Browsing by Title

Tiivistelmä - Referat – Abstract This research is a descriptive literature review about the meaning of critical media education in today’s media education and clickbaiting journalism as a new phenomenon in media. This research provides information about the meaning of critical point of view when researching critical journalism. Literature review provides information for all educators and especially for media educators. Clickbaiting journalism is a new significant phenomenon created by media so it is important time to research it. The research materials were researches and literature about critical media education and online journalism. Some of the literature about clickbait journalism weren’t scientific because the phenomenon is so new so the is not much research about it. About critical media education’s and clickbait journalism’s connection there isn’t researches at all, so all the deliberations are ambiguous. Thought all the deliberations are mostly based on the research materials. The results of this study showed that critical media education is very important part of today’s media education. When researchers name the meaningful dimensions of media education one of the three main dimensions of media education is repeatedly critical point of view. Clickbait journalism’s and critical media education’s researching together is important. Critical thinking in media behavior makes Internet’s using more smarter and safer. Because the clickbait journalism is so unreliable the critical point of view is essential.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, tukevatko kehyskudonnan eri vaiheet esi- ja alkuopetusikäisten lasten avaruudellisten ja matemaattisten käsitteiden oppimista sekä vahvistavatko ne heidän vuorovaikutustaitojansa. Tutkimuksessa on olettamus, että kudontakehystä voidaan käyttää toiminnallisena oppimisen muotona matemaattisten sisältöalueiden oppimisessa esi- ja alkuopetuksessa, mutta avaruudellisten käsitteiden oppimisessa enemmän esiopetuksessa kuin alkuopetuksessa. Oletetaan myös, että kudontakehyksen käyttäminen vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin tietoa suomen- ja englanninkielisillä hakusanoilla kudonta, matematiikka, vuorovaikutustaidot, weaving, frame weaving ja math Helka-, Helmet- ja Google-tietokannoista. Aineistoksi rajattiin tutkimuksia ja kirjoituksia, jotka selvittävät esi- ja alkuopetuksen niin matematiikan kuin vuorovaikutustaitojen oppimisen tavoitteet. Rajaukseen lisättiin myös tutkimukset, jotka käsittelevät näiden taitojen harjoittelua ja oppimista kehyskudonnan avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös avaruudellisten ja matemaattisten sisältöjen oppimisen tutkimuksia, vuorovaikutustaitojen kehittymisen tutkimuksia sekä käsityötieteen tutkimuksia ja aivotutkimuksia. Saatuja tietoja verrattiin kehyskudonnassa käytettyihin vaiheisiin ja tekniikoihin. Tuloksiksi tutkimuksessa saatiin, että kehyskudontaa on mahdollista käyttää yhtenä avaruudellisten ja matemaattisten käsitteiden sekä vuorovaikutustaitojen vahvistamisen välineenä esi- ja alkuopetuksessa. Kehyskudonta mahdollisti lapsen/oppilaan aktiivisen toiminnan hänen omassa oppimisessaan. Se myös osallisti lasta/oppilasta vaikuttamaan käsillä tekemisen kautta niin omaan kuin yhteiseen oppimiseen. Kehyskudonnaista voi käyttää oppimisen välineenä työn valmistuttua sekä myös yhteisen oppimisympäristön muokkaamisessa ja viihtyvyyden lisäämisessä. Tutkimus osoitti myös, että kudontakehyksellä kutomisen kautta tuettiin monipuolisesti vuorovaikutustaitoja joko lapsen/oppilaan kutoessa yksin tai parin/pienryhmän kanssa tai koko ryhmän kesken.

The purpose of this thesis in home economics is to present how young people makes a home out of their first dwelling. The thesis examines things done and felt after moving to ones first housing, which is in their own control, and how these things affect in shaping the feel of home. The hypothesis was that the home was made with the help of objects, for example furniture, but also by getting used to the dwelling and its properties or by modifying them. It was also assessed that when moving to the first dwelling, the process would be a bit different than when moving an already established households. The focus of this thesis is on the new residents’ actions and feelings. Former studies close to this subject show that the making of home can be done by a variety of ways, which might result in a feeling of home. A theme interview was conducted for five young adults, who had moved to live on their own at the ages between 16 and 22. They had lived in their dwellings from one to four years. One of the subjects had moved and still lived with their spouse, the others lived alone. Subjects were found by sending an invitation to a mailing list of university students and to a Facebook group of organization providing housing for young people. After transcribing the interviews, the 16-page material was examined for the theme relating expressions which were divided into sub-groups. The main theme is making of home, and sub groups are safety, property, social matters, and actions, senses & premises. The youth who had moved to their first dwellings had turned them into homes with objects, gathered free of charge from childhood home, friends and close relatives or bought as used or new. Social relationships and living everyday life at home also benefitted forming the feeling of home. The traces of former residents, unfamiliar sounds and the lack of objects due to the dwellers economic situation slowed down settling a home. The lack of felt security prevented the feeling of home, which could also be lost at the end of a relationship. Even after forming a feeling of home, home and its object world was adapting in a constant move.

