin huomioimisen haasteena ovat valtapositiot ja kulttuurinen omiminen. Opettajan on tärkeää tiedostaa oma kulttuuritaustansa ja ennakkoluulonsa, kun tutustutaan uusiin kulttuureihin. Käsityön opetusta voidaan myös hyödyntää kielen oppimisen tukena, koska käsityö menetelmät ovat monessa kulttuurissa samankaltaisia. Jokaisen oppilaan tulisi saada positiivista aktivoivaa opetusta riippumatta siitä mitä kulttuurista taustaa edustaa.
-
(2024)Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.
-
(2018)This research deals with culture and craft through the perspective of cultural exchange. Cultural heritage guides the material and technique choices in craft. But cultural exchange may change craft maker’s way of action. The aim of this study was to clarify how the cultural exchange changes craft makers actions. The focus of the study is on the craft teacher student’s experiences about craft expression in cultural exchange. The two research questions were: 1. What is craftman’s experience of cultures as a part of craft process? 2. How does ones craft expression change after cultural exchange? The research method for this qualitative study was interview study, that was carried out as four thematic interviews. The informants of this study were selected among craft teacher students, that had just returned from exchange from Scandinavia and Europe. The interview recordings were transcribed, and the data was analysed by coding and thematic analysis. The study results are craft teacher student’s subjective experiences of cultural exchange. The data confirms the view that cultural heritage has a strong influence on craft, because tradition guides craft maker’s material and technique choices. The conclusion is that cultural exchange is very unique experience, which is influenced by individual action and cultural differences but also by the surrounding community. Cultural exchange has an influence on craft maker’s style or craft making identity or it may just give more confidence for craft making. But it may also be a difficult experience that makes one grave comfort from familiar materials and techniques. The research data confirms that both cultural heritage and cultural exchange have an influence on craft making.
-
(2016)The purpose of my research is to describe how kindergarten teachers understand cultural heritage education and how they implement it in their work. I studied the meanings and goals they set for cultural heritage education and how they understand cultural identity. The implementation of the work was studied through the means they have used in their work, and the challenges they encountered in cultural heritage education were examined. The basis of the research was the new early childhood education law (2015) that defines diverse pedagogic activity based on cultural heritage as a goal in early childhood education. Early childhood education based on cultural heritage has not been strictly defined in the documents guiding the education, so the task remains largely on kindergarten teachers’ own understanding and personal implementation. The research was qualitative and was based on interviews. The interviewees were four (4) kindergarten teachers working on different kindergartens in greater Helsinki area. The interview was a semi-structured theme interview, where different orientations of early childhood education and related cultural heritage were processed separately. Theory based content analysis was used to analyze the collected data. The guiding theory was based on four different ways to approach cultural heritage education as source of information, target of study, means of learning or a basis of forming an identity. The kindergarten teachers felt they understood cultural heritage as a concept, but cultural heritage education as a task seemed unclear and demanded guidance and general discussion. Their understanding of cultural heritage education and its goals were widely scoped and they included several orientations of early childhood education in their education. The kindergarten teachers acknowledged that their own personal interests and values affected the things they taught. Cultural heritage was handled mostly as a source of information and means of learning, even though many acknowledged the need for deeper cultural understanding and growth as a person. The concept of cultural identity was challenging to everybody and its connection to cultural heritage was understood narrowly. This was part of the challenge that was faced in the relationship and cooperation of Finnish cultural heritage and other cultures in kindergarten work.
-
(2018)This paper looks at how culturally relevant and culturally sensitive pedagogy takes place in the preschool education of the Sámi, and why education that emphasizes cultural distinction is needed. This question is part of a larger discourse about the place of culture in multicultural education. Fred Dervin, professor of multicultural education at Helsinki University represent a more critical voice in the discourse. Dervin has criticized the use of the term "culture" in education and pedagogy related discourse. The term "culture" has no unambiguous meaning and additionally it can be used as an excuse in many difficult situations. According to the UN declaration on indigenous people, article 8, “[i]ndigenous peoples and individuals have the right not to be subjected to forced assimilation or destruction of their culture.” Furthermore, the 15 article states: “Indigenous peoples have the right to the dignity and diversity of their cultures, traditions, histories and aspirations which shall be appropriately reflected in education and public information.” Not taking culture seriously in the early childhood education and care of the Sámi would therefore be against the rights of indigenous peoples. Therefore it is of importance to analyze and think about how Sámi culture can be recognized in early childhood education and care and what benefits this could incur. The used material is contains both national preschool pedagogical programs and specific Sámi equivalents. These programs were analyzed in a theory grounded manner using qualitative content analysis. In both the national and Sámi preschool pedagogical programs features of cultural relevant and responsive pedagogy were present. These programs contained particularly content aiming at the preservation and revitalization of Sámi culture. In the national program, however, there is no statement about the intrinsic value of Sámi culture and no requirement of reflection on social power relations. Remarks in both the national and the Sámi early childhood education and care plans allow for culturally relevant and culturally responsive pedagogy to be put in place. They do so by integrating cultural content into teaching and by supporting linguistic skills, knowledge of cultural heritage, and by widely utilizing cooperation with parents and other actors.
Now showing items 1301-1320 of 3904