Ilmastonmuutos on ihmiskuntaa uhkaava globaali kriisi, johon yhteiskunta pyrkii vastaamaan kasva-tuksen alalla. Keskeistä tässä on oppilaiden arvomaailman ja identiteetin kehittyminen ympäristö- ja il-mastovastuulliseksi. Ilmastokasvatuksen integroimisen jo varhaisessa vaiheessa eri oppiaineiden si-sältöihin ja tavoitteisiin on todettu olevan merkittävää kokonaisvaltaisen ymmärryksen ja ilmastomyön-teisen käyttäytymisen syntymiseksi. Ilmastokasvatuksen oppikokonaisuus on uusi asia kasvatuksen alalla, jolloin haastavuudessa korostetaan opettajien koulutuksen ja valmiuden puutosta toteuttaa laa-dukasta kasvatusta. Tutkimuksessa tavoitteena oli luoda käsitys luokanopettajien tehtävästä ilmasto-kasvattajina erilaisten mallien avulla määritellen. Keskityin erityisesti selvittämään, millaisia haasteita kasvatuksessa ilmenee ja millaisia valmiuksia luokanopettajilla tulisi olla. Näitä kohtia selvitin esittele-mällä kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia, Unescon Agenda2030:n tavoitteita sekä empiiriseen tutkimukseen perustuvia kotimaisia malleja kestävän kehityksen kasvatuksesta ja ilmasto-kasvatuksesta. Toteutin tutkimukseni integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Integroivassa kirjallisuuskatsauk-sessa tutkija etsii, esittelee, pohtii ja tiivistää aiempien tutkimustulosten pohjalta tutkimuksensa tutki-muskysymyksiin tietoa ja vastauksia. Tutkimukseni aineistona toimi kymmenen vertaisarvioitua tieteel-listä artikkelia, jotka löytyivät Helsingin yliopiston ProQuest-tietokannasta, Helka-kirjastojen tietokan-noista tai Finna-tietokannasta. Johdannossa ilmastokasvatusta tarkastellaan erilaisen kirjallisuuden ja tutkimusaineiston avulla. Kaikki artikkelini käsittelivät ilmastokasvatusta, ilmastonmuutos kasvatusta tai kestävän kehityksen kasvatusta opettajan, opettajaopiskelijan tai oppilaan näkökulmasta. Artikkelit korostivat luokanopettajien arvoja ja identiteettiä ilmastokasvatuksen toteuttamisessa. Erityi-sen haastavaksi koettiin sisältöjen ja toimintatapojen vaativuus sekä ilmastokasvatuksen oppilaiden ar-voihin kytkeytyvä luonne. Opetusmateriaalien ja ilmastokasvatuksen sisältöjen yhtenäisyyden puute vaikeuttaa opetuksen yhdistämistä eri oppiaineisiin, mitä useat eri artikkelit korostivat tärkeänä osana ilmastokasvatusta. Laajan tiedollisen ja taidollisen opetuksen lisäksi, artikkelien mukaan opettajien tulisi huomioida oppilaiden kokemia tunteita, mikä koettiin hankalaksi ilmastonmuutokseen liittyvien pelkojen ja ilmastoahdistuksen yleisyyden vuoksi. Luokanopettajien koulutusta ei kuvailtu riittäväksi laadukkaan opetuksen takaamiseksi, jolloin lisätutkimuksella tulisi luoda opetusta helpottavia malleja ja oppaita sekä korostaa lisäkoulutuksen tarpeellisuutta jo valmistuneille luokanopettajille.

The first years of a child’s life set the foundation for emotion regulation. Emotion regulation is a part of self-regulation. The development of emotion regulation is affected by a child’s neurobiological and cognitive development as well as the direct and indirect ways the caregivers of a child use to support a child’s emotion regulation. An adult regulates a child’s emotions outwardly in order to increase a child’s own ability to regulate emotions. Emotion regulation skills have an important effect on a child’s social relations and emotional well-being. This study describes the experiences and views of kindergarten teachers on supporting the emotion regulation of 0–3-year olds. The purpose of this study was to find out the prerequisites for supporting emotion regulation and the functional tools for supporting the emotion regulation of 0-3-year olds in early childhood education. The study method was qualitative research. Research data were collected by semi-structured interviews. Three (3) kindergarten teachers from the Helsinki metropolitan area were interviewed for the purpose of this study. Data analysis method in this study was content analysis. The study showed that the kindergarten teachers who participated in the study considered using small groups and recognizing the individuality of a child as prerequisites for supporting emotion regulation. Important factors in supporting emotion regulation were the sensitivity, attentiveness and professionalism of the kindergarten teachers. The most common ways of supporting emotion regulation were teacher-child interaction including emotional expressions, gestures, naming of emotions and holding a child in a teacher’s lap. According to this study, spontaneous everyday situations provided better opportunities for supporting emotion regulation than teaching materials designed specifically for teaching emotional skills. Peer relations were considered to have a positive effect on the development of emotion regulation. Children’s literature and play facilitated by the kindergarten teachers were also used as ways of supporting emotion regulation.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tulkita ja kuvata, minkälaisia merkityksiä kulttuurikasvatukselle on löydettävissä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta eli Varhaiskasvatuksen perusteet 2018 -asiakirjasta. Tutkimuksessa pyritään tekemään näkyväksi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kulttuurikasvatukseen liittyvät käsitykset, linjaukset ja tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuurikasvatus on saanut erilaisia painotuksia varhaiskasvatusta koskevissa asiakirjoissa vuosien varrella. Lisäksi aikaisemmista tutkimuksista on käynyt ilmi, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tulkitsemisessa ja toteuttamisessa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui Opetushallituksen laatimasta ja julkaisemasta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 -asiakirjasta, joka ohjaa varhaiskasvatuksen toteuttamista Suomessa. Tutkimuksen teoriatausta muodostui kulttuurikasvatuksen käsitteen avaamisesta ja aikaisemman tutkimuksen esittelystä liittyen kulttuurikasvatukseen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kulttuurikasvatukseen liittyvää sisältöä voitiin katsoa olevan lähes kaikissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 -asiakirjan osioissa. Aineistosta hahmottui neljä merkityskokonaisuutta, joita tarkastelin omissa osioissaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kulttuurikasvatuksessa korostui kulttuuriperinnön oppiminen ja vaaliminen, kulttuurikasvatuksen itseisarvo, yhteistyö kulttuurikasvatuksen toteuttamisen välineenä sekä eheyttävä opetus kulttuurikasvatuksessa. Tutkimustulokset vahvistivat sitä käsitystä, että varhaiskasvattajan käsityksellä sekä tiedoilla ja taidoilla on suuri merkitys sille, minkälaisia mahdollisuuksia lapsi saa kulttuurikasvatuksesta varhaiskasvatuksessa.

The Finnish national core curriculum that was put into effect in 2016 urges schools to participate in active collaboration with parties outside of schools. The purpose of this study was to find out ways in which schools and cultural institutions collaborate, by reviewing research done on the subject within the last eight years. Another goal was to find out what factors contribute to a successful partnership according to the studies used. This study was carried out as a systematic review. After collecting and selecting material on the subject, the material for this study was finalized as five studies, each of which presents one or more case studies of collaboration between schools and cultural institutions. The studies were published between 2009 and 2016, and concern institutions and schools in the United States and Australia. The review showed that cooperation between cultural institutions and schools had positive results for all parties involved. There were several factors that contribute to a successful partnership, and the studies were mostly in agreement over what they were. The most important factors were careful planning and mutual communication. Based on the studies, it seems that collaborations with appropriate and willing cultural institutions are a realistic prospect for regular schools.

Käsityö heijastaa usein paikallista kulttuuria ja on osa maiden aineetonta kulttuuriperintöä. Kulttuuria voi oppia seuraamalla ja mallintamalla. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu myös vähemmistöjä, jotka tulisi huomioida opetusta suunniteltaessa. Kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää miksi paikallinen kulttuuri tulisi huomioida käsityön opetuksessa, sekä millä tavalla kulttuuri on huomioitu käsityön oppimateriaaleissa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineiston analyysi toteutettiin laadullisena sisällön analyysina. Aineisto on haettu aiheeseen sopivien hakusanojen avulla Google Scholar ja Helka tietokannoista. Mukaan on valikoitu myös sopivia artikkeleita opinnäytetöiden lähdeluetteloista. Aineistoon valittiin mukaan viisi suomenkielistä ja kaksi englanninkielistä vertaisarvioitua julkaisua, jotka on julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Käsityön tavoitteisiin kuuluu ympäröivän maailman tuntemus, johon liittyy oppilaiden oma elämänpiiri, paikallinen kulttuuriperintö ja moninaisuus kulttuurien osalta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ei kuitenkaan yksiselitteisesti anna pedagogisia välineitä, joten tulkinnanvaraisuutta on olemassa. Paikalliset opetussuunnitelmat on ohjattu ottamaan huomioon paikalliset tarpeet kielen ja kulttuurin opetuksen osalta. Aineiston mukaan käsityön opetuksessa kulttuurin huomioimisen haasteena ovat valtapositiot ja kulttuurinen omiminen. Opettajan on tärkeää tiedostaa oma kulttuuritaustansa ja ennakkoluulonsa, kun tutustutaan uusiin kulttuureihin. Käsityön opetusta voidaan myös hyödyntää kielen oppimisen tukena, koska käsityö menetelmät ovat monessa kulttuurissa samankaltaisia. Jokaisen oppilaan tulisi saada positiivista aktivoivaa opetusta riippumatta siitä mitä kulttuurista taustaa edustaa.

This research deals with culture and craft through the perspective of cultural exchange. Cultural heritage guides the material and technique choices in craft. But cultural exchange may change craft maker’s way of action. The aim of this study was to clarify how the cultural exchange changes craft makers actions. The focus of the study is on the craft teacher student’s experiences about craft expression in cultural exchange. The two research questions were: 1. What is craftman’s experience of cultures as a part of craft process? 2. How does ones craft expression change after cultural exchange? The research method for this qualitative study was interview study, that was carried out as four thematic interviews. The informants of this study were selected among craft teacher students, that had just returned from exchange from Scandinavia and Europe. The interview recordings were transcribed, and the data was analysed by coding and thematic analysis. The study results are craft teacher student’s subjective experiences of cultural exchange. The data confirms the view that cultural heritage has a strong influence on craft, because tradition guides craft maker’s material and technique choices. The conclusion is that cultural exchange is very unique experience, which is influenced by individual action and cultural differences but also by the surrounding community. Cultural exchange has an influence on craft maker’s style or craft making identity or it may just give more confidence for craft making. But it may also be a difficult experience that makes one grave comfort from familiar materials and techniques. The research data confirms that both cultural heritage and cultural exchange have an influence on craft making.

This paper looks at how culturally relevant and culturally sensitive pedagogy takes place in the preschool education of the Sámi, and why education that emphasizes cultural distinction is needed. This question is part of a larger discourse about the place of culture in multicultural education. Fred Dervin, professor of multicultural education at Helsinki University represent a more critical voice in the discourse. Dervin has criticized the use of the term "culture" in education and pedagogy related discourse. The term "culture" has no unambiguous meaning and additionally it can be used as an excuse in many difficult situations. According to the UN declaration on indigenous people, article 8, “[i]ndigenous peoples and individuals have the right not to be subjected to forced assimilation or destruction of their culture.” Furthermore, the 15 article states: “Indigenous peoples have the right to the dignity and diversity of their cultures, traditions, histories and aspirations which shall be appropriately reflected in education and public information.” Not taking culture seriously in the early childhood education and care of the Sámi would therefore be against the rights of indigenous peoples. Therefore it is of importance to analyze and think about how Sámi culture can be recognized in early childhood education and care and what benefits this could incur. The used material is contains both national preschool pedagogical programs and specific Sámi equivalents. These programs were analyzed in a theory grounded manner using qualitative content analysis. In both the national and Sámi preschool pedagogical programs features of cultural relevant and responsive pedagogy were present. These programs contained particularly content aiming at the preservation and revitalization of Sámi culture. In the national program, however, there is no statement about the intrinsic value of Sámi culture and no requirement of reflection on social power relations. Remarks in both the national and the Sámi early childhood education and care plans allow for culturally relevant and culturally responsive pedagogy to be put in place. They do so by integrating cultural content into teaching and by supporting linguistic skills, knowledge of cultural heritage, and by widely utilizing cooperation with parents and other actors